eksistentialismi

Frankenstein ja osattomat romantikot

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

  Nuoret, vihaiset, rakastavat miehet Kesällä keskityin hetkeksi 1800-luvun alun Britannian suuriin romantikkoihin. Luin teoksia täynnä tarinoita heidän heittelehtivistä valinnoistaan, impulsiivisesta tunnepauhusta, poliittisesta intensiteetistä, sekä ideaaleista koskien yksinäisyyttä ja rakkautta. Noissa tarinoissa välähtelevät itsemurhat tai muutoin ennenaikaiset kuolemat, hylkäämisten autioittamat lapsuudet, taistelu dominoivia poliittisia näkemyksiä vastaan ja jatkuva jonkin sellaisen hakeminen, jonka luonne jää kuvasta … Jatka artikkeliin Frankenstein ja osattomat romantikot

Häpeä ja eläimellisyys

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

(Kiasman Filosofian yössä pidetty esitelmä)   Syyllisyys / häpeä Moraalipsykologisessa kirjallisuudessa syyllisyyttä pidetään toissuuntautuneena tunteena. Se keskittyy siihen, miten tekomme vaikuttavat toisiin ja syntyy meidän huomattuamme aiheuttaneemme muille vahinkoa. Syyllisyys on myös sisäistä, sillä sen otteessa me arvioimme omaa sisäistä todellisuuttamme ja moraaliamme sen sijaan, että keskittyisimme siihen, miten muut yksilöt tai yhteiskunta arvioivat meitä. … Jatka artikkeliin Häpeä ja eläimellisyys

Kaipuu, kipu ja vapahdukset

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

Kaipaus on tunne, joka määrittää kulttuuria ja siihen limittyviä yksittäisiä mieliä. Se kutoo melankoliaansa kertosäkeissä, joissa kutsutaan rakkautta takaisin tai katsotaan sitä ylittämättömien kuilujen etäisyyksistä, ja se muistuttaa olemassaolostaan kirjallisuuden klassikoissa, joissa ihminen pyrkii aina kohti jotakin, tuulimyllyjen ja kuolemaa sinkoilevien sotakenttien yli. Nykykontekstissa se on jopa markkinoinnin muoto, sillä kaipaus uuteen, parempaan olemassaoloon herättää … Jatka artikkeliin Kaipuu, kipu ja vapahdukset

Apatia, zombieland ja tarkkaavaisuus

~ Elisa Aaltola ~ 5 kommenttia

Sosiologi Stanley Cohen on väittänyt, että länsimaista nykyihmistä vaivaa yhä useammin moraalinen apatia ja flegmaattisuus. Tuo viihteen, kulutuksen ja työn välissä eteenpäin pusertava otus suhtautuu moraalisiin kysymyksiin yhä useammin penseästi, eri toten jos ne kysymykset vaativat häneltä itseltään muutosta. Myös psykiatrinen tutkimus on osoittanut apatian yhdeksi merkittävimmäksi syyksi sille, miksi me usein toimimme moraalia vastaan … Jatka artikkeliin Apatia, zombieland ja tarkkaavaisuus