Minä

Oma uusi

Olen Elisa Aaltola, eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofi. Olen dosentti ja tutkija Turun yliopistossa. Käsittelen tässä blogissa tutkimustani sivuavia aiheita mahdollisimman ymmärrettävästi, eli tavoitteeni on arkikielisyys, ei akateemisuus.

Uskon siihen, että ilman metsää ei meissä tai maailmassa ole mieltä, ja että ilman oman sisäisen eläimen avaamista toislajisten eläinten kohtaamiseen, on maailma kovin ohut, tyhjä paikka.

Olen ehdolla kevään 2023 eduskuntavaaleissa. Vaaliteemojani ovat eläimet, luonto, turvallinen tulevaisuus, arvokas vanhuus ja koulutus. Tervetuloa tutustumaan kampaanjani! Vaalisivustoni: https://www.elisaaaltola.fi/

Instragram: @elisa_aaltola, Twitter: EAaltola, Facebook: Elisa Aaltola

               

 

20 kommenttia artikkeliin ”Minä

  1. Elisa <3!!
    Iso Kiitos, että aloitat blogin- tämä on todella tarpeellista!
    Olet esikuvani, sanasi osuvat juuri maaliinsa.
    Kiitos kun tuot esiin Eläinten Äänen!!

    Liked by 2 people

  2. Hei kiitos että kirjoitat! Tykkään sun tyylistä ja aiheista. Arvokasta tietoa ja rohkeaa pohdintaa!

    Tykkää

  3. Hei, Elisa!

    Kiitos upeasta blogistasi! Jokaista kirjoitustasi odottaa aina suurella mielenkiinnolla. Runsaasti ajattelun aihetta ja upeita huomioita erilaisista ilmiöistä, oli sitten kyseessä luonto, eläimet tai olevaisuus muuten vain.

    Jos sinulle haluaa lähettää yksityistä sähköpostia, niin löytyykö jotain osoitetta, johon sitä lähettää? Järkkäilen heinäkuisin Ikaalisissa Puistofilosofia-viikkoa ja haluaisin esittää sinulle virallisen kutsun tapahtumaamme. Kas, tässä oma osoitteeni: antti.sorri@puistofilosofia.fi.

    Tykkää

  4. Miksi et ole hyväksynyt kommenttiani? Tuo Kokemäen tapahtuman totuuden mukainen kuvaus: kyseisen päivän aamuna tuli minulle soitto hätääntyneeltä naiselta, susi oli juuri ollut pihassa. Lupasin heti tulla paikalle, otin mukaani vielä toisen petoyhdyshenkilöiden. Kyse oli kesä mökistä metsän ympäröimän pellon reunassa. Lapset, 6 ja 11v oli ojanpientareella n. 10-15m mökistä, susi oli tullut n. 100m matkan pellon yli suoraan kohti poikiapoikien huomattua suden, matkaa oli 7-8m, poikien huutaessa äitiä, susi pysähtyi, kääntyi ja lähti pois. Tästä tapauksesta susi kulki linnuntietä n. 1km toisen kesämökin pihaan jossa ulkona oli kaksi vanhusta pienen koiransa kans, susi tuli tässäkin tapauksessa vain muutamien metrien päähän ihmisistä ja koirasta. Näiden lisäksi samalla alueella oli jo edellisinä päivinä ollut havaintoja sudesta. Tuo lapsiin kohdistunut kiinnostus minun näkemykseni mukaan oli se laukaiseva tekijä, joka johti poliisin päätökseen antaa lupa suden lopetukseen. Joka näin kesäaikaan päättyy 95% varmuudella vain suden pelotteluun ja karkotukseen, niin kuin tässäkin tapauksessa. Tarkistatko lainkaan mitä blogissasi annat kirjoitella? Valheelliset kirjoitukset ei vie asioita eteen päin.

    Tykkää

    1. Hei,

      Saan jokaisen metsästystä koskevan blogin jälkeen osakseni tunteenpurkauksia ja uhkauksia, joten nykyään rimani kommenttien läpipäästämiseen on hyvin korkea. Tämä koskee myös kommentteja, joiden ainut sisältö on, että olen väärässä (eikä mukana siten ole perusteluja sille, miksi näin olisi). Ensimmäinen viestisi jäi pois jälkimmäisestä syystä. Tähän viestiisi voin toki vastata (ja kiitän kommentista).

      En kuitenkaan oikein tiedä, mistä ajattelet minun valehtelevan. Kuten ehkä huomasit, kuvasin jokaisen yksittäisen tapauksen hyvin lyhyesti. Ne saivat kaikki runsaasti palstatilaa mediassa iltapäivälehtiä myöden, enkä katsonut aiheelliseksi koluta yksityiskohtia läpi – blogihan ei ole uutiskanava, vaan kommentaari. Kommentaarini perusidea oli kyseenalaistaa sitä, että susille annetaan tappotuomioita vain, koska ne ovat käyneet ihmisen lähettyvillä (olivat nämä ihmiset sitten aikuisia, lapsia tai vanhuksia). Halusin kyseenalaistaa tällaisia reaktioita ja pelkoisuutta, sekä tapaa, jolla sitä pidetään eri tahojen kautta yllä.

      Kokemäen tapauksen kohdalla lehtikirjoitukset (esim. Satakunnan kansa) korostivat, että susi oli murissut koiralle ja tämän omistajille. Tarjosin oman tulkintani, jota pidin realistisimpana selityksenä suden käyttäytymiselle: muriseva koiraeläin ei ole saalistamassa, vaan se kokee olevansa uhattuna. Todennäköisin syy sille, miksi susi murisi, oli siten se, että se oli pelästynyt koiraa tai pitänyt tilannetta muutoin uhkaavana. Toin esille juurikin koiratulkinnan, koska en halunnut spekuloida sillä, olivatko ihmiset mahdollisesti käyttäyneet uhkaavalla tavalla sutta kohtaan.

      Jos olisin tiennyt, että suden oletettu uhka lapsille oli tappoluvan peruste, olisin tuonut tämän blogissani mieluusti esille. Ote olisi kuitenkin ollut yhtä lailla kriittinen kuin muutoinkin: voiko todella olla niin, että pihan reunalla käynyt susi tapetaan vain siksi, että pihalla on ollut lapsia? Tällaisia törmäyksiä tapahtuu maaseudulla vääjäämättä, ja niihin tulisi suhtautua vähemmän liipasinherkästi. Tämä oli koko blogin idea: miten ihmeessä voidaan olettaa, ettei suden saisi käydy lähelläkään ihmisiä?

      En jatka aiheesta kinastelua, sillä siitä on harvoin hyötyä. Toivottavasti nyt kuitenkin ymmärrät blogini idean paremmin.

      Mukavaa syksyä sinulle,
      Elisa

      Liked by 1 henkilö

  5. Hei! Voitko avata susiin liittyen tuota kammottavaa ilmiötä, josta viimeisin esimerkki oli julkaistu Vasabladetissa, jossa 11 v. Liam kirjoittaa/äitinsä kirjoittaa susipelosta ja miten lapset eivät uskalla ulkoilla ja mitä kaikkea ahdistusta sudet herättävät lapsissa. Kammottavaa se on mielestäni siksi, että tämä pelko on aikuisten lapsiin istuttamaa enkä voi käsittää miten kukaan vanhempi voi tehdä lapsilleen sellaista. Toisaalta nyt on uutisoitu useastakin koulusta, jossa lapset (5. luokkalaiset ja sitä vanhemmat) tutustutetaan metsästykseen, aseisiin ja ”riistaan”. Kauhajoella sitä kurssin vetäjä perustelee, sillä miten Kauhajoen koulusurman kaltaiset tapahtumat voidaan estää, kun lapset tutustutetaan metsästykseen. En hyväksy sitä itse mutta kovin ihailevasti siitä YLE ja muu media kirjoittaa ja siihen asennoituu. Lapset – pelko ja lapset – metsästäminen.

    Tykkää

  6. Hei! Ensinnäkin kiitos mahtavasta blogista ja podcastista – jäit alun perin mieleeni vuosia sitten UEF:n ympäristöfilosofian kurssilta, ja senkin jälkeen sun tekstit ja esiintymiset julkisuudessa on vaikuttanut muhun paljon!

    Siispä mulla olisikin kysymys tai jopa juttutoive, nimittäin villieläinten luonnossa kokema kärsimys, ja että tulisiko siihen puuttua? Yleensähän tää on vaan ivallinen kysymys ihmisiltä, joita eläinasia ei kiinnosta – vähän niinkuin sekin, että ”entäs kasvien ja joulukuusten kärsimys?!”. Ite en siis kuulu tuohon porukkaan, ja heitän yleensä vasta-argumentiksi, ettei eläimet ole ihmisten tavoin moraalisia subjekteja. Mutta sitten törmäsin tähän MacAskillien juttuun (https://qz.com/497675/to-truly-end-animal-suffering-the-most-ethical-choice-is-to-kill-all-predators-especially-cecil-the-lion/), ja jäin miettimään että onko tää filosofien ja/tai utilitaristien mielestä relevantti kysymys? Ja mitä aukkoja tuollasessa ajattelussa mahdollisesti sun mielestä on?

    Tykkää

  7. On tietysti ihan hyvä, mutta miksi susi karttaa ihmistä? Käyhän susi isompienkin ja nopeampienkin, hirvienkin kimppuun, mutta lukuun ottamatta nälkää nähnyttä susipariskuntaa Turun seuduilla joskus ammoisina aikoina, ei ihminen ole tainnut joutua suden ”lautaselle”, vai?
    Sudelle tuskin olisi mikään temppu saalistaa marjastajia ja samoilijoita ja muita metsässä liikkujia, mutta niin ei ole käynyt vaan satunnaiset kohtaamiset ovat päättyneet suden karkuun lähtöön viimeistään pienelläkin huutamisella ja huitomisella.
    Ihminenhän erottuu eläimistä kyvyllään toimia muutoin kuin viettiensä ja jopa tunteidensa vastaisesti ja ihminen voi tehdä moraalisia ja muitakin valintoja joka hetki, jopa tiukassa paikassa, jos haluaa. Herää kuitenkin epäilys, voiko sudella sittenkin olla jollain tasolla samantapainen kyky? Jos nykykoirat polveutuvat susista niin miksi susi antoi ihmisen kesyttää itsensä, eikä syönyt ihmistä?

    Tykkää

Jätä kommentti