Akrasia, eli miksi ihmiset syövät lihaa?

Hän tietää kaikki argumentit. Hän on kuullut eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista, nähnyt videoita siitä, mitä eläimille tapahtuu, kun ”kuluttaja” ei ole katsomassa. Hän on kuullut ympäristökysymyksistä ja siitä kuinka lihansyönti nopeuttaa ilmastonmuutosta. Hän on kuullut kolmansien maiden nälänhädästä ja vilkaissut raportteja tavasta, jolla eläintuotteiden kulutus nakertaa leipää pois maailman köyhimmiltä. Ja silti: hänen ostoskassiinsa ja pian ruoansulatusjärjestelmäänsä ilmestyy juuri niitä asioita, joiden kulutusta hän ei kykene rationaalisesti puoltamaan. Steriilillä kielellä ilmaistuna makkaraa, maitoa ja munia. Biologisella kielellä kerrottuna lihaksia, eritteitä ja munasoluja.

Suuri osa ihmisistä syö lihaa siksi, että uskoo sen olevan oikeutettua. Monet heistä eivät osaa tuota oikeutusta selkeästi tarjota tai nimetä, ja kenties siksi he ärähtävät turhautuneena itsepäisen kriitikon, usein ”ituhipiksi” parjatun vegaanin, sitä heiltä kysyessä. ”Se nyt vain on niin!”, ilmoittaa turhautunut taho varmana siitä, että vaikka hän itse saattaa upota ärtyneen pökerryksen suohon kyseenalaistavien kysymysten edessä, on universumin moraalikirjassa tarkempi argumentti selkeäsanaisesti kirjattuna. Kaikkihan sen tietävät. Joku kyllä osaisi kertoa. ”Älä hulluja kysy.” ”Tietysti se on niin.”

Näiden turhautuneiden tahojen rinnalla kulkee kuitenkin nopeasti kasvava joukko niitä, jotka ovat huomanneet, että puoltavaa argumenttia ei löydy. Universumin moraalikirja on typötyhjä. He ovat väitelleet asian halki ja puhki, poikki ja rikki, vain huomatakseen, etteivät pysty tarjoamaan järjellistä, kestävää syytä eläintuotteiden kuluttamiselle. Ja silti, monet heistä edelleen työntävät suuhunsa haarukallisia maksalaatikkoa. He toimivat siis järkensä vastaisesti, usein surutta, toisinaan taas epämukavan, sanoja kaihtavan syyllisyyden saattelemina. He myös usein vaativat, että heitä ei ”syyllistettäisi”, jotta epämukavuus ei rikkoisi siedettävyyden rajoja. ”Älä paasaa”.

Brain

Länsimainen ihmiskuva perustuu rationaalisuuden varaan. Ihminen on järjellinen, rationaalinen olento, joka lähestyy maailmaa tunteiden tai intuitioiden sijaan analyyttisesti, loogisesti, tieteellisesti. Juuri tätä ihmiskuvaa on käytetty perusteena ihmisen erottamiselle muista eläimistä: siinä, missä ihminen hahmottaa todellisuutta aivojen rationaalinen koneisto ajatuksia uhmakkaasti hehkuen, hahmottavat muut eläimet maailmaa toisin (tunteiden, viettien, aistien kautta). Kyseistä erottelua voisi helposti rusikoida alas, mutta jääköön se tuonnemas. Tärkeää tässä kohden on kysyä: eikö ole paradoksaalista, mikäli juuri se tekijä, jolla on pyritty oikeuttamaan eläinten hyväksikäyttöä (ihmisen rationaalisuus), on seikka, jonka ihminen tuossa hyväksikäytössä sivuuttaa? Toisin sanoen, jos me olemme huikean rationaalisia, aivomassan ja neuronien määrittämiä otuksia, miten me voimme sivuuttaa tuon rationaalisuuden silloin, kun pohdimme eläinten kohtelua?

Epärationaalisuus puhutti jo antiikin filosofeja. Sokrates pohti epärationaalisten, jopa irrationaalisten valintojen tekemistä ja pyhässä uskossaan ihmisen haluun keskittyä totuudelliseen elämään väitti niiden olevan lopulta mahdottomia. Jos joku toimii epärationaalisesti, hän ei vielä ole oppinut tuntemaan totuutta. Eläinoikeusliike ja eläinetiikka vaikuttavat uskovan samaan teesiin. Mikäli ihminen syö lihaa, hän ei ole vielä kuullut vaadittuja, rationaalisia syitä valita toisin. Maailma muuttuu vegaaniseksi, jos sille vain tarjotaan kylliksi järjellisiä argumentteja tai loogista todistusaineistoa. Ehkä myös eläinoikeusliike ja eläinetiikka syyllistyvät tässä paradoksiin: vaikka ne pyrkivät kyseenalaistamaan rationaaliseen erinomaisuuteen perustuvaa ihmiskuvaa ja asemoimaan ihmisen yhdeksi lajiksi muiden eläinten joukossa, nojaavat ne samalla vahvasti juuri tuohon samaiseen kuvaan pyrkiessään ajamaan muutosta. Ihminen ryhtyy vegaaniksi, sillä ihminen on rationaalinen.

Kun ihminen toimii vastoin parhainta ymmärrystään, syyllistyy hän ”akrasiaan”. Akrasia on yksi filosofian perusongelma: miten on mahdollista, että rationaalinen ihminen toimii vastoin järkeään? Ja silti, toisin kuin Sokrates halusi uskoa, tuo mahdollisuus tulee toteen kaikkialla ympärillämme. Ongelma on tosi. Me toikkaroimme halki elämän toimien tavoilla, joiden tiedämme olevan typeriä. Me elämme epäterveellisesti, käyttäydymme lyhytnäköisesti, poltamme siipiämme – ja jotkut meistä ostavat sitä makkaraa vastoin parasta ymmärrystään.

Rationalistit, kuten Spinoza ja Descartes, tarjosivat akrasialle selkeän selityksen: tunteet saavat ihmisen tolkuttomuuden tilaan, jossa he eivät enää osaa seurata järkeään. Tunteisiin liittyy halu ja hedonismi, jolloin me näemme järjellisesti pahat tai huonot asiat äkisti hyvässä valossa ja kuljemme niitä kohti kourat kurollaan, välittämättä muusta. Ovatko lihansyöjät siis hedonismin sokaisemia? Ne vegaanit, jotka saavat tyrmistyneiltä lihansyöjiltä kuulla vuolaita selvityksiä siitä kuinka ”pekoni on vaan niin hyvää”, voinevat nyökätä. Halut ja niihin liittyvät tunteet tarpovat jatkuvasti järjen edelle ja saavat meidät perin holtittomiksi, itsekkäiksi, hölmöiksi. Halut liittyvät erityisen voimakkaasti kulutusyhteiskuntaan, joka perustuu halun tuottamisen varaan. Meille kerrotaan median ja mainonnan kautta alati, mikä meille tekisi hyvää, mikä olisi burger-537x386tavoiteltavaa, ja samalla sielumme perukoille iskostuu sinnikkäitä haluja ostaa tämä tai tuo seikka, toimia noin tai näin. Haluista ja niihin liittyvistä tunteista tulee lopulta identiteetin muoto: me olemme, mitä me haluamme, ja me tunnemme vahvasti, että juuri näin meidän tuleekin haluta.

Yksi selitys onkin, että akraattiset lihansyöjät ovat kulinarismin sokaisemia, ja aivan liian valmiita seuraamaan halujaan lihatiskin äärelle. Halu, maku, jopa mässäily menee järjen ja lopulta moraalin edelle. He eivät halua ajatella rationaalisia perusteita sen enempää, he siirtävät ne syrjään, keskittyvät haluun, seuraavat markkinoinnin viestejä siitä kuinka ”kunnon ihminen” syö palvia. Jotkut heistä lipuvat haluun liittyvien tunteiden mukana vieläkin pidemmälle. He kiukustuvat kritiikistä vereslihalle ja tiuskivat niille, jotka pyrkivät muistuttamaan heitä syrjään siirretystä. Mitä siinä iniset! ”Pihvi on hyvää!”

Hedonismi, halujen perässä haparointi, on seikka, jota ei kuitenkaan voi täysin sysätä yksilön vastuulle. Jo Aristoteles painotti, että akrasia on yhteiskunnallisesti, poliittisesti tuotettu seikka. Yhteiskunnan tulisi tuottaa rakenteita, aina koulutuksesta talousjärjestelmään, jotka tukevat yksilön moraalista kasvua ja samalla poistavat akrasian mahdollisuutta. Nykyinen yhteiskunta kuitenkin perustuu akrasian varaan – huima kulutuksen tahti mahdollistuu vain sitä kautta, että yksilöt tekevät jatkuvasti hedonistisia, järjen ja moraalin vastaisia valintoja. Samainen yhteiskunta myös mahdollistaa sen, että me emme joudu kohtaamaan tätä ristiriitaista tilaa, sillä se jatkuvalla mainonnan ja median virralla kertoo meille, että me toimimme oikein. Että kaikkihan näin toimivat. Kai sinä haluat olla aivan kuten kaikki muutkin? Älä siis ajattele liikoja!

Lopulta akrasia liittyykin politiikkaan ja identitettiin. Eläintuotantoon vahvasti nojaava yhteiskunta tuottaa meille narratiiveja siitä, kuinka eläintuotteet ovat ”hyvää” ja kuinka niiden haluaminen on ”luonnollista”. Samalla se tuottaa identiteettiä, sillä suunnatessaan haluja, se myös kertoo, minkälaisia meidän tulee olla. Hyvä ihminen on ihminen, joka toimii markkinoinnin tarjoaman kuvaston mukaisesti: joka kuluttaa paljon, ostaa uusimman älypuhelimen, käy crossfitissä, hankkii kaksi ja puoli lasta, lentää rantalomille… sekä syö lihaa, juo maitoa, mutustaa kananmunia, pukeutuu nahkaan, haluaa turkiskauluksen huppuunsa. Tässä identiteetin tuottamisessa keskeistä on vaade mukautua, sekä sanktiot, jotka seuraavat ryppyilyä, kritiikkiä, sopeutumattomuutta. Jos toimit kulutusyhteiskunnan rakentamien ja suuntaamien halujen vastaisesti, olet epäilyttävä, ja saat olallesi kasan nimitteleviä stereotypioita, aina ”kettutytöistä” ”viherpiiperöihin”. Nämä stereotypiat toimivat varoituksena muille, kehotuksena mukautua. Ja ne todella toimivat: varmasti moni kaihtaa lihansyönnin lopettamista juuri siksi, että ei halua tulla pilkatuksi, leimatuksi, vähätellyksi, ”erilaiseksi”.

Akrasia siis kehittyy halujen ja identiteetin varaan. Se on yksilöllinen kysymys, sillä meistä jokainen on vastuullinen suuntaamaan omia tekojamme tavalla, joka mahdollistaa arvokkaan elämän ja hyvinvoinnin myös muille. Mutta se on myös yhteiskunnallinen kysymys, sillä lopulta yhteiskunta puskee meitä tietynlaisiin ratkaisuihin, tietynlaisiin tapoihin muodostaa käsityksiä omasta minästä ja kohdella muita.

Eläinkysymystä, vegaanisuutta ja eläintuotteiden kulutuksen kritiikkiä ei voidakaan erottaa yhteiskunnasta. Pelkkä eläineettinen argumentointi ei riitä. Tarvitaan myös kulutusyhteiskunnan kiiltäviä pintoja raapivaa kritiikkiä, sekä ehdotuksia siitä, minkälainen yhteiskunta tarjoaisi meille kylliksi eheyttä ja tasapainoista harkintaa, jotta akrasia muuttuisi yhä harvinaisemmaksi. Minkälainen koulutusjärjestelmä takaisi sen, että ihminen haluaisi elää muut huomioonottavalla tavalla? Minkälainen sosiaalijärjestelmä tukisi ihmistä kasvamaan kohti moraalisesti harkitsevaa suuntaa? Minkälainen talousjärjestelmä vakiinnuttaisi meihin sokaistuneiden halujen seuraamisen ja muut välineellistävän asenteen sijaan kyvyn etsiä tasavertaisuutta? Mitä rajoja tulisi asettaa mainonnalle ja markkinoinnille, jotta ne osoittaisivat edes jonkinlaista moraalista selkärankaa suhteessa maapalloon ja sen asukkaisiin?

Jokainen voi purkaa omaa akrasiaansa henkilökohtaisella tasolla, miettien tapoja, joilla haluja ja identiteettiä tuotetaan. Olemalla kyllin rohkea, jotta voi sanoa ”ei” valmiiksi annetulle. Samalla lihansyöntiin liittyvät paineet ja akrasia paljastavat, että eläinoikeuskysymys ei ole vastakkainen suhteessa muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Samat rakenteet, jotka tekevät eläimistä tuotteita, tekevät ympäristöstä silkkaa resurssia ja ihmisistä konemaisia, autenttisuuden kadottavia, itsekeskeisiä kuluttajia – tai tuon kulutuksen hinnan maksavia marginalisoituja köyhiä. Lopulta eläinkysymys onkin yhteiskunnallinen kysymys, ja palauttaa meidät filosofian alkujuurille: mitä on hyvä, muut huomioonottava elämä, ja miten sitä poliittisesti tuetaan sekä rakennetaan suhteessa muihin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön? Akrasia voi kukoistaa vain yhteiskunnassa, joka ei näe arvoa itsekeskeisen hyödyn ja nautinnon ulkopuolella.

Kärsitkö siis akrasiasta? Avaa lihansyöntiin liittyvää identiteettiä ja tapoja, joilla yhteiskunnan eri tahot tuottavat käsitystä eläimistä ruumiinosina, tuotantokoneina, joiden haluaminen ja syöminen on hyvää, luonnollista. Etsi vaihtoehtoisia tapoja tuottaa käsitystä omasta minästä, sekä erilaisia näkökantoja siihen, mitä on olla sika tai kana. Älä pahastu meistä ”moralisoijista”, sillä meilläkin on vielä paljon opittavaa.

1293456.large

Advertisements

69 kommenttia artikkeliin ”Akrasia, eli miksi ihmiset syövät lihaa?

      1. En epäile hetkeäkään, etteikö arvon intellektuellilla olisi korkeampaa käsitystä allekirjoittaneen pelkotiloista kuin hänellä itsellään. Silti on vähän hankaluuksia havaita arvon intellektuellin omaa pointtia; minä kun en yrittänyt kumota mitään. Päin vastoin; vastasin vain arvon filosofin esittämään kysymykseen. Toki tein sen lyhyesti ja kehnosti provosoiden, eli juuri sillä arvostuksella, jonka arvon filosofin provokatiivinen keskustelunavaus ansaitsi.

        Vastaan siis uudelleen: syön lihaa, koska se on hyvää. En koe, että minun täytyisi asiaa muuten perustella, saati sitten hakea hyväksyntää lihansyönnilleni joltain hämäriltä moraalinvalvojilta. Nautin liharuokien mausta huomattavasti enemmän verrattuna kokeilemiini kasvisruokiin. Pidän täysin varmana sitä, että omaakin makuaistiani helliviä vegaaniruokia maailman keittiöistä löytyy. Valitettavasti en ole kiinnostunut käyttämään hyvin rajoitettua aikaani täydelliseen ruokavalioremonttiin, jotta saisin pelastettua pensaan, vai mikä se seikka nyt olikaan, joka vegaanista keskivertoihmistä paremman teki. En epäile hetkeäkään, etteikö arvon intellektuellilla olisi korkeampaa käsitystä allekirjoittaneen pelkotiloista kuin hänellä itsellään. Silti on vähän hankaluuksia havaita arvon intellektuellin omaa pointtia; minä kun en yrittänyt kumota mitään. Päin vastoin; vastasin vain arvon filosofin esittämään kysymykseen. Toki tein sen lyhyesti ja kehnosti provosoiden, eli juuri sillä arvostuksella, jonka arvon filosofin provokatiivinen keskustelunavaus ansaitsi.

        Vastaan siis uudelleen: syön lihaa, koska se on hyvää. En koe, että minun täytyisi asiaa muuten perustella, saati sitten hakea hyväksyntää lihansyönnilleni joltain hämäriltä moraalinvalvojilta. Nautin liharuokien mausta huomattavasti enemmän verrattuna kokeilemiini kasvisruokiin. Uskon kyllä kiistatta, että maailman keittiöistä löytyy myös minun makuaistiani helliviä kasvisruokia; valitettavasti en ole valmis käyttämään hyvin rajallista aikaani täydelliseen ruokavalioremonttiin, vaikka pelastaisinkin sillä palan sademetsää.

        Myönnettäköön, että roskaan myös silloin tällöin, joten mitäpä sitä kiistämään; me lihansyöjät olemme yksinkertaisesti vegaaneja huonompia ihmisiä.

        Tykkää

      2. Pahoittelut viestin ulkoasusta, hirvittävän vaikeaa näin puhelimella.

        Tykkää

  1. Miksi ihmiset tupakoivat? Miksi ihmiset pitävät lemmikkejä? Miksi ihmiset autoilevat? Miksi ihmiset käyttävät kuumaa vettä? Miksi ihmiset ostavat vaatteita uutena? Miksi ihmiset värjäävät ja pesevät hiuksiaan? Miksi ihmiset ostavat keinotekoisesti ja saastuttavasti tuotettuja korvikkeita yhtään millekään?

    Kaikki edellä mainitut tavat/tekemiset kuormittavat ilmastoa, tuhoavat ympäristöä sekä myös kaventavat eläinten luonnollista elinympäristöä. Se, että vegaani ihminen pitää ruokavalionsa vuoksi itseään parempana ihmisenä, lähentelee narsismia. Yksi luonnollisesti tuotettu lihapakkaus voi jopa kuormittaa ympäristöä vähemmän, kuin soijarouhe. Vaikka lihansyönnille ei löydy vedenpitäviä argumentteja, se ei tarkoita, etteikö vegaanikin voi tehdä ympäristölle ja eläinkunnalle moraalittomia tekoja.

    Esimerkiksi säännöllisesti tupakoiva vegaani todennäköisesti tuhoaa ja kuluttaa sauhuttelullaan samanverran, mitä raitis, satunnaisesti lihaasyövä henkilö.

    Perspektiiviä, kiitos.

    Tykkää

    1. Vegaanit eivät ajattele olevansa parempia kuin muut – emme ole täydellisiä, mutta pyrimme toiminnallamme aiheuttamaan mahdollisimman vähän vahinkoa muille olennoille. Eläinten syöminen taas implikoi, että jollain tasolla ajattelee omien makumieltymystensä olevan arvokkaampia kuin toisten elämä. Mielestäni sen kieltäminen lähentelee narsismia paljon enemmän.

      Itse asiassa lihan tuottaminen on aina ympäristölle kuormittavampaa kuin kasviruoan tuottaminen ihmisen käyttöön. Lihan tuottamisessa kierrätetään ravintoaineita ensin eläimen läpi sen sijaan että ihminen söisi ne suoraan. Esim. juuri soijaa käytetään moninkertainen määrä tuotantoeläinten rehuksi (85%) siihen nähden mitä ihmiset sitä syövät. Tässä linkissä hieman lisätietoa eläintuotannon ympäristövaikutuksista: http://vegaaniliitto.fi/www/fi/vegaia/artikkelit/elaintuotteiden-kaytto-tuhlaa-aiheetta-luonnonvaroja

      Eläintuotteiden syöminen on muuhun luonnonvarojen kuluttamiseen nähden yllättävänkin haitallista ympäristölle. Globaali karjan kasvatus tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin kaikki autot, lentokoneet, junat ja laivat yhteensä: http://www.theguardian.com/environment/2014/dec/03/eating-less-meat-curb-climate-change

      Tykkää

      1. Itseasiassa. Juuri tämän postauksen kaltaiset kirjoitukset osoittavat aivan itsestään selvästi vegaanien pitävän itseään parempina, kuin muut. Antiikin moraalisesta dilemmasta tehdään taitavan manipuloidusti sairaus sitä kuitenkaan suoraan sanomatta. Sillon ei jää kiinni, siitä mitä tuli juuri tehtyä. Väite rivien välissä on, että lihansyönti on sairaus, josta on mahdollista parantua. Mutta älä huoli! Viisas vegaanisetä, joka hänkään ei ole täydellinen, voi auttaa sinua parantamaan itse itsesi!

        Tykkää

      2. Kyllä vegaani on parempi kuin muut, siltä osin ettei syö lihaa. Muilta osin vegaani voi sijaita ihmisten välisellä arvoasteikolla ihan missä tahansa.

        Tykkää

    2. ”Luonnollisesti tuotettu lihapakkaus” ei kuormita ympäristöä vähemmän kuin soijarouhe. Nyt faktoista selvää ennen mutuilua. Täällä on tiivistettyä informaatiota lähteineen kaikkineen, aloita vaikka siitä –> http://www.cowspiracy.com/facts/
      Vegaaninen ruokavalio on parempi kaikin tavoin kuin sekaruokavalio. Harvemmin muuten vegaanit polttavat tupakkaa, autoilevat ym… Vegaanit ovat keskimääräistä valveutuneempaa kansaa, mistä se veganismikin juontuu. Perspektiiviä, kiitos.

      Liked by 1 henkilö

      1. Esitän faktan. Luonnossa kasvanut liha ei kuormita ympäristöä, tämän vuoksi metsästäminen on ympäristön kannalta kannattavampaa kuin syödä teollisesti tuotettua soijarouhetta.

        Kaikkien ideologioiden edustajat pitävät itseään valveutuneempina kuin muita. Tämä on eräs ryhmäpaineen luomista ilmiöistä. Aktivismissa on kolme eri tasoa: perseily, rationalisointi ja toiminta.

        Perseilijät eivät usein mieti aatettaan sen ihmeemmin, tekevät vain mutulla sitä minkä luulevat edistävän asiaa.

        Rationalisoijat pyrkivät miettimään, miksi ideologia ei menesty. Koska rationalisoijat johtavat perseilijöitä, heillä on tärkeä vastuu ideologiaansa kohtaan, koska heidän rationalisaationsa saattaa johtaa peitsien teroittamiseen, joka siis saa aikaan lisää perseilyä ja unohtamaan toiminnan.

        Oman ideologian hyväksyminen ja sen mukaan eläminen pitää tehdä MUILLE helpoksi. Itse söisin enemmän kasviksia, jos Kallion SoiSoi ei olisi ainoa järkevä kasvisruokapaikka. Tykkään ruoanlaitosta ja laittaisin enemmän kasvisruokaa, jos joku vegekaveri minut opettaisi sellaista kokkailemaan… miksi ihmeessä te veget istutte vaan keskenänne, ettekä tee asianne eteen mitään?

        Voisiko olla, että tekin olette vain ihmisiä, joille ryhmään kuuluminen on ryhmän asian edistämistä tärkeämpää? Ryhmään kuulumisessa ei ole mitään vikaa, jos se ei johda muiden ihmisten tuomitsemiseen ja syyttelyyn.

        Olen alkuperäisen blogaajan kanssa samaa mieltä sen suhteen, että liharuoantehotuotanto on iso yhteiskunnallinen ongelma, joka johtuu hänen mainitsemistaan syistä. Tämän vuoksi pyrin opettamaan aktivisteja olemaan parempia aktivisteja ja käyttämään energiansa mouhoamisen sijaan käytännön tekoihin, jotka auttavat muita ihmisiä olemaan parempia ihmisiä. Tämmöinen käytös muokkaa mielipiteitä omaa ajatusmaailmaasi kohtaan myönteisemmiksi, eikä päinvastoin.

        Liked by 1 henkilö

      2. Ahti Ahde:
        Lyllä ne vegekaverit opettaa jos vain pyydät. Ei ne mitään ajatustenlikijpita ole. Tyhmäähän se olisi jos he omatpimisesti opettaisivat, silloim heitä vain syyllistettäisiin tuputtamisesta.

        Ensi hätään kuotenkin kannattaa käyttää Googlea. Netistä löytyy nimittäin myös reseptejä, ihan ilmaseksi. Hakuun vain esim ”vegaaninen maksronilaatikko” tai mitä sitä nyt ikinä tahtookaan opetella.
        Tai sitten käyt selaamassa ruokablogeja: vegaaninen versio tai chocochili.

        Tykkää

    3. Heh, arvelinkin ettei täällä kestettäisi kritiikkiä vaan vedettäisi herneet aivoihin. En ole itse käytännössä koskaan syönyt lihaa, sillä äitini on kasvissyöjä. Vegaaiksi ryhdyin opiskeluvuosien jälkeen. Olen elämäni aikana tavannut ja tuntenut valtavan määrän osittain tai kokonaan kasvisperäistä ruokavaliota noudattavaa henkilöä, joten arvelen tietäväni mistä puhun. Olen huomannut, että joka ikinen ko henkilö kokee ylemmyyden tunnetta ruokavaliostaan ja myös kailottaa siitä jokaiselle; Somessa, jopa illanvietoissa keksitään aasinsilta omiin syömisiin sekä muiden syyllistämiseen. Ei se tupakoimatonkaan huuda kaikille vastaantulijoille että en muuten polta! Olen havainnut lisäksi, että vegaanin ihmisen kanssa on yleisesti erittäin hankalaa puhua mistään muusta; harva kasvissyöjä tjms ymmärtää minkään muun maailman asian kuin tehotuotannon ongelmakohdat. Nämä siis erittäin pitkältä ajalta tehtyjä henkilökohtaisia huomioita. Lisäksi esimerkiksi nimimerkki Huoh todistaa edellä mainitun todellisuudeksi puhumalla vegaanien (itsensä) olevan ”valveutuneempia”.Tietoa tuskin voi faktoin todentaa. Jos itsensä asettaminen ylemmäksi ei ole narsistin piirre, en tiedä mikä on.

      Vegaanien maailmankuvan olen muutenkin huomannut sangen mustavalkoiseksi. Tämän mukaan kaikki jakautuu hyviin (kasvisperäistä ruokavaliota noudattavat ihmiset) ja pahoihin (muut eli lihaa syövät). Tässäkin tekstissä lapsenomaisesti puhutaan lihansyöjistä typerinä ja aivottomina olentoina, joita turhauttaa hyvisten saarnaaminen. Kehoitan ystävällisesti tässä vaiheessa katsomaan peiliin ja miettimään, voisiko turhautuminen johtua siitä, että vegaani ihminen ystävänä ei kykene kuin paasaavaan ja ahdistelevaan keskusteluun. Ja tähän ei nyt tarvitse kommentoida, miten olet itse erilainen jne, vain miettiä sisimmässään. Edelleenkin, itse vuosien saatossa havaittuja pointteja.

      Kun tullaan asioiden oikeasti parantamiseen, mitä kasvissyöjät ym tekevät? Nimenomaan saarnaavat lähipiirilleen ennalta opittuja lauseita. Lihan syöntiä on pitkälti mahdoton perustella, mutta silti tulisi pyrkiä nimenomaan eettisempään ja yksilöllisempään eläintuoteteollisuuteen. Naiivisti kun tässäkin puhutaan ihmiskunnan ruokavalion muuttumisesta täysin vegaaniin suuntaan, fakta on se, ettei se tapahdu minun tai kenenkään elinaikana. Keino vähentää päästöjä ja parantaa eläinten oloja on (vaikka harva vegaani sitä ymmärtääkään) paneutua tuotantoon, tehostaa valvontaa tiloilla ja kansan oppia maksamaan lihastaan sen verran, että edelliset voidaan toteuttaa.

      Minulla ei ole enää lisättävää. Toivon ainoastaan nyt järkevää suhtautumista kritiikkiin ehkä juuri sinulta, enkä tosiaan mitään nettimyrskyä. Kuitenkin nyt on kyse pitkälti minun mielipiteestäni, jonka olen oikeutettu tänne kertomaan, vaikka se varmasti montaa kasvisruokavalion mukaan elämää ehkä kismittääkin, että on yhtä paljon näkökulmia, kuin ihmisiäkin, eikä kaikkien voi olettaa hyväksyvän yhtä mielipidettä (ja ei, en siis puolusta tällä lauseella lihansyöntiä). Mukavaa päivänjatkoa sinulle!

      Liked by 1 henkilö

      1. Kritiikkiä voi esittää, mutta jos ei osu kohdilleen, niin en epäröi siitä ilmoittaa.

        Se on outoa, että väität minun nostavan itseni muiden yläpuolelle toteamalla aivan oikeutetusti, että vegaanit ovat keskimääräisesti valveutuneempaa väestöä. Se nimittäin vain on totta. Vegaaneilla on keskimääräistä paljon paremmat kulutustottumukset ja tietoisuutta on monen asian suhteen enemmän. Vegaani ei myöskään nosta itseään muiden yläpuolelle, näkyyhän se jo siinä ettei hyväksikäytä toisia eläviä olentoja.

        Minullakin on muuten omakohtaisia kokemuksia. Vegaanina on vaikea olla seurueessa ilman, että aiheen joku ottaa puheenaiheeksi, vaikka itse haluaisikin ihan rauhassa syödä ja jutella ihmisten kanssa aivan jostain muusta. Joskus kyseessä on syyllisyyden herääminen, joskus ihmiset provosoituvat silkasta kasvisperäisen ruoan näkemisestä ja haluavat haastaa riitaa. Ihan näin omasta ja pitkästä kokemuksesta voin sanoa, että muut ihmiset haastavat riitaa ja julistavat toisten vegaaniutta, ei vegaanit itse. Tuntuukin välillä, ettei sekasyöjä pysty muuhun kuin paasaavaan ja ahdistelevaan keskusteluun. Edelleenkin, itse vuosien saatossa havaittuja pointteja.

        Naiivia on luulla, ettei ruohonjuuritason vaikuttaminen auta. Ja ettei maailmaa ole pakko siirtää kohti kasvisperäistä ruokavaliota. Päästöjen vähentämisen ja eläinten olojen parantamisen mainitseminen samassa lauseessa kertoo myös tietämättömyyttä näiden kahden sopimattomuudesta. Se, ettei jokin välttämättä tapahdu sinun elinaikanasi, vähennä sen merkittävyyttä ja sen tavoiteltavuutta. Siihen on pyrittävä, jos välittää jälkipolvesta.

        On olemassa mielipiteitä, ja on olemassa faktoja. Veganismin puolesta puhuu tiede ja se on perusteltu asia. Kummallista, että tätä asiaa tulee hyssytellä.

        Tykkää

      2. Kaikki kasvissyöjät ja vegaanit ei ole leimattavissa sinun kokemuksiesi varjolla, on nimittäin aika pieni otos koko porukasta. Itse olen kasvissyöjä+ vältän muita eläinperäisiä tuotteita siinä missä pystyn, enkä siitä kyllä ala puhu ellei joku kysy. Ymmärrän monesta muusta maailman asiasta paljon enemmän kuin tästä. Ymmärrän lähinnä sen, että lihan syönti ei ole moraalisesti hyvä juttu ja se riittää itselleni. En paasaa, mutta voin sanoa mielipiteeni jos asia tulee muuten puheeksi.
        Itsekin pidän ikävänä sitä, että joillakin vegaaneilla on tapana kokea tuota ylemmyyden tunnetta ja nälviä ihmisiä jotka eivät täyteen veganismiin syystä tai toisesta ryhdy, se ei ole rakentavaa eikä auta ketään. Kuitenkaan sen takia, että osa käyttäytyy noin, ei voi pitää kaikkia vegaaneja ikävinä ihmisinä tai vähätellä heidän elämänvalintojaan jotka tässä tapauksessa eivät satuta muita vaan päin vastoin.
        ”Tässäkin tekstissä lapsenomaisesti puhutaan lihansyöjistä typerinä ja aivottomina olentoina, joita turhauttaa hyvisten saarnaaminen.” Pakko sanoa tuohon, että nähtävästi suomenkielen lukutaidosta ollaan ihan syystä huolissaan jos ihmiset eivät kykene näkemään lauseen pintarakennetta syvemmälle ja analysoimaan tekstiä ja sen tarkoitusta oikein.
        Teksti oli hyvin jäsennelty, eikä siinä parjata ketään. Pikemminkin päinvastoin. Teksti koettaa avata lukijalle syitä siihen, miksi tiettyyn käytökseen (aivan sama mihin) ihan normaali ihminen voi taipua vaikka järki ja jopa moraali sanoo muuta. Mielestäni teksti antaa näin pikemminkin empaattisen ja ymmärrystä helpottavan näkökulman lihansyöjiin, mikä on tarpeellista, sillä moni kasvissyöjä ja vegaani ei osaa käsittää, miksi joku käyttäytyy niin ”julmasti, itsekkäästi..” jne. Edelliset sanat kuvaavat sitä miten moni kokee toisen käytöksen siksi, että ei ymmärrä. Nyt sen ymmärryksen saavuttaminen voi olla helpompaa ja siksi asian edistäminen voi saada järkeä rattaisiinsa.

        Tykkää

    4. Kyllä vegaani on parempi ihminen, sikäli kun haluamme ottaa huomioon myös muut maapallomme asukkaat ja pyrkiä kestävämpään taloudenpitoon. Paremmuus on kuitenkin aina suhteessa johonkin, eli oleellista on kysyä mitä tai ketä parempi vegaani on. Paremmuutta ei tulisi ensisijaisesti ymmärtää arvojärjestyksenä tai sijoituksena suhteessa muihin ihmisiin, vaan vegaani on parempi ihminen kuin hän olisi jos ei olisi vegaani, kun kaikki muut muuttujat ovat muuttumattomia. Vegaani voi toki olla muita parempi tai huonompi ihminen, jos kuvittelemme että on mahdollista mitata tätä hyvyyttä. Säännöllisesti tupakoiva vegaani saattaa hyvinkin olla huonompi ihminen kuin raitis, satunnaisesti lihaa syövä henkilö jos tekojen hyvyyttä on mahdollista tarkasti mitata. Se joka kykenee esittämään tavan mitata ja laskea tätä hyvyyttä on epäilemättä Nobelisti nopeammin kuin ehdimme sanoa tofu. Kaikista tärkeintä on sen sijaan pyrkimys, suunta, kohti tätä hyvyyttä ja paremmuus suhteessa omaan, aikaisempaan itseensä. Oleellista ei ole asettaa itseään paremmuusjärjestykseen suhteessa kehenkään muuhun, eikä oleellista ole välttämättä myöskään mitata tätä hyvyyttä. Joten kun vegaani sanoo olevansa parempi ihminen, hän todennäköisesti ilmaisee tehneensä positiivisen elämänmuutoksen, joka johdattelee häntä kohti parempaa, empaattisempaa ja muita huomioon ottavampaa elämää. Epäilen kuitenkin että tämä vegaanien oletettu ylemmyydentunto on ennemmin muiden luoma olkinukke, eikä vegaanien todellinen ominaisuus.

      Liked by 1 henkilö

  2. Ongelma tässä on se, että kuullut ei ole sama kuin vakuuttunut. Jotta ihminen tekee muutoksia omiin elämäntapoihinsa, täytyy ongelman olla vakavaa luokkaa ja ihmisen vakuuttunut sen vaikutuksista. Tämä ei yksinkertaisesti toteudu, niin asenteet eivät muutu. Niin kauan kuin tuo vakuuttaminen ei onnistu, ihmisillä on täysin rationaaliset syyt syödä lihaa.

    Tykkää

    1. ”Jotta ihminen tekee muutoksia omiin elämäntapoihinsa, täytyy ongelman olla vakavaa luokkaa”

      Miten olis vaikka tää: maailmassa tuotetaan tällä hetkellä teollisesti satoja biljoonia eläimiä käytännöllisesti katsoen helvetillisiin olosuhteisiin vain muutamalle biljoonalle etuoikeutetulle ihmiselle – vain siksi etteivät he halua syödä jotain muuta tilanteessa, jossa mikään ei estä heitä syömästä jotain muuta.

      Tykkää

      1. Hei valveutunut vegaani.

        Biljoona on numeroin kirjoitettuna 1 000 000 000 000.

        Maapallolla on noin seitsemän miljardia ihmistä. Numeroin siis 7 000 000 000. Missä ne loput muutama biljoona ovat?

        Tykkää

  3. Tää on niin totta. Aloin itse vegaaniksi ja mun vanhemmat siis aikuiset ihmiset kiusaa mua siit asiasta.Koska en syö ” kunnon ” ruokaa joka on heidän mielestään siis kaikki liha, maito munat. En mäkään kiusaa sekasyöjiä vaikka toisinaan moralisoin ja yritän saada ihmisiä ymmärtämään miksi kannattaisi alkaa kasvis syöjäksi. Jos ei eläinten takia niin edes oman terveyden takia mutta ei koska lihahan on ihmisen luontaista ravintoa ja se on ollut aina niin eikä sitä niin vain voi muuttaa. Liha on niin hyvää ja yms. Vaikka jokin asia on tehty joskus toisin niin eihän se tarkoita että kaikkien täytyy tehdä niin. Esim orjuus, jos sitä on ennen ollut niin pitääkö sitä vieläkin olla? tai naisten ääni oikeus keskonen ei tunne kipua yms. Ärsyttää ihmisten asenteet.

    Tykkää

  4. Aivan huikea kirjoitus, tykkäsin kovasti! Harmi vaan, että joku nakkeja lihapiirakoiden väliin tunkeva porkkanaa pyyhekumiin vertaava jaksaa sitä lukea. 😦

    Tykkää

    1. Hyvä kirjoitus tosiaan. Eikä porkkanaa pyyhekumiin vertaavan varmaan tätä tarvitsekaan lukea. Mitä iloa siitä olisi kellekään? Meille akraatikoille tämä sen sijaan tuo ehkä hieman lisämotivaatiota. Olen jo ajat sitten tunnustanut eläinperäisten tuotteiden epäeettisyyden, mutta silti käytän niitä kohtalaisen usein. Kyseessä on nähdäkseni riippuvuus muiden joukossa. Välillä tuntuu, että on aivan pakko saada lihaa ja sitten jälkikäteen on huono omatunto (sitäkin toki ajan mittaan oppii vaimentamaan). Tässä on tietysti paljon yksilöllisiä eroja, ja monelle voi olla vaikea samaistua tähän lihanhimoon. Siskoni esimerkiksi lopetti lihansyönnin lähinnä siksi, ettei oikein pitänyt siitä. Itse olin parhaimmillani puoli vuotta ilman lihaa, sorruin kännissä hampurilaiseen ja se oli taas menoa. Ihan klassista nistimeininkiä siis..

      Tykkää

  5. Syön lihaa, koska käytän sitä elintarvikkeena. Elän siis silläkin. En kuitenkaan missään nimessä lennä Prahaan köyhäilemään tai lämmitä rintamamiestaloa näillä leveysasteilla, eli säästän luontoa ja eläimiä tätä kautta rutkasti enemmän kuin kieltäytymällä eläinproteiinista. Valintojen maailma, kaikki ei aina ole sitä, miltä ensiksi juuri siinä oman navan ympärillä näyttää.

    Lisäksi, kasvikin on elävä, kuten sienikin. Oma ihmisyytemme saa meidät pitkälti samastumaan eläinmaailmaan, mitä enemmän nisäkäs, sen suuremmalti. Ketään ei kiinnosta pellon viljelyssä kuolevat ja kuten retoriikkaan kuuluu, runnellut ja silvotut madot. Elämä on kuolemista; syöt sitten mitä vaan, niin tapat. Et syö, niin tapat itsesi.

    Tykkää

    1. Paljonko rintamamiestalon lämmitys kuluttaa? Entä lihatalous?

      Tämä siis aivan rehellinen kysymys. Mä kun en tiedä, mutta kiinnostaisi. Uskon kuotenkin että sulla on tieto.

      Tosin silti jäi vähän vaivaamaan, että miksi ei muka voisi tehdä molempia? Ei kovin monella vegaanillakaan ole rintamamiestaloa. Suurin osa asuu kaupungeissa koskazse on ekologisista.

      Tykkää

  6. Lihaa syödään alunperin siksi, että siitä saa energiaa ja elimistölle välttämättömiä kemikaaleja (mm. proteiineja ja hivenaineita). Näin on tehty erityisesti metsästäjä-keräilijäkulttuureissa, kun ruoka ei ollut itsestäänselvyys, ja tehdään yhä esim. arktisten alueiden alkuperäiskansojen parissa, missä muita elintarvikkeita ei ole, siltä osin kuin kulttuurin mukainen elämäntapa koetaan vaihtoehtoista alkoholismia ja työttömyyttä parempana.

    Maatalouden kehittymisen myötä eläimiä käytettiin vielä kourallinen vuosikymmeniä sitten Suomessakin lisäämään tontilta saatavaa elintarviketuotantoa (eläimet söivät sitä, mitä ihmiset eivät) sekä (hyvin pieneltä määrin yhä) elintarvikevarastona, Suomenkin hustoriassa yleisten katovuosien ja kriisien varalta.

    Näistä syistä meille on muodostunut lihan syömisen kulttuuri sekä sen mukanaan tuomat elinkeinot, joita on koko ajan kehitetty kysynnän mukaan tehokkaammiksi optimoiden rahan tuotto omistajille ja viljelijöille.

    Onko lihan syönti sitten aina ongelma? Se riippuu kulttuurista ja tuotantotavoista.

    En mene tuomitsemaan esim. inuiitteja, koska heillä ei ole mahdollisuutta tuottaa muuta ruokaa, ja pelkän tuontiruoan varassa eläminen arktisilla alueilla on koko yhteisölle vaarallista. Esim. Afrikassa taas on heimoja, joiden köyhää maata ei voi viljellä, joten karja on ainoa vaihtoehto. Moni yhteisö elää pelkillä meren antimilla. Lihan hankinta tapahtuu joskus tarpeeseen, ollrn ainoa vaihtoehto, oli se metsästetty tai hoidettu.

    Osa suomalaisistakin metsästää tarpeeseen. Onhan esim. hirvenliha monen köyhemmän metsästämistä harjoittavan kotitalouden ruokalistan perusta. Iso osa suomalaisista elää nimittäin yhä lähes metsässä ilman tuloja, eli koettavat pärjätä minimieläkkeellä jossain Itä-Suomen pikkukylän kylmässä rintamamiestalossa, kuten vanhempani, pihaakin viljellen. Se myös vähentää miesten viinanjuontia ja itsemurhia niillä main – edes vähän.

    Kolmas syy on tietenkin helppous. Lihatuotteet ovat nopeita sekä helppokäyttöisiä ja sopivat terveysvaikutustensa puolesta järkevästi käytettynä lähes kaikille. Siinä on tiiviissä paketissa energia ja paljon elimistön tarvitsemia kemikaaleja. Harva on sille allerginenkaan.

    Unohtaa ei sovi nautintoa. Liha voi olla hyvääkin. Ei se ehkä hyvä syy ole, mutta syy kuitenkin.

    Lisäksi suomalaisilla on sellainen etu puolellaan, että ilmastonmuutos todennäköisesti tekee ympäristöstämme tuottavamman. Meitä ei maan kohoamisen takia edes merenpinnan nousu juuri haittaa, ja lämpötilan nousu mahdollistaa paremmat sadot. Ilmastonmuutos voi siis olla osin hyväkin juttu. Osin.

    Jos karjankasvatus tehdään sodanaikaiseen tyyliin, mutta eläimistä paremmin huolehtien, en näe siinä edes mitään eettisesti arveluttavaa. Tällainen liha tulee nostamaan suosiotaan, ja minäkin sitä ostan. Suomessa tämä on erittäin mahdollista isommassakin mittakaavassa, kestävästi, sillä meillä on laidunmaaksi kelpaavaa joutomaata yllin kyllin.

    Eli omalla kohdallani tärkein syy on: helppous ja eriävä näkemys. Pyrin ostamaan mahdollisimman eettistä lihaa.

    Tykkää

  7. Yhden juustokilon valmistaminen vastaa hiilidioksiidipäästöissä samaa, kuin ajaisit yksin autolla 70km. Jos siis tahtoisin tehdä oikeasti jotain konkreettista ja merkittävää ilmastonlämpenemisen ehkäisemiseksi, niin juustosta pidättäytyminen on ehkä hyvä alku, mutta tippa valtameressä. Tällä tavalla kun suhteutetaan sitä, että mikä itseasiassa maapalloa tarkalleen ottaen tuhoaa, se onkin ruuan kuljettaminen paikasta A paikkaan B, joten jos vegaani ostaa ruokansa Citymarketista siinä missä lihansyöjäkin, ei vegaani voi paljoa paremmuudessaan paistatella.

    Maailman ihmisväestön köyhimmän osan nälänhätä ei parane rikkaiden kasvissyönnillä, koska nälänhätä maailmassa ei suinkaan johdu siitä, etteikö meillä olisi kaikille tarpeeksi ruokaa, vaan siitä, että niissä maissa, joissa lihavuus tappaa nälkää nopeammin, ihmiset maksavat ruuasta enemmän -> enemmän kaupan taskuun -> enemmän maahantuojan taskuun -> enemmän tuottajan taskuun. On fiksumpaa roudata halvat broilerit Etelä-Amerikasta Eurooppaan kuin Afrikkaan, jos tahtoo päästä paremmille tileille, koska me maksamme niistä enemmän. Me syömme niistä, mitä kerkeämme ja heitämme loput kaatopaikalle. Vaikka kolmannes meille tuotetusta ruuasta menee koskemattomana kaatopaikalle, se on silti rahallisesti kannattavampaa roudata tänne, kuin ruokkia nälkäisiä. Jos me tahdottais puuttua tähän kulutustottumuksillamme, meidän pitäs varmistaa, että joka puolella maapalloa saisi tuotteesta saman hinnan. Ainoa tapa saada sellanen buumi käyntiin olisi ostaa sieltä, missä se on kaikista halvinta, mutta koska se kuitenkin tavalla tai toisella tänne kuljetettaisiin, me tehtäisiin enemmän vahinkoa kuin pelastaisimme.

    Ottaen huomioon, että ihmisen osuus ilmankehään tuotetusta hiilidioksiidista on suurin piirtein 4-5% luokkaa, jonka suuruuteen me voidaan itseasiassa konkreettisilla toimillamme vaikuttaa. 90% ilmakehään hiilidioksiidipäästöistä tuottaa meri, joka tuottaisi sitä ihan samalla tahdilla, tekisimme sille mitä tahansa. Meri varastoi happea ja päästää ilmoille hiilidioksidia ja ne volyymit ovat auringon toiminnasta riippuvaisia, Jos katsoisimme meren toimintaa huomattavasti pidemmällä aikavälillä kuin sen 150 vuoden, mitä ihminen on osannut ilmakehän lämpöä mitata (hiilidioksidipäästöistä puhumattakaan), väittäisimme, että meri hengittää ihan samalla tavalla kuin ihminen.

    Koko ekosysteemi toimii sillä periaatteella, että yhden kuolema synnyttää uutta elämää ja ylläpitää sitä. Vaikka söisit ravintosi kuinka elävältä tahansa, siitä ei ravinteita irtoa ennen kuin se on kuollut. Universumin moraalikirja on aivan yhtä tyhjä sen osalta, että onko moraalisesti oikein tai väärin syödä eläimiä kuin kasviksia, koska universumin kannalta olennaista on se, että elämä jatkuu. Eliö jalostaa syödyn materiaalin ulosteeksi, josta voi taas kasvaa jotain uutta syötäväksi kelpaavaa. Ja kaikki, mikä maapallolla on, kelpaa jonkin ravinnoksi. Arvostelimmepa eläimien tekemisiä kuinka paljon tahansa, ne eläimet, joiden ruuansulatusjärjestelmä perustuu lihansyönnille, ne syövät lihaa elääkseen. Jos me tahdomme eläimille yhtäläiset oikeudet kuin ihmisille, mutta samaan aikaan kiellämme ihmistä syömästä lihaa, eikö meidän sitten pitäisi estää eläimienkin tekemästä niin?

    Ja sikäli, jos me siinä onnistuttaisiinkin, niin todennäköistä olisi, että muun lihan puuttuessa ihmisen liha alkais näyttämään todella herkulliselta..

    Ihminen on myös tutkimuksissaan päässyt niin pitkälle, että olemme huomanneet kasvien kykenevän kommunikoivan keskenään mm. varoittamalla vaarasta. Näin ollen, jos tahtoisimme olla syömättä mitään, millä on jonkun sortin tietoisuus, meidän pitäs alkaa syömään kiviä (kunnes huomaisimme, että nekin perkele ovat tavallaan tietoisia).

    Evoluution myötä ihmiselle on kehittynyt monimutkainen aistijärjestelmä jo ennen sitä, mitä me nykyään pidetään rationaalisena ajattelukykynä. Yksi sen tehtävistä on varmistaa se, että me laitetaan suuhun sitä mikä meidän ruuansulatusjärjestelmä soveltuu. Tästä syystä esimerkiksi uloste haisee ja näyttää meidän mielestämme hyvin vähän siltä, että meitä kiinnostaisi sitä suuhumme laittaa, koska siinä ei ole enää mitään, mikä meidän ravinnoksemme kävisi. Kärpäsien aistit sanovat samasta aineesta aivan muuta.

    Meidän rationaalinen käsityksemme ei varoita suurintakaan osaa ihmisistä lihansyönnistä siksi, koska liha näyttää, tuntuu, maistuu ja tuoksuu ihmisen ravinnoksi sopivalta. Rationaalista ratkaisua tukee myös se, että ihminen on syönyt sitä jo kymmeniä tuhansia vuosia siihen kuolematta. Simpanssit, joista meidän väitetään kehittyneen, ovat lihansyöjiä siinä missä ihmisetkin – se vaan selvisi tässä vasta 50 vuoden sisällä, kun simpanssien elämää alettiin tarkkailemaan muuallakin, kuin eläintarhan kaltereiden sisäpuolella, missä ne söi vaan tasan sitä, mitä ihmiset niiden kuvittelivat viidakossa elävän.

    Tässäpä kuva simpansseista perheaterialla autenttisessa kasvuympäristössään: http://gombechimpanzees.org/wp-content/uploads/2012/10/DSC_0227.jpg

    Se, mikä on aivan taivahan tosi, on se, että yksipuolinen ravinto ei ole ihmiselle hyväksi. Jos ihminen syö liikaa lihaa, se sairastuu, mutta ilman nykyaikaisia apteekista saatavia lisäravinteita niin käy vegaanillekin.

    Itse elän pääasiassa kasvisruokavaliolla, koska mun kroppa voi hyvin tällä ruokavaliolla. Tiedän aikalailla ihmisiä, jotka ovat kokeilleet vastaavaa, mutta eivät kuitenkaan sitten osaa olla ilman lihaa. Itse pidän siihen todennäköisimpänä syynä sitä, että heidän ruuansulatusjärjestelmä saa paremmin lihasta ne ravinteet, kuin mitä itse saan kasviksista. Ei tällänen eroavaisuus ennen kuulumatonta ole, onhan meillä läjäpäin ihmisiä, joiden kroppa ei tiedä, mitä esimerkiksi gluteenille pitäisi tehdä, vaikka suurin osa voi leipää hyvin mielin syödäkin.

    Luonto pursuaa kaikkea kaikille yllin kyllin. Niin kauan, kun meillä on täällä aineksia elämälle, niin kauan meillä on täällä elämää. Vaikka me poltettaisiin tämä pallo karrelle, palamisjätteestä lähtisi kasvamaan uutta elämää. Luonnon ihmeellisestä voimasta kertoo se, että Tshernobylin onnettomuuden jälkeen savupiipuissa on alkanut kasvaa ihmiselle entuudestaan tuntematon sieni, joka elää radioaktiivisesta säteilystä.

    Vaikka en pääsääntöisesti lihaa syökään, itse en koe tarvetta moralisoida muita ihmisiä lihansyönnistä, koska mun mielestä se ei ole moraalinen päätös. Jos se olisi, olisimme sellaisen paradoksin edessä, että olisiko parempi antaa nälkää näkevän lapsen kuolla nälkään kuin antaa sille lihaa?

    Minä olen sika tai kana, jos juoksen nälkäistä leijonalaumaa pakoon. Maailma toimii niin.

    Tykkää

    1. Nyt on tainnut mennät faktat vähän sekaisin. Kuljetus on siis ruuantuotannossa juuri se vähiten saastuttava tekijä.

      Olkoonkin ettei veganismi lopeta nälänhätää. Se ei silti toimi argumenttina lihansyönnin puolesta.

      Entä sitten että muut eläimet syövät toisiaan? Eivät muut eläimet osaa edes kyseenalaistaa toimintaansa. Ihminen sen sijaan pystyy.

      Se että kasvit reagoi ja varoittaa muita ei tee niistä tietoisia. Ja vailla tekisikin, sitä suurempi syy syödä vain kasveja: syömällä lihaa tulee tukeneeksi paljon useamman kasvin tappamista kuin jos söisi ne kasvit suoraa itse.

      Ihminen ei ole kehittynyt simpansseista. Simpansseilla ja ihmisillä on yhteinen esi-isä.
      Ja aivan, lihaa alettiin syömään jo kauan ennen rationaalisuutta. Mitä sitten? Eihän se kerro mitään muuta kuin korkeintaan sen miten alkeellista lihansyönti on. Mutta sehän on aivan yhdentekevää, se ei millään tavalla puolla lihan syömistä. Ihminen ja sen esi-isät ovat kautta aikojen tehneet vaikka mitä muutakin, mm tappanut ja raiskannut lajitovereitaan. En silti puolustelisi raiskaajaa sillä että ihmiset ovat aina raiskanneet.

      Niin, mutta nykyään tosiaan on synteettisiä B-12 vitamiineja. Joten pointtisi on turha.

      Eihän ihminen elämää pysty tappamaan, se on totta. Itsensä se ehkä ajaa sukupuuttoon, mutta elämä sen jälkeen jatkuu. Mutta miksi se antaisi oikeuden aiheuttaa kärsimystä jo olemassa oleville eläimille?

      Lihansyönnin itsensä moraalisuus vaatisi pitempää podiskelua kuin kännykällä viitsin.
      Se on kuitenkin yhden tekevää. Sillä moraalinen päätös on se, onko lihansyönti ok silloin jos se ei ole pakollista. Se että pakon edessä valitsisi lihansyönnin ei anna oikeutta syödä lihaa muulloin. Muutoin voisi tehdä melkein mitä vaan, sillä aina voisi jossain olla tilanne jossa ko toimimtamalli olisi pakollista oman selviytymisen kannalta.

      Tykkää

      1. Kyllä nuo fossiiliset polttoaineet aivan toisella tavalla ovat terveysuhka sekä ympäristölle, että ihmisille, kuin karjan kasvattaminen tai lihan syöminen. Tokihan tässä on aina ratkaisuna biopolttoaineet, mutta kyllä rekka tai rahtilaiva vaatii liikkuakseen aika paljon energiaa enemmän kuin lehmä. Joten, jos me alettais kasvattamaan ruokaa polttoaineeksi, täällä alkais olemaan nälissään aivan toisella tavalla sekä ihmiset, että eläimet.

        Ihmisten moraali on ihan samalla tavalla opittua kuin se, että me koulutamme eläimet tiettyihin sääntöihin ja kuten ihmisetkin, eläimet tietävät tehneensä väärin silloin kun ovat toimineet vastoin sääntöjä. Googlaappa kuvahaulla ”katuva koira”. Jos eläin osaa katua, se osaa myös kyseenalaistaa omaa toimintaansa, koska ilman sitä kykyä me ei kyettäis kouluttamaan eläimiä. Empatia on toinen asia, mikä on osana palapelissä, kun me kyseenalaistamme omaa toimintaamme ja jokainen lemmikki, joka ihmisellä on, aistii sen, missä tunnetilassa ihminen on. Tästä syystä esimerkiksi kissat on mitä parhaimpia apureita saattohoidossa, koska ne tulevat lohduttamaan ihan oma-aloitteisesti. Koiraa pidetään ihmisen parhaana ystävänä samasta syystä.

        Se, että lihaa syövät eläimet eivät kyseenalaista omaa lihansyömistään, johtuu yksinkertaisesti siitä, että ne syö hyvällä ruokahalulla kaikkea, mikä niiden ruokavalioon sopii. Mitä enemmän kasveja syödään, sitä enemmän ulostetaan ja mitä enemmän ulosteessa on ravinteita, sitä enemmän siitä nousevassa kasvissa niitä on. Ekosysteemi toimii niin. Se on itseään syömällä itseään ylläpitävä systeemi.

        Mä en ymmärrä, että millä tavalla ruumiintoimintojen ylläpitäminen tavalla tai toisella olis alkeellisempaa kuin toinen, paitsi tietenkin sillä tavalla, että ennen tulen keksimistä ihminen söi lihansa ja kasviksensa raakana, nyt se osaa kypsentää ne. Se, että me osataan syödä monipuolisesti on auttanut meitä lajina selviämään melkolailla kaikenlaisista katastrofeista.

        ”It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to change. In the struggle for survival, the fittest win out at the expense of their rivals because they succeed in adapting themselves best to their environment.”

        Kyllä, neatherdalilaiset söivät lihaa ja kuolivat sukupuuttoon. Heidän ravintonsa vaan yli melko yksipuolisesti lihaa. Me ollaan selvitty, koska me ollaan osattu hyödyntää kaikkea monipuolisesti, mitä maa on meille tarjonnut, sekä kasvikset, että marjat ja eläimien liha.

        Sekin on aivan totta, että tässä elintasossa, missä me rikkain prosentti elellään, meillä on kaikkea niin yllin kyllin, että me voidaan korvata liha ruokavaliosta. En minäkään oo sitä viimeisen puolen vuosikymmenen aikana oo syönyt kuin hyvin satunnaisesti ja voin oikein hyvin.

        Mutta jos palataan tähän moraalikysymykseen, niin voimme toki aina miettiä, että onko se sitten oikein, että me pidetään itsellemme yllä sellasta elintasoa, missä me voidaan nyrpistää nenäämme jollekin, mitä voisimme aivan hyvin syödä?

        Kun mietitään, että paljonko fossiilisia polttoaineita kuluu siihen, että Cittarin valikoimasta löytyy varmasti kaikkea, naapurissa kasvanut lehmä on huomattavasti ekologisesti kestävämpi vaihtoehto kuin toiselta puolelta maapalloa kuskattu soija. Jos me pyrittäisiin siihen, että me vähennettäis polttoaineiden kulutus niin minimiin kuin olla ja saattaa, meidän täällä pitäs syödä eläimiä, koska ei näillä leveyksillä niin monipuolisesti mikään kasva, että me voitaisiin elää niin pitkään ja terveesti, kuin me nyt monipuolisella ravinnolla eletään. Jos asia ei olisi näin, ihmiset eivät olisi alkaneet kasvattamaan karjaa täällä alunperinkään vaan olisivat syöneet karjalle menevän ruuan itse.

        Ja jos minun valita pitää, niin huomattavasti mielummin mä otan vitamiinini luonnollisista lähteistä kuin synteettisenä, koska mitä kauemmas me lähdetään siitä perinteisestä ruokavaliosta, millä olemme aina eläneet, sitä vähemmän tieteellä on vastauksia sille, mitä nämä ravintolisät ihmiselle aiheuttaa. Ihmisen kroppa kun osaa käsitellä noita synteettisiä vitamiineja aika turkasen huonosti, puhumattakaan siitä, että millanen kuorma se luonnolle on, että me tuotetaan synteettistä B12-vitamiinia ja kuskataan sitä ympäri maailmaa fossiilisilla polttoaineilla, kun me voitaisiin vaan kävellä kanalaan ja napata kananmuna.

        Lihan syönnin vertaaminen raiskaamiseen ja tappamiseen on siinä mielessä vähän kaukaa haettu vertaus, koska meillä on siihen ihan syy, mitä varten me ollaan raiskaaminen ja tappaminen kielletty: Yhteisö, joka ei tälläsiä asioita ole kieltänyt, ei ole selvinnyt hirveän pitkälle. Me ollaan huomattu ajan saatossa, että kun me ollaan mukavia toisillemme, meillä on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä. Toki ei raiskaamisen ja tappamisen kieltäminen ole raiskaamista ja tappamista estänyt, mutta on se sitä aivan varmasti merkittävästi vähentänyt. Lihan syöminen sit taas on yksi niistä asioista – raiskaamisen ja tappamisen kieltämisen lisäksi, joka meidät on näinkin pitkälle tuonut.

        Liked by 1 henkilö

      2. Juu, mutta eläinten kasvattaminen lihaksi vaatii myös paljon muuta. Myös eläimet syövät, ja vielä paljon enemmän kuin ihmiset. Jo ruuan kasvatus vaatii paljon, mutta tämän lisäksi ruoka pitää vielä kuljettaa. Sen voisi joko kuljettaa suoraa ihmisille, tai sitten ensin eläimille, ja vasta eläimistä saatu ruoka ihmisille. Lihantuotanto lisää siis myös sitä liikennettä.

        Eläimet eivät osaa kyseenalaistaa, eikä katua. Koirat osoittavat ”katumista” torumisen, ei väärinteon seurauksena. Jos aihe kiinnostaa enemmän voit googlettaa. Hyvään lakuun pääsee esim tästä tutkimuksesta: http://blogs.scientificamerican.com/thoughtful-animal/2012/05/31/do-dogs-feel-guilty/

        Koirien, kuten ei muidenkaan eläinten, koulutus perustu kyseenalaistamiseen. Koulutus perustuu ehdollistamiseen: Koira kuulee klikkausen, saa välittömästi herkun. Tarpeeksi toisoja, niin koira tietää saavansa klikkauksesta herkun jo ennen herkun saamista. Tuntenet Pavlonin koirat. Esim naksutinkoulutus perustuu juuri tähän: Ensin koira ehdollistetaan naksaukseen, minkä jälkeen naksutinta voidaan käyttää koulutukseen. Torua ja rangasta koiraa ei ikinä saisi, vaan koulutukseen pitää käyttää ainoastaan positiivista vahvistusta.

        Kyseenalaistaminen on sitä, että osaa kysyä itseltään ”Miksi?”, ja pohtia kysyttyä asiaa ja perustella sen itselleen.
        Kyseenalaistaminen ei myöskääm ole riippuvainen empatista. Toki empatia on se mikä saa ihmiset helposti kyseenalaistamaan, mutta kyseenalaistaminen itsessään ei tarvitse empatiaa, ja ihminen on ilmankin empatiaantunnetta kykenevä kyseenalaistamaan toimintaansa. Sillä kyseenalaistamisen taito ei piile tunnelämässä, vaan älyssä. Siis kuten mainitsin, se on kykyä pohtia ja perustella asioita rationaalisesti.

        ”Mä en ymmärrä, että millä tavalla ruumiintoimintojen ylläpitäminen tavalla tai toisella olis alkeellisempaa kuin toinen, paitsi tietenkin sillä tavalla, että ennen tulen keksimistä ihminen söi lihansa ja kasviksensa raakana, nyt se osaa kypsentää ne.” Tässä on ristiriita. Joko toiset tavat ylläpitää ruumiintoimintoja ovat alkeellisempia kui ntoiset, tai sitten ne eivät ole. Jos olet sitä mieltä, ettei eroa tapojen välillä ole, silloin ruuan syöminen raakanakin on yhtä kehittynyttä kuin sen syöminen kypsänäkin. Tai jos raakana syöminen on alkeellisempaa, silloi voi muutkin tavat olla. Mielestäni oikeaa vastausta ei tähän ole olemassa, kyse on vain näkemyksistä. (paitsi jos joku osaa perustella toisin.) Oma näkemykseni on se, että kehittyinein tapa on kaikista hyödyllisin. Nykypäivänä länsimaissa lihansyönti kasvissyöntiä epähyödyllisempää. Tämä johtuu pääasiassa jo mainitusta: ei ole järkeä kierrättää hullua määrää kasveja eläimen kautta, kun ihminen saisi paljon enemmän ruokaa paljon vähemmällä viljelypinta-alalla sillä että se söisi itse ne kasvit.

        Kysymys siitä onko moraalisesti oikein pitää nykyistä elintasoa on mielenkiintoinen, mutta käytännön kannalta turha. Vaikka toteaisimme tämän moraalittomaksi ja vääräksi, emme pääse karkuun sitä faktaa että meillä tällainen elintaso on. Vaikka nykyinen elintaso olisi moraaliton, se ei toimisi lihansyönnin oikeutuksena, sillä elintasomme moraalittomuuden ymmärtäminen ei muuta elintasoamme. Ja nykyisellä elintasolla vähinten luontoa kuormittava (ja siten vähiten moraaliton) elintapa ei tue nykyisenlaista eläintuotantoa.

        Unohdat jälleen yhden asian: Ei ne eläimetkään millään pyhällä hengellä elä. 80% (jos näin ulkomuistista meni oikein, en takaa) siitä maailman toiselta puolelta kuskatusta soijasta kuskataan eläimille. Jos kuvitallaan tilanne jossa kotimainen lehmätila kasvattaa itse elintensä rehut, ja tuosta lehmästä saatua lihaa verrataan ulkomaiseen soijaan niin juu, varmasti on ekologisempaa.
        Mutta vertailu on epäreilu: Ei vegaaninkaan tarvitse soijaa syödä jos ei halua, tai mitään muutakaan ulkomaista proteiininlähdettä. Palkokasveja ja seitania saa kotosuomestakin. Tai esim hamppua, monenlaisia siemeniä ja quinoaa. Joten jälleen törmätään samaan ongelmaan: Miksi kierrättää hullu määrä kasveja eläinten kautta?

        ”koska mitä kauemmas me lähdetään siitä perinteisestä ruokavaliosta, millä olemme aina eläneet, sitä vähemmän tieteellä on vastauksia sille, mitä nämä ravintolisät ihmiselle aiheuttaa” Juuri päin vastoin. Mitä enemmän ihminen jotain syö/käyttää, sitä enemmän saadaan dataa sen vaikutuksista.
        Ja tosiaan, nyt puhutaan vain yhdestä vitamiinista: B-12. Synteettisen B-12 tuottaminen on todennäköisesti paljon pienempi kuormitus luonnolle kuin eläinperäisten syöminen, ottaen huomioon mitä niiden eläinperäisten tuottaminen vaatii. Esia olisi tietenkin eri jos vaikka sattuisi omistamaan lemmikkikanan ja syödä sen tuottamia munia. Mutta tässähän se ongelma juuri on: vain harva ihminen ”vaan kävellee kanalaan ja nappaa kananmunan.”

        Lisäksi tahtoisin huomauttaa, että pelkällä mutulla ns. ”luonnottoman” välttäminen ja luonnollisen suosiminen ei ole järkevää. Luonnollinen ei tarkoita yhtä kuin hyvä tai parempi, eikä vastaavasti luonnoton tarkoita huonoa. Juuri monien luonnottomien asioiden, kuten esim lääkkeiden ja rokotusten, ansiosta ihminen elää nykyisin niin pitkään.

        Tappamisen kohdalla kyllä, raiskaamisen ei. Päin vastoin: raiskauksista on kautta aikojen seurannut raskauksia. Naisen suostumuksella seksiin on ihmiskunnan historian aikana ollut hyvin vähän merkitystä. Raiskaamisesta on tullut paheksuttua vasta sivistyksen myötä, eikä sekään useinkaan riitä. Vielä on hyvin miesdominantteja maita joissa niaset ovat lähes, ellei peräti täysin, omaisuutta. Ja esim. meillä Suomessakin vielä 90-luvun alussakaan avioliiton sisäinen raiskaus ei ollut rikos.

        Se että jokin asia on tunut meidät pitkälle ei toimi oikeutuksena kyseiselle asialle. Uskon, että myös orjista on ollut aikanaan meille paljon hyötyä. Ihmiskunta kuitenkin saavutti sen pisteen, jolloin orjia ei enää tarvittu, ja näin niistä on tänä päivänä suurimmaks osaksi luovuttu. Toki, valitettavasti, monet rahanahneet käyttävät orjia edelleen, koska niille ei tarvitse maksaa palkkaa. (esim. kaakao) Mutta tämä ei muuta kahta asiaa: orjia ei enää tarvitse, eikä se että ennen tarvittiin oikeuta niihin enää tänä päivänä.
        Ihminen kehittyy, ja kehitys sen mukana. Jos emme hylkäisi vanhoja tapoja ja korvaisi niitä uusilla, vaan toimisimme tietyllä tapaa vain koska niin on aina tehty, olisimme edelleen kivikaudella.

        Liked by 1 henkilö

  8. Tässä puhutaan kyllä vitun ylevästi, ottaen huomioon sen seikan, että puhutaan siitä, saako eläimiä syödä vaiko ei. Missä vaiheessa meistä tuli niin helvetin koukkunokkaisia, että nyt on sitten äkkiä varaa sanoo näin. Meneekö nämä kukkahattutädit, ituhipit, kettutytöt ja kaikki loukkaavat(ko) nimitykset sitten myös Afrikkaan ja sanovat siellä, että ei sitten saa syödä niitä eläimiä, vaan syökää näitä salaatinlehtiä, ne on hyviä ja niillä ollaan sitten kilttejä muille.
    Eläinten syöminen keksittiin ikuisuuksia sitten, koska niistä sai ravinteita ja niillä pystyi ruokkimaan koko lauman, kun mikään muu ei riittänyt eloon jäämiseen. Nytkö vittu sitten voidaan kieltäytyä ruoasta, joka kelpaisi kaikkialla muualla maailmassa, paitsi täällä pohjoismaiden massateinien makuuhuoneessa iskän omakotitalossa Espoossa oman Macbookin takana. Joo, yleistys, mut tätä tää tuntuu nykään olevan. Mun mielestä on IHAN turha hifistellä ruoasta ja yleistää lihansyöjät eli KOKO muu maapallo yhden kattotermin alle ja miettiä miten ne saataisiin katoamaan ja liittymään meidän jengiin. Näin voidaan olla hyviä muille: mutta keille muille? Eläimille? Nyt, kun ihmiskunnallakin on omia ongelmia?

    Ensin hoidetaan omat asiat kuntoon. Ensin ajatellaan meitä muita ihmisiä, koska like it or not, on vitun itsekästä ajatella eläimiä tällaisena aikana, jona muutkin ihmiset kärsivät. Ja tässä maailmassa ihmishenki on, kyllä, eläimen henkeä kalliimpi. Koska ne eläimet eivät todennäköisesti ole sinulle yhtä kiitollisia kuin ihmiset, joita saattaisit auttaa, jos saisit naamasi irti siitä macbookistasi ja blogeistasi.

    Vegaanius: itsensä korottamista. Tällä hetkellä, ei mitään muuta. Maailman ongelmia on mahdotonta parantaa, mutta ehkä jos itse syö rehuja ja ajattelee auttavansa eläimiä, saattaa tuntea olonsa edes hieman paremmaksi.

    Ja ego jatkaa paisumista.

    Tykkää

    1. Eivät mene. Heillä ei oöe varaa olla syömättä eläimiä.

      Ja kyllä, hyvin olet ymmärtänyt kasvissyönnin pointin: Nimenomaan siis se, että kun meillä ON varaa kieltäytyä lihasta.

      Tiesitkö muuten, että vaikka tekee yhden hyvän teon, ei tarvitse jättää toista tekemättä? Veganismi ei ole ihmisiltä mitenkään pois, sillä vegaanina voi vaikuttaa ihmisten ongelmiin aivan yhtä hyvin kuin lihaa syövänäkin. (Ja kerta sä olet noin huolissasi, niin oletan että sä itse teet asioita ongelmien eteen)
      Toisekseen: ei ole olemassa mitään arvoastwikkoa eri ongelmille, ja vielä vähemmän niitä ratkotaan tärkeysjärjestyksessä. Eikä kannatakaan. Sillä välin kun yksi iso vaikea ongelma odottaisi ratkaisua sata vähän vähemmän vakavaa ja hwlposti ratkaistavaa ongelmaa junnaisi vain paikallaan. Jos asioita sen sijaan ratkaistaan mahdollisuuksien mukaan, saadan ne sata ongelmaa korjattua jo ennen sitä yhtä suurta.

      Tykkää

  9. Pari toisiinsa liittymätöntä huomiota:

    Täydellinen vegaanius on mahdotonta: kasvikunnaksi kutsutun taksonomisen ryhmän sisältä ei ihminen löydä kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Hänen on siis jokatapauksessa laajennettava ravinnonhankkimistaan; ainakin mikäli mielii ajaa eläinten asiaa ilman puutostautien tuomia rajoitteita. Eli se siitä väitteestä, jonka mukaan ravinnon etsiminen kasvikunnan ulkopuolelta ei voisi olla myös järjellisesti perusteltu – vai onko ihmiseltä kiellettyä puutostautien välttely, koska vegaanien ideologiset mieltymykset?

    Toinen pointti: oman ideologian kaitseminen kreikankielisten suomeen lainattujen sanojen taakse antaa kirjoittajasta todella ylimielisen ja elitistisen kuvan. Niinkuin joku jo tuossa kirjoitti, tästä blogikirjoituksesta jäi vähän se maku suuhun, että kasvissyöjä pyrkii lähes lääketieteellistämään sekaravinnon syöntiä tätä kuitenkaan suoraan myöntämättä.

    Kolmas pointti: eläinaktivistit ovat joissain määrin ristiriidassa argumentoidessaan tehotuotannon ”eläinten luonnon vastaisia” elinolosuhteita vasten ja samaan aikaan ollessaan huolissaan ympäristökaasuista. Mitä vähemmän se eläin liikkuu elämänsä aikana sitä enemän se lihoo verrattuna syötettyyn painokiloon ja sitä tehokkaampaa maataloustuotanto on – mutta vegaanille onkin tärkein oman ideologian tuputtaminen keinolla millä hyvänsä eikä kompromissihakuisuus.

    Neljäs pointti: onko mitään kollektivistiseen etiikkaan perustuvaa argumenttia lihansyöntiä vasten mikäli kantasolututkimus ratkaisee ne kaikki muut eläinten ekotehottomuuteen liittyvät ongelmat? Eläimen ekotehottomuus johtuu pääasiassa liikkumisesta sekä siitä, että sen elimistö paljon ihmisen ravinnoksi kelpaamatonta ainesta (itse jätän esim. ne kollageenit ja ne syömättä).

    Viides pointti: onko vegaanien mielestä ihmisellä mitään vastuuta luomistaan maatalouseläimistä? Eikäs sille maatalouseläimelle – joka on ihmisen toimesta kesytetty ja näinollen luotu tilanne, jossa kyseiselle eläimelle ominaista elinympäristöä ei luonnosta löydy muun kuin ihmisen tarjoama – aiheudu nykyisessä tilanteessa enemän kärsimystä kuin tilanteessa, jossa sen perustarpeet tyydyttyvät edes erittäin kehnosti. Vai onko maataloustuotantoeläinten kärsimyksen poiston ainoa menetelmä sioiksi, lehmiksi yms. kutsuttujen eläinlajien kokonaisvaltainen hävittäminen – luontoon vapautettuina ne ei kuitenkaan pärjää.

    Pohtikaapas noita ennenkuin pidätte moraalioppianne sen enempää loogisena johdonmukaisuutena ja rationaalisuuden tyyssijana.

    Liked by 1 henkilö

    1. B-12 on ainoa mitä ei saa kasveista. Mutta nykyään sitäkin on synteettisenä, joten ensimmäinen väitteeso on väärä.
      Tai no. Siinä mielessä se on totta ettei 100% vegaanius onnistu. Mutta ihan eri syistä. Kasvienkin viljely yms nimittäin vahingoittaa eläimiä. Mutta se ei tarkoita etteikö voisi tehdä sen mikä on mahdollista. Vaikka jokin asia menee pieleen, ei ole mitään syytä vetää koko hommaa aivan läskiksi.

      Toiseen pointtiin joku toinen jo antoikin vastauksen.

      Miten vpidaan hakea kompromissi eläinten hyvinvoinnin ja päästöjen välillä? Mitä enemmän eläin liikkuu sitä enemmän päästöjä ja vice versa. Ei voida saavuttaa tilannettaa jossa eläimet voisivat liikkumatta hyvin. Elämet voivat jo nylyisissä oloissa huonosti, ja päästöjä on silti aivan liikaa. Miten kuvittelit että jompaan kumpaan suuntaan liikkiessa tilanne paranisi ja saavutettaisiin kompromissi? Ei mitenkään. Päästöttömyys ja eläinten hyvinvointi ei sovi yhteen, kun otetan huomioon että siitä touhusta pitäisi vielä saada jotain rahaakin.

      Viides: kyllä, pitäisi hävittää. Miksi se edes olisi ongelma? Ei eläinlajien säilyminen ole se millä on merkitystä, vaan se ettei jo olemassa olevat yksilöt joutuisi kärsimään.

      Ei tarvitse pohtia, kun on tullut pohdittua jo vuosia sitten. Kuten kaikki muutkin kommenteissa tähän asti esitetyt ”argumentit.”

      Tykkää

  10. http://yle.fi/uutiset/suomalainen_possu_syo_brasilialaisia_sademetsia/7756083

    Hyvä kirjoitus tärkeestä aiheesta, kiitos siitä!

    Mä arvasin, et kommenttiosiossa lähtee heti kunnon Me vastaan Te -apinasota käyntiin 😀 Huhhuh, ihmiset ei kyl osaa puhua faktoista ja asioista asioina, vaan heti ollaan luomassa toisiaan vastaan pelaavia joukkueita, paukuttamassa rintaa ja heittelemässä keihäitä.

    Ilmastonmuutos, jota lihateollisuus suurimmaksi osaksi vauhdittaa, on meidän kaikkien yhteinen ongelma. Meidän lapset ja niiden jälkeläiset tulee oleen todella kusessa. Ihan oikeesti.
    Siksi onkin joka kerta niin tuhti pettymys seurata tätä sirkusta, missä ei osata ottaa näitä juttuja todesta, vaan jäädään heti kiinni just näihin lapsellisen helppoihin sosiaalisiin tärppeihin: ”Ai sä luulet olevas parempi ku muut? Ai niin vai?! Anteeksi vain muttä minä kyllä pälä pälä” jne.
    Täysin turhaa ja siinä sivuutetaan taitavasti heti kättelyssä koko aihe ja sen pääpointit, eikä edes aloiteta näiden kysymysten miettimistä yhdessä.

    Se, että joku luopuu ideologian/järjen/tiedon vuoksi nautinnoista (vaikka siitä pekonista) saa hedonistit tärisemään raivosta. Sellainen käytös puhuttelee ja syvältä. Sitä ei kestetä. Tulee epävarma olo ja ego saa kolauksen.
    Vähän niinku juopporinki, missä yksi raitistuu ja muut suuttuu sille siitä, alkaa nälvimään ja kyräilemään. ”Mitä tuoki luulee olevansa…”
    Me ei kestetä sitä, että meitä ja meidän nautintoihin liittyviä valintoja puhutellaan. Ruoka henkilökohtainen aihe, joka ei oikeesti oo enää kauheen henkilökohtainen… Mutta faktat on faktoja, ja niiden valossa lihateollisuus tekee suurta tuhoa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

    Jos me oltais viisaita, niin meidän pitäis olla iloisia siitä, että jotkut edes yrittää. Että jotkut on valmiita luopumaan helpoista tutuista nautinnoista kestävämmän ideologian puolesta. (+ tietty saa tilalle uusia nautintoja) Että jotkut tekee edes jotain ajatellen meidän ja jälkipolvien tulevaisuutta. Ei kukaan täällä oo mikään elämisen superhero, jonka pitäis joko olla 110% puhdas ja täydellinen kaikessa tai sit sen millään yrityksellä tai valinnalla ei oo mitään arvoa.

    Voitaisko vaan lopettaa se kadehtimiselta kuulostava ulina ja koittaa kaikki tehdä edes jotain näiden tärkeiden kysymysten eteen? Jokainen ihan omalla tavallaan omassa elämässään, hitaasti mutta varmasti kohti kestävämpää. Ja ennen kaikkea halveksunnan sijaan kannustettais enemmän niitä, jotka näyttävät esimerkillistä polkua omilla valinnoillaan.

    Too much asked?

    Tykkää

  11. Täällä on monesti vedetty esiin tuo ”Pitävät itseään parempina…” -pointti. Ehkä tämä juuri olisi hyvä keino saada ihmiset tekemään niitä eettisiä valintoja; saataisiin ihmiset tuntemaan itsensä paremmiksi heidän kierrättäessään ja vähentäessään lihan käyttöä? Kyllä minä ainakin tunnen itseni (ympäristön kannalta) paremmaksi ihmiseksi kuin joku himoshoppaajaroskaaja. Sillehän hirveän moni ilmiö nykyään muutenkin perustuu; ollaan olevinaan parempia, tiedostavampia ja trendikkäämpiä kun karpataan ja juodaan vihersmoothieita. Eihän sitä kukaan tietysti myönnä.

    Tietysti asioita täytyy punnita monelta kantilta, ja itsekin sekasyöjänä väitän että jo lihansyönnin runsas vähentäminen auttaisi paljon. Monella suomalaisella perheellä lihaa on nimittäin lautasella joka ikinen päivä, ja jopa jokaisella aterialla.

    Tykkää

  12. mä osaan sanoa typerimmän jutun mitä on tehty, ja se on viljelemisen aloittaminen, silloin pystyttiin jäämään paikoilleen ja jäi myös ylimääräistä ruokaa joka mahdollisti työn vaihtamiseen ruokaa vastaan josta kehittyi kaupungit ja kulttuurit ja lisäämällä maanviljelystä tuhottiin oikea luonnon monimuotoisuus ja hävitettiin euroopasta aasiasta ja amerikasta vaeltavat eläin laumat, biisonit tapettiin vielä ennätysvauhtia. ja tulos, liikaa ihmisiä, ihan helvetisti ja tuhottu luonto. kiitos.

    Tykkää

  13. En nyt tiedä mistä diagnoosista tässä kärsin, mutta hyvin vaikea eläinten tappamista ruuaksi (tai ihan muuten vaan, se on varsin hauska harrastus esim. kalastuksen muodossa) on huonoksi asiaksi mieltää.

    Eläimet luonnossa ja luonnostaan tekevät veritekoja jatkuvasti. Luontoon sisältyy tämänlainen kärsimyksellisyys, joka vain pitää hyväksyä, ja josta me ensimmäisen maailman ihmiseläimet tietysti olemme jo (onneksi) aikalailla vieraantuneet älyllisen ylivertaisuutemme mahdollistaman teknologisen ja kulttuurisen kehityksen tähden. Älyllinen ylivertaisuutemme on mahdollistanut myös ihmiskunnan lähes universaalisti jakaman sopimuksen nimeltä Ihmisoikeudet syntymisen. Eläimet eivät vastaavaa saa aikaiseksi, eivät ne osaa toimia oikeus-subjekteina. Oma vika, me ollaan paljon parempia kuin muut lajit tässä hommassa.

    Tuntuu nurinkuriselta surra tuotantoeläinyksilöiden kurjaa kohtaloa, kun luonnossa eläinyksilöiden toisilleen tuottamat kärsimykset ovat yhtälailla kauheita ja julmia. Ei se, että eläimet saavat elää omassa ekologisessa lokerossaan luonnon helmassa mitenkään kuittaa niiden kokemaa kärsimystä olemattomaksi. Siellä ne yksilöt kärsivät ja kuolevat ihan koko ajan. Nytkö pitäisi rynnistää apuun ja tuhota luonto, että tämä kärsimysnäytelmä saataisiin loppumaan? Vai laittaa kaikki lihansyöjäeläimet vankilaan?

    Tietysti me lihansyöjät olemme vastuussa tuotantoeläinten kohtaloista, mutta ainakaan en omalta kohdaltani osaa tuntea tai ajatella niiden kuolemisessa ravinnokseni olevan mitään väärää, vaikka kovasti empaattinen eläinrakas luontoa pelastava viherpiipertäjä miellänkin olevani. Lehmän teurastaminen kieltämättä varmasti hyvin epämiellyttävä tapahtuma, mutta ei se, että se on inhottavaa tee siitä väärää, toisaalta liha on sen verran maukasta ja hyvää ravintoa, että näin monen mielestä todella kannattaa tehdä.

    Eläinten tappaminen ja syöminen on oikeasti ihan tosi jees ja eettisesti kestävä juttu.

    Kieltämättä eläinten tuotantoon ruuaksi liittyy mittava ekologinen ongelma, mutta sen ratkaisu ei ole länsimaisen hienon ja tiedostavan ihmisen yksilöllinen eettinen valinta jättää liha pois ruokavaliosta. Järkevämpää olisi pyrkiä järjestämään talous siten, että se olisi joten kuten ekologisesti kestävällä pohjalla. Tämä ei mitenkään periaatteellisesti sulje pois lihan tuotantoa elintarvikkeeksi, vaan kysymys on siitä miten tuotanto teknisesti järjestetään kestävälle pohjalle.

    Veganismi muuten ei ole mahdollista ihmiselle luonnon oloissa, koska luonnossa teknologian ja kulttuurin ulkopuolella ihminen ei voi saada yhdeltä kasvuvyöhykkeeltä kaikkia tarvittavia ravintoaineita syömättä eläinkunnan tuotteita.

    Tykkää

  14. laitoin linkin voiko kaikki ryhtyä vegaaneiksi ja mitä tapahtuu maapallolle silloin, mutta sitä ei nyt ole hyväksytty, vaikka koko artikkeli perustuu pro vegaani tutkijan tutkimuksiin.

    Tykkää

  15. Huomannet, että en juurikaan ole harrastanut sensuuria kommenttien kohdalla. 😉 Linkkisi oli kuitenkin laadultaan niin heikko, että sen julkaiseminen olisi vaatinut yksityiskohtaista linkin väitteiden purkamista.

    Tykkää

  16. Ymmärtänet varmasti, että netti on pullollaan ”todistusaineistoa”, sivustoja sivustojen perään, jotka ovat täyttä soopaa. Voit linkata niitä tänne hiki otsalla ja stressi sydämmessä, mutta se ei tee niistä yhtään sen puolueettomampia. Se, että jossain on mukana lähdeviitteitä, ei vielä tee siitä totuudellista, sillä lähteitä on helppo valikoida juuri niin puolueellisella tavalla kuin sielu sietää. Kun nyt sitä nettiä selaat, löydät helposti kasapäin päinvastaisia tutkimustuloksia, meta-analyysejä ja nettisivustoja. Tällöin kiinnostavaksi nousee se, miksi nostit esille juuri nämä kaksi 😉

    Esimerkiksi tämä ravintolinkkisi: sen on kirjoittanut karppaaja, jonka ”asiantuntemus” rajoittuu siihen, että hän on ravinnosta kiinnostunut. Hänet tunnetaan ideologisena vegaanisuuden vastustajana – asia, jota hän sivustollaan sitten ruotii sivuuttaen kylmästi kaiken epämukavan todistusaineiston. Asiasta hieman enemmän: http://www.theveganrd.com/2014/04/paleo-advocates-get-vegan-diets-and-saturated-fat-wrong-2.html

    Lähdekritiikki on aina hyvästä.

    P.S. Vihaiset purkautumiset vailla älyllistä sisältöä eivät ole edustavia. Siksi Aristoteles666 olen joutunut poistamaan lisää kommenttejasi ja linja tulee pitämään, jos et löydä reflektoivaa tapaa artikuloida. Vastasin viesteihisi jo tällä kommentilla, mutta jostain syystä sivuutit sen sisällön. Jospa lukisit sen uudestaan sen sijaan, että meuhkaat. Trollaus on typerää.

    Tykkää

  17. ”Esimerkiksi tämä ravintolinkkisi: sen on kirjoittanut karppaaja, jonka “asiantuntemus” rajoittuu siihen, että hän on ravinnosta kiinnostunut. Hänet tunnetaan ideologisena vegaanisuuden vastustajana – asia, jota hän sivustollaan sitten ruotii sivuuttaen kylmästi kaiken epämukavan todistusaineiston. Asiasta hieman enemmän:”

    tämä ei pidä paikkaansa, kirjoittajan asiantuntemuksella ei ole mitään tekemistä tieteellisten tutkimusten oikeellisuuden kanssa.

    Tykkää

    1. Ja kuten huomaat, hän on valikoinut tieteellisten tutkimusten joukosta vain ne, jotka tukevat hänen argumenttiaan.

      Joka tapauksessa: tästä väittely on turhaa. Edes tämä skeptikko ei kiistä, etteikö vegaaniravinnolla tulisi mainiosti toimeen.

      Tykkää

    1. Sinä et nyt tunnu oivaltavan, joten vielä kerran: Tutkimustuloksia ja empiriaa löytyy suuntaan jos toiseenkin. Aiheesta kuin aiheesta. Sinun linkittämässäsi artikkelissa oltiin valikoitu mukaan vain ne tulokset, jotka tukivat kirjoittajan ideologiaa. Muut, päinvastaisesta kertovat tulokset jätettiin mainitsematta. (Ja toiseen väitteeseesi liittyen: Erityisesti punaisen lihan liitoksista erilaisiin elintasosairauksiin on runsaasti todistusaineistoa. Juuri tästä syystä WHO ja lukuisat valtiolliset instituutit ovat suosittaneet lihansyönnin radikaalia vähentämistä. Voit etsiä julkaisuja vaikkapa google scholarista; sieltä niitä löytyy kasapäin.)

      Väittely tästä tarjoamastasi humpuukilinkistä, sekä erikoisista käsityksistäsi liittyen tieteelliseen menetelmään, jää nyt tähän. Jatkossa suositan, että perehdyt aiheeseen kattavasti, ilman ennakkoluuloja, sekä lähdekritiikkiä harjoittaen. 😉

      Tykkää

      1. Ihmisen luonnollinen ravinto kiistämättä piti sisällään eläinkunnan tuotteita, mutta sillä tai diettien terveysvaikutuksilla ei tietystikään voida perustella ruokavaliota eettisenä valintana nykyoloissa. Siitähän tässä kai oli kysymys.

        En ihmettele. että ihmisiä sieppaa tapa, jolla määrittelet oman täysin subjektiiviseen fiilistelyyn perustuvan ideologiasi objektiiviseksi totuudeksi ja kaikki, jotka eivät jaa lähtökohdistasi vetämiäsi johtopäätöksiä diagnosoit väärinajatteleviksi hölmöiksi. Varmin merkki, että kyse on ideologiasta on se, että henkilö ei itse pysty hahmottomaan omaa maailmankuvaansa ideologisesti värittyneeksi, vaan ottaa sen objektiivisena totuutena, ja siitä myös tämän ajatusvääristymäsi kohdalla on kyse.

        Itse näen kolmansien maiden hädän, tuotantoeläinten kohtalon, hölynpölyn eläinten oikeuksista ja muut listaamasi asiat, mutten vedä niistä sellaista päätelmää, että lihan syöminen olisi väärin, tai että vegaaninen dietti olisi eettisesti oikein. Tietysti olen kriitinen länsimaiden kulutustottumuksia ja maailmantaloutta kohtaan, joka aiheuttaa ekologisen ja humanitäärisen kriisin, mutta siihen se, että eläimiä käytetään ravinnoksi liittyy mielestäni vain teknisenä ongelmana. Pitäisikö tässä nyt sitten perustella miksi on hyvä juttu tappaa eläin ruuaksi?

        Kaikki ravinto on muihin lajeihin kuuluvaa eloperäistä tavaraa, myös ne vegaanien puputtamat kasvikset, näitä meidän on syötävä. Miksi siis toisia lajeja on mielestäsi moraalista syödä ja toisia ei? Luulen, että erottelusi perustuu jonkilaiseen kuviteltuun samaistumisen tunteeseen eläimiä kohtaan, joka saa sinut asettamaan ne eri luokkaan suhteessa muihin lajeihin sen perusteella kuinka paljon ne mielessäsi tuntuvat kaltaisiltamme. Luullakseni tämän taustalla on jonkilainen vieraantuminen ns. kompostin hajusta, joka saa meidät länsimaiset kaunosielut kavahtamaan sitä kärsimyksellisyyttä, mikä olemassaoloon liittyy kaikille olennoille, ehkä meitä ja muutamia lajitovereitamme lukuunottamatta. Itse näin eläinkunnan tuotteiden käyttämisen ravinnoksi syvästi ihmisyyteen ja kaikkien liha- sekäsyöjänisäkkäiden olemukseen kuuluvana tapana siinä missä kasvien syönnin, enkä osaa sitä mitenkään lähteä ilmiönä itsessään moraalisesti kyseenalaistaan.

        Tätäkö osasit rusikoida alemmas, vai oliko kyse muusta?

        Tykkää

  18. Vastaus on kovin yksinkertainen. Vain vieraantuneen eläinkäsityksen puitteissa eläimet ovat kasveihin rinnastettavissa olevia olentoja. Erottava tekijä: kyky kokea, tietoisuus fenomenaalisessa mielessä. Tämä vieraantuneisuus voimistui vahvasti teollistuneen yhteiskunnan synnyn myötä, uuden tieteen maailmankuvan jäsentymisen kautta, jolloin ihminen alkoi nähdä kokemuksellisuutta, kognitiota, vain itsessään ja kadotti ymmärryksen siitä, että porkkanan syöminen ja porsaan syöminen ovat kovin eri asioita. Ihmisestä tuli todellisuuden ainut subjekti, kaikesta muusta hyväksikäytettävissä olevaa kasvotonta resurssia.

    Eläinten tappamiseen on suhtauduttu vuosisatojen ja -tuhansien siimellyksessä kovin eri tavoin. Monissa alkuperäiskulttuureissa, mukaan lukien suomalais-ugrilaiset perinteet, on eläinten tappaminen ollut voimallisesti eri kategoriassa kasvien tappamiseen verrattuna. Syy on ollut selvä: subjektiutta nähtiin myös eläimessä, eläimellisyydessä. Tappaminen oli kuitenkin usein välttämätöntä, ja sen moraalista hintaa ”puhdistettiin” erilaisin rituaalein – rituaalein, jotka nimenomaan kertoivat moraalisesta epämukavuuden tunteesta.

    Juurikin länsimainen, teollistunut kulutusyhteiskunta on kadottanut kosketuksen eläinten kognitioon ja siihen, että eläinten tappaminen ei ole moraalisesti neutraali teko. Juuri tämä yhteiskunta voi kuitenkin valita toisin kuin menneet sukupolvet: tappaminen ei enää ole välttämättömyys.

    Tällöin kysymys onkin perin yksinkertainen: Miksi tuhota mielen, subjetiuden omaavaa elämää, jos se ei ole välttämätöntä?

    Tykkää

    1. Vieraantuneisuus tuossa mielessä kuin sen esität on totta, mitä tulee vieraantumiseen elintarvikkeiden tuotannon prosesseista, mutta väitän kyllä, että ennen teollistumista eläinten käyttäminen hyödykkeinä oli paljon moraalisesti mutkattomampaa kuin nykyisin. Ei siihen edes sisältynyt mitään moraalista dilemmaa suhteessa itse eläimeen. Itseasiassa vieraantuminen juuri tästä eläinten hyväksikäytöstä osana arkea synnyttää eläinoikeusliikkeen: ensimmäistä kertaa syntyi laaja joukko ihmisiä, joiden kokemusmaailmaan maatalous ei kuulunut ja näin maatalouden käytänteet voitiin myös kyseenalaistaa. Ei kai se, että kognitiota ja älyä nähdään eläimissä mitenkään estä niiden hyväksikäyttöä, pikemminkin kyse on siitä, että maatalouden piirissä eläinten parissa jatkuvasti toimivilla ihmisillä tämä on täysin luonteva tapa toimia ja ajatella, kun taas maatalouden piiriin kuulumattomat ihmiset projisoivat tuotantoeläimiin omaa vieraantunutta kokemusmaailmaansa. Mitä tieteeseen tulee, niin sehän juuri todistaan, että eläimillä on kognitiokykyä. Ei tämä ole mitenkään tieteellisen maailmankuvan ulkopuolella, vaan päinvastoin. Ongelmallista siitä emotionaalisesti tekee juuri vieraantuminen eläinten tappamisesta ja sitä kautta eläinten olemuksen inhimillistäminen.

      Toki monissa alkuperäiskulttuureissa on kaikenlaisia ilmiöitä ja uskomuksia. En nyt lähtisi sieltä vetämään mitään perusteita tai päätelmiä suhteessa nykyisiin käsityksiin eläinten subjektiudesta tai edes siitä ilmentävätkö nämä maagiset riitit mitään käsitystä eläinten subjektiudesta, vaan pikemminkin ihmisen käsitystä suhteestaan henkimaailman olentoihin. Uhrattiinhan myös toki samalla tavoin ajateltuna kasveillekin tai niitä edustaville ilmiöille, kun toivottiin parempaa satoa jne.

      Kuten jo totesin, niin asia on juuri päinvastainen, mitä esitit. Tieteellinen maailmankuva ja teollistunut kulutusyhteiskunta on mahdollistanut entistä kokonaisvaltaisemman eläinten biologian ymmärryksen, mutta myös vieraantuneisuudellaan mielikuvituksellisemman ja inhimillistyneen käsityksen eläinten kognitoista ja luonut ajatuksen siitä, että eläinten tappaminen ei ole moraalisesti neutraali teko, mitä se maatalousyhteiskunnassa totaalisesti oli.

      Siksi siis tuhota mielen, subjektiuden omaavaa elämää, koska siitä on hyötyä ja hupia. Miksipä ei? Tätä mieltä ja subjektiutta ei kuitenkaan pidä rinnastaa ihmisen vastaaviin ja arvottaa niitä siltä pohjalta, koska ne eivät ole sitä. Kuten ei vaikka kasvin olemus vastaa nisäkkään olemusta.

      Tykkää

      1. Ajatus siitä, että eläinoikeusliike olisi seurausta kaupungistumiseen liittyvästä vieraantumisesta on yleinen mutta harhaanjohtava. Eläinten kohtelun pohdinta on oletettavasti yhtä vanhaa kuin ihmiskuntakin, ja jo antiikin ajoilla nähtiin kasvissyöntiä moraalisista syistä puoltavia argumentteja (vrt. Plutarkos ym.). Historiallisesti nykyisen eläinasialiikkeen juuret löytyvät 1800-luvun Isosta-Britanniasta, jossa nimenomaan eläinten olojen dokumentointi ja kohtaaminen näyttelivät avainroolia. Vaikka vieraantumisesta on tullut paljon toistettu mantra, löytyy sille vähän historiallista tukea.

        Päinvastoin voidaan väittää, että juurikin vieraantuminen eläintuotannosta on johtanut nykyiseen eläintuotteiden massakulutukseen. Eläimiä käytetään enemmän kuin koskaan, intensiivemmällä tavalla kuin koskaan. Syynä voidaan pitää etäisyyttä tuotannon realiteeteista, sekä naivia uskoa mainonnan tarjoamiin idyllisiin kuviin.

        Tieteellistä maailmankuvaa vastaan minulla ei suinkaan ole mitään – mainitsin sen vain instanssina, joka on toisintanut kartesiolaista subjekti-objekti dualismia ja siihen liittyvää oletusta siitä, että subjektiutta löytyy vain ihmisestä. Todellakin, nykytiede osoittaa tämän väitteen epätodeksi, ja eläinten kognitiosta on yhä enemmän tietoa. Valitettavasti ymmärrys tuosta tiedosta ei sovi yhteen eläintuotannon kanssa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että eläintuottajat etääntyvät hyvin nopeasti eläinten mentaalisista kyvyistä – ja mitä tehostetempaa tuo tuotanto on, sitä vähemmän he pystyvät kognitiota eläimissä näkemään. Kuluttajilla puolestaan on taipumuksena nähdä vähiten kognitiota niissä eläimissä, joita he syövät eniten.

        Miksi siis arvottaa vain ihmisiä? Juuri ihmiskeskeisyyden uumenista löytyy maagista ajattelua – uskonnon historiallinen jälkikaiku, joka kertoo meille, että me olemme ”itsestäänselvällä tavalla” muita eläimiä arvokkaampia. Juuri tällaista maagista ajattelua täytyy avata ja kaivaa esille moraalisia (ei uskonnollisia, ei ideologisia, ei mutu-tunteisiin perustuvia) perusteluita eläinten tietynlaiselle kohtelulle.

        Ehdotan edelleen, että kysymys on kovin helppo: jos tuhoamme kokemuksellisen, mielen omaavan olennon ilman, että teko olisi millään tavalla välttämätöntä oman perushyvinvointimme kannalta, mitä tämä kertoo meistä ja moraalisesta harkintakyvystämme?

        Tykkää

  19. Hyvä kirjoitus ja tunnistin sieltä itseni.
    Eikä minulla ole muita tekosyitä lihansyöntiin, kuin että se on hyvää. Eikä ole myöskään mikään puolustus, että arkisin en juuri syö lihaa ja enimmäkseen ostan poistoon meneviä tuotteita silloin kun lihaa ostan. Toisinaan haen myös sen lihaisan pizzan, hampurilaisen, pihvin tai jotain muuta vastaavaa ja on surullista myöntää, että todennäköisesti lopetan vasta, kun a) on vastaavan makuisia vaihtoehtoja. b) lihan hinta nousee niin suureksi, ettei minulla ole siihen varaa.
    Olen tekopyhä läski.

    Liked by 1 henkilö

  20. Eikö teollistuminen alkanut juuri 1800-luvun Britanniassa? Ei ole sattuma, että moderni eläinoikeusliikekin perustettiin siellä. Mielestäni vieraantumisteoria on aukottomasti osoitettu todeksi. Tietysti koko ihmiskunnan historiasta kaivaa vasta esimerkkejä suuntaan, jos toiseen, mutta en näe, että sillä on juuri tekemistä nykyisen eläimen subjektiuden käsitteen kanssa, kun jo pelkkä ihmiskuva on niin erilainen.

    Sanot, että vieraantuminen tuotannon realiteeteista mahdollistaa nykyisen kaltaisen massakulutuksen ja annat siten ymmärtää, että jos ihmiset todella näkisivät ja ymmärtäsivät tuotanto-olosuhteet he automaattisesti pitäisivät niitä eettisesti kestämättöminä, mikä ei ole totta. Tuotannon volyymillä tai tavalla ei ole sen kanssa juuri tekemistä mieltääkö eläinten tappamisen ravinnoksi lähtökohtaisesti hyväksyttäväksi, vaan ne ovat vain teknisiä seikkoja. Minä taas väitän, että juuri tuo vieraantuminen on sellaista, että kaltaisesi ihmiset säikähtävät sitä kuinka on väärin, kun eläimiä tapetaan syötäväksi ja vielä perin ikävissä olosuhteissa. Näin on aina ollut, ja ennen muinoin eläinten olosuhteet olivat maataloudessa monin verroin kurjemmat nykyiseen verrattuna.

    Väität myös, että ymmärrys eläinten kognitiosta ei sovi yhteen eläinten tuotannon kanssa, mikä on sekin väärä käsitys. Etkö todella pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa joku ihminen hahmottaa eläimen eläväksi ja ajattelevaksi, jossain määrin älykkääksi yksilölliseksi olennoksi ja silti käyttää sitä hyödykkeenä ilman moraalista kipuilua? Itselleni tämä on aivan itsestäänselvää, enkä koe siinä mitään väärää, Koira on hauska lemmikki, sian liha on hyvää, vaikka melko samantasoisia kognitioltaan nuo taitavat olla. Ei se ole sen kummempaa.

    Ihminen on ainakin älyllisesti muiden lajien yläpuolella niin, ettei mikään eläinlaji voi meitä tasa-arvoisesti kohdata, emmekä me toisaalta voi kokemuksellisesti yhteismitallisesti ymmärtää, mitä muuna eläinlajina oleminen on. Meidän lähtökohdistamme määritellään myös niin sanotut eläinten oikeudet, ei eläinten itsensä, eli samaa ihmiskeskeisyyttä ne ovat kuin mikä tahansa muukiin inhimillinen ajattelu. Ihmisoikeudet taas ovat ihmisten keskenään solmima juridisluontoinen sopimus, joka antaa ihmisyydelle arvon.

    Mielestäni kokemuksellisen olennon tappaminen, vaikkei ehkä olisi pakko ”perushyvinvoinnin” kannalta voi moraalisesti olla kestävä juttu, vaikka tässä vähän hölmösti rinnastat kaikki nämä ominaisuudet erilailla ja tasoisesti omaavat mahdolliset olennot ikään kuin samanlaisiksi ja siten myös rivien välistä saman arvoisiksi. Millä perusteella näin? Palatakseni kasveihin, niin millä perusteellä juuri äly ja tietoisuus tekevät ominaisuuksina olennosta arvokkaan, niin että sen tappamisesta muodostuu moraalinen kysymys? Voisihan erottelun tai rinnastuksen tehdä muulla periaatteella, esimerkiksi niin, että sipulikasvien tuhoaminen olisi moraalitonta, koska ne elävä monivuotisiksi, kuten ihminen elää. Oikeutta sipuleille;)

    Tykkää

    1. ”Eikö teollistuminen alkanut juuri 1800-luvun Britanniassa? Ei ole sattuma, että moderni eläinoikeusliikekin perustettiin siellä. Mielestäni vieraantumisteoria on aukottomasti osoitettu todeksi.”

      1800-luvun Britannia oli myös humanitarismin syntykehto. Samalla logiikalla voitaisiin väittää, että ihmisoikeudet ovat eläintuotannosta vieraantumisen seurausta, ja siten jollakin takaa kausaalisesti korruptoituneita. Voisitkin sanoa, että yhtälailla puhe tasavertaisista ihmisoikeuksista tai vaikkapa spesifimmin lasten oikeuksista on ”kompostin hajun” kadottamista, jolloin ihminen on menettänyt käsityksen elämän raadollisuudesta sekä elämään sisältyvästä väkivallasta ja hierakkioista. Tässä on asian ydin: historiallisten viitekehysten merkitys avautuu vasta pureutumalla tarkemmin niihin erilaisiin tekijöihin, jotka erilaisten liikkeiden syntyä ovat avittaneet – eivät yleissilmäyksellä. Yksinkertaistava esimerkki: se, että Suomessa syötiin jäätelötötteröitä 1990-luvulla enemmän kuin koskaan ennen ei ole ”aukoton” todiste siitä, että tuo syönti johti kännykkäteollisuuden syntyyn. Voit tutustua eläinoikeusliikkeen syntyä käsitteleviin, historiantutkimuksesta juurensa juontaviin teoksiin, jos haluat pureutua näihin tekijöihin paremmin. Eläinten suurempi näkyvyys kaupungistuvassa yhteiskunnassa oli perussyy: tuon ajan kaupunkien laitamilla oli suuria teurastamoja, ja kotieläimiä pidettiin jopa Lontoon keskustan takapihoilla; loppuun ajetut hevoset määrittivät katukuvaa, jne. Juurikin eläinten äänet, hajut, ja yhtäkkiä kovin näkyvä läsnäolo heilautti viktoriaanista mieltä haluun pohtia eläinten asemaa – ja taustalla välkkyi humanitarismin vaikute, joka oli jo aiemmin halunnut uudelleenjäsentää marginalisoitujen ihmisyksilöiden arvoa. Tuota aikakautta määrittikin konservatismin lisäksi kyseenalaistamisen halu, joka ulottui myös muiden eläinten aseman jäsentämiseen.

      ”Minä taas väitän, että juuri tuo vieraantuminen on sellaista, että kaltaisesi ihmiset säikähtävät sitä kuinka on väärin, kun eläimiä tapetaan syötäväksi ja vielä perin ikävissä olosuhteissa. Näin on aina ollut, ja ennen muinoin eläinten olosuhteet olivat maataloudessa monin verroin kurjemmat nykyiseen verrattuna.”

      Tässä syyllistyt loogiseen kömmähdykseen, naturalistiseen virhepäätelmään, jonka mukaan se, miten asiat ovat aina olleet oikeuttaa sen, miten niiden tulisi olla. Moraaliselle pohdinnalle ja kehitykselle ei jää tilaa – toisin sanoen, moraalinen ajattelu poiskirjoitetaan. Ihminen on aina ollut väkivaltainen, tulisiko ihmisen siis jatkossakin olla väkivaltainen? Mitä tulee henkilötason psykologisointiin ja ”säikähtämisen” kokemukseen: olen maalta kotoisin ja kasvanut eläintuotannon keskellä. ”Säikähtäminen” on hieman huono sanavalinta 😉 Pikemminkin voisi puhua jonkinlaisesta heräämisestä, joka juontaa juurensa juurikin eläintuotannon arjen tuntemiseen.

      ”Väität myös, että ymmärrys eläinten kognitiosta ei sovi yhteen eläinten tuotannon kanssa, mikä on sekin väärä käsitys. Etkö todella pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa joku ihminen hahmottaa eläimen eläväksi ja ajattelevaksi, jossain määrin älykkääksi yksilölliseksi olennoksi ja silti käyttää sitä hyödykkeenä ilman moraalista kipuilua? Itselleni tämä on aivan itsestäänselvää, enkä koe siinä mitään väärää, Koira on hauska lemmikki, sian liha on hyvää, vaikka melko samantasoisia kognitioltaan nuo taitavat olla. Ei se ole sen kummempaa.”

      Tässä kenties päästään asioiden äärelle, sillä kuvaat tässä omaa moraalipsykologiaasi, tai kenties eläinten kognitiosta vieraantunutta moraalipsykologiaa, joka näkee eläimet etäisesti: joko hauskoina viihdykkeinä tai maittavana ateriana. Mielen tunteminen vaatii jo enemmän: sitä, että haluamme tavoittaa jotain muiden yksilöiden kokemusmaailmasta. Kun tuo tavoittaminen tapahtuu, on jo huomattavasti vaikeampaa jäsentää näitä yksilöitä silkaksi välineeksi omassa nautinnon tavoittelussa.

      ”Ihminen on ainakin älyllisesti muiden lajien yläpuolella niin, ettei mikään eläinlaji voi meitä tasa-arvoisesti kohdata, emmekä me toisaalta voi kokemuksellisesti yhteismitallisesti ymmärtää, mitä muuna eläinlajina oleminen on.”

      Tässä sorrut atomistiseen, geneeriseen tapaan hahmottaa mieltä. Ikään kuin olisi prototyyppi ”ihminen”, joka on geneerisesti samankaltainen yksilöstä riippumatta, ja ikään kuin tuon rajan tuolle puolen ei voisi millään tapaa astua. Ts. kaikki ihmiset ovat x, kaikki eläimet y, ja ihmisen sekä eläimen välillä niin väkevä kategorinen muuri, että ihminen ei eläintä voi ymmärtää. Tosiasiassa ”ihminen” on niin kvantitatiivisesti kuin kvalitatiivisestikin äärimmäisen heterogeeninen joukko, jossa kognitiivisten kykyjen kirjo ja erilaisuus on valtava, ja joka muodostaa evolutiivisesta näkökulmasta jatkumon muiden eläinten kanssa. Lajien välillä ei ole sokeuttavia muureja, suuria geneerisiä, ehdottomia kategorioita ei ole. Yhtälailla kuin voin pyrkiä ymmärtämään itsestäni eroavaa ihmistä, voin pyrkiä ymmärtämään itsestäni eroavaa eläintä. Tässä suosittelen Darwinin ajatteluun palaamista; hän painotti ko. seikkaa läpi tuotantonsa.

      ”Palatakseni kasveihin, niin millä perusteellä juuri äly ja tietoisuus tekevät ominaisuuksina olennosta arvokkaan, niin että sen tappamisesta muodostuu moraalinen kysymys? Voisihan erottelun tai rinnastuksen tehdä muulla periaatteella, esimerkiksi niin, että sipulikasvien tuhoaminen olisi moraalitonta, koska ne elävä monivuotisiksi, kuten ihminen elää. Oikeutta sipuleille;) ”

      Halusi rinnastaa eläimet kasveihin jo toistamiseen kertoo eläinkuvastasi, missä vilkkuu tietynlainen kyvyttömyys ottaa eläinten mielellisyyttä vakavasti. Mutta mitä tulee moraalikysymykseen: jos mieli ei vaikuta yksilön arvoon, mikä siihen sitten vaikuttaa? Toisin sanoen, mikä tekee vaikkapa Marjatta Virtasesta siinä määrin arvokkaan yksilön, että hänen tappamisensa maittavaksi ateriaksi olisi moraalisesti ei-neutraali seikka? Kun vastaat tähän, voimme päästä viimein asioiden ytimeen 😉

      Tykkää

  21. ”1800-luvun Britannia oli myös humanitarismin syntykehto. Samalla logiikalla voitaisiin väittää, että ihmisoikeudet ovat eläintuotannosta vieraantumisen seurausta, ja siten jollakin takaa kausaalisesti korruptoituneita.”

    Eivätkö ihmisoikeudet ole juuri tämän saman teollistumisen mahdollistaman emansipaation tuotosta, siinä missä teollistuminen myös aiheuttaa vieraantumisen ilmiön mihin viittasin tuolla kompostin hajun kadottamisella? Nämä kaikki ilmiöt kietoutuvat samaan prosessiin, mutteivät sillä tavalla ole seurausta toisistaan, vaan ikään kuin rinnakkain tapahtuvia. Sillä, että jäätelöä syödään paljon ja kännykkäteollisuus syntyy on jokin yhteys maailman meininkiin, vaikka ne ovat erillisiä ilmiöitä. En jaksa uskoa tuohon esittämääsi ”viktoriaaniseen mielen heilahdukseen”.

    ”Tässä syyllistyt loogiseen kömmähdykseen, naturalistiseen virhepäätelmään…”

    En näin tehnyt, vaan tarkoitin, että aikaisemmin eläinten olot ovat olleet maataloudessa monin verroin kurjemmat, tämän on ollut osa arkikokemusta, eikä se ole ihmisiä hetkauttanut, kun pyrin oikaisemaan käsitystäsi vieraantumisesta ja vieraantuneita käsityksiäsi. Juuri se maailmankuvan vieraantuminen tekee nykyihmisistä tällä tavoin kärsimyksellissyydelle säikkyjä.

    ”Mielen tunteminen vaatii jo enemmän: sitä, että haluamme tavoittaa jotain muiden yksilöiden kokemusmaailmasta. Kun tuo tavoittaminen tapahtuu, on jo huomattavasti vaikeampaa jäsentää näitä yksilöitä silkaksi välineeksi omassa nautinnon tavoittelussa.”

    Onko todella näin? En kuvittele pystyväni halutessani totuudellisesti tavoittamaan vaikkapa koiran kokemusmaailmaa, vaikka sillä tarkoittamassasi mielessä mieli onkin. Ehkä sinusta tuntuu ja kuvittelet, että pysytyt, vaikket koira ole. En osta edes sitä, että eläinten kokemusmaailman hahmottaminen tai niiden yksilöllisyyden käsitteellinen tiedostaminen tekisi niiden hyötykäytöstä moraalisesti ongelmallista, ellei ole kovin vieraantunut moraalipsykologialtaan. Kai sitten se minkälainen fiilis asiasta tulee ja miksi on tässä se pohjimmainen tekijä.

    ”Tässä sorrut atomistiseen, geneeriseen tapaan hahmottaa mieltä. Ikään kuin olisi prototyyppi ”ihminen”, joka on geneerisesti samankaltainen yksilöstä riippumatta, ja ikään kuin tuon rajan tuolle puolen ei voisi millään tapaa astua. Ts. kaikki ihmiset ovat x, kaikki eläimet y, ja ihmisen sekä eläimen välillä niin väkevä kategorinen muuri, että ihminen ei eläintä voi ymmärtää.

    Näin jollain tapaa ajattelen, vaikken ehkä juuri niin kuin esität. Ihmiset ovat biologisesti samaa lajia ja todella ihmissubjektit voivat tehdä itsensä ymmärretyiksi toisilllensa kielellisesti, niin että mahdolliset eroavaisuudet eivät muodosta samankaltaista ongelmaa kuin eläinten kohdallla. Voimme sopia ihmisoikeuksista jne. Halu tuoda eläinsubjektit osaksi ihmisten kokemusmaailmaan piiriä ja sen kulttuurisia tai vaikka juridisia käytänteitä kuvamallasi tavalla heijastelee myös tätä samaa ihmiskeskeistä käsitystä: määrittelemme eläinten kuvitteellista kokemuksellisuutta ylimielisesti omista lähtökohdistamme käsin, johon perustamme idean eläinten oikeuksista. Sopimus on yksipuolinen ja omaan käsitykseemme eläimistä perustuva. Tällä tapaa kaikki muut lajit todella ovat y ja me olemme x. Erilaisten ihmistenkin välinen ymmärrys on vähän niin ja näin kielestä huolimatta, emmekä todella voi kuvitella ymmärtävämme aidosti eläinten kokemusmaailmaa muuten kuin käsitteellisesti, että kyllä ne muurit ovat vankat. Ei kuvitteellinen samaistuminen eläinten kokemukseen voi olla peruste niiden arvolle.

    ”Halusi rinnastaa eläimet kasveihin jo toistamiseen kertoo eläinkuvastasi, missä vilkkuu tietynlainen kyvyttömyys ottaa eläinten mielellisyyttä vakavasti. Mutta mitä tulee moraalikysymykseen: jos mieli ei vaikuta yksilön arvoon, mikä siihen sitten vaikuttaa? Toisin sanoen, mikä tekee vaikkapa Marjatta Virtasesta siinä määrin arvokkaan yksilön, että hänen tappamisensa maittavaksi ateriaksi olisi moraalisesti ei-neutraali seikka? Kun vastaat tähän, voimme päästä viimein asioiden ytimeen”

    Ite et ota eläinten mielellisyyttä vakavasti, kun vertaat sitä ihmisten vastaavaan kykyyn. Arvotat eläimiä sen perusteella kuinka paljon kuvittelet niiden kokemusmaailman vastaavan omaasi. Asetelman kääntäen, moni eläin popsisi Marjatan muitta mutkitta, eikä kukaan tolkuissaan oleva ihminen pitäisi sitä moraalisena ongelmana, pikemmin ikävänä onnettomuutena. Marjatan arvoon ateriana vaikuttaa kai viimekädessä se, että tiedämme hänen inhimillisen subjektiutensa vastaavan omaamme ja olemme sen nojalla sopineet, ettei häntä saa syödä. Ihmiset kokevat luonnostaan universaalisti lajitovereidensa syömisen vastenmieliseksi taisin kuin eläinten, jotka ovat luonnossa ja luonnostaan osa ihmisen mahdollista ravintoa, joitan ihmisen syömisen säännön nurinpäin kääntäviä ja sen vahvistavia historiassa esiintyviä rituaalisia poikkeuksia lukuunottamatta. Marjattaa ei saa tappaa ruuaksi, mutta hänet voitaisiin joissain kyllä poikkeusolosuhteissa tappaa muuten vain ja tappo ei olisi ainakaan samassa määrin moraalisesti tuomittava .

    Kasvien oikeudet ovat mielenkiintoinen ajatusleikki, koska samoista kuvitteellisista lähtökohdista mitä tulee eläinten oikeuksiin voitaisiin argumentoida yhtä sujuvasti myös kasvien oikeuksien puolesta ja tullaankin vielä joskus varmasti argumentoimaan, kun vieraantuminen saavuttaa lakipisteensä. Vakavasti ottaen tätä sietää kyllä ajatella, koska ainakin itse kokemuksellisesti havaitsen kasvikunnassa potentiaalia suureen yksilölliseen arvoon.

    Tykkää

    1. ”Eivätkö ihmisoikeudet ole juuri tämän saman teollistumisen mahdollistaman emansipaation tuotosta, siinä missä teollistuminen myös aiheuttaa vieraantumisen ilmiön mihin viittasin tuolla kompostin hajun kadottamisella?”

      Teet tässä mielenkiintoisen valinnan: ihmisoikeudet ovat teollistumisen tuottamaa ”emansipaatiota”, mutta eläinoikeudet teollistumisen mahdollistamaa ”vieraantumista”. Miksi et voisi jäsentää myös jälkimmäistä emansipaatioksi? Tai: miksi ei nimetä ihmisoikeuksia vieraantumiseksi? Näin on myös tehty: kriittisten äänien mukaan ihmisoikeudet ja nykypäivän humanitarismi ovat ”empatia-kultin” johdattelemia, ja riippuvaisia siitä etäisyydestä, jonka kaupungistuminen toi ihmisten välisiin suhteisiin. Kuolema, hierarkiat, väkivalta ja niiden löyhkä katosivat kaupungistuneesta mielestä, ja näiden kriitikoiden mukaan johtivat absurdeihin tasavertaisuuden sekä universaalin harmonian ideaaleihin. Itse en tätä kritiikkiä allekirjoita, sillä siinä näkyy paitsi naturalistinen virhepäätelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan, myös oman poliittis-moraalisen ideologian lukeminen historian prosesseihin. Juuri tästä samasta syystä en allekirjoita sitä hyvin vastaavaa ja rinnasteista ajatusta, että eläinoikeudet ovat vieraantunutta ”kompostin hajun” menettämistä. Tällainen historian lukeminen on ideologisesti värittynyttä, valikoivaa, loogisesti kestämätöntä.

      Kun siis korostat sitä, että ihmiset ovat eläinten ”kärsimykselle säikkyjä” ja siihen nähden vieraantuneita, voisi näkemyksesi kohdistaa myös ihmisten välisiin suhteisiin – ja juurikin tätä nietzscheläiset nykyajattelijat ovat tehneet. Miksi emme siis vaikkapa hyväksyisi sitä väitettä, että ihmisten väliset arvohierarkiat ja väkivalta ovat olleet vahva osa ihmislajin historiaa, ja että teollistuminen vieraannutti keskiluokkaistuvan yksilön veren hajusta siinä määrin, että hänestä tuli erilaisten tai alempien luokkien kärsimykselle ”säikky”? Jos haluaa korostaa yhtä tiettyä, valikoitua historian tulkintaa, sen kanssa on syytä olla johdonmukainen – ja tämä johdonmukaistaminen usein paljastaa ko. tulkinnan ongelmallisuuden.

      ”En osta edes sitä, että eläinten kokemusmaailman hahmottaminen tai niiden yksilöllisyyden käsitteellinen tiedostaminen tekisi niiden hyötykäytöstä moraalisesti ongelmallista, ellei ole kovin vieraantunut moraalipsykologialtaan. Kai sitten se minkälainen fiilis asiasta tulee ja miksi on tässä se pohjimmainen tekijä.”

      Siinä olet oikeassa, että ”fiilikset” määrittävät moraalisia arvostelmia. Tutkimus kertoo, että yhtäältä kulttuuriset stereotypiat ja toisaalta tunnereaktiot johtavat intuitioihin, jotka edelleen sanelevat moraalikäyttäytymistämme. Rationaalinen analyysi jää verrattain harvinaiseksi. Sosiaalipsykologinen tutkimus myös kertoo, että ihmisten välistä moraalia jäsennettäessä ne tahot, jotka korostavat tasavertaisuutta, asettavat yhdeksi tunnereaktioidensa keskeiseksi painopisteeksi myötäelämisen tai laajemmin empatian. Juuri myötäeläminen on seikka, jota nykykulttuurin eläinkuva ja etäisyys eläimistä vaikeuttaa: miten rakentaa sellainen ”fiilis”, joka näkisi toisen mielessä kokemuksellisella tasolla jotakin moraalisesti merkityksellistä, kun tuo toinen on kasvottomaksi jäävä, likaiseksi ja typeräksi mielletty otus, joka kohdataan yleisimmin lautasella? Kun siis kysyit, enkö voi ymmärtää, että jotkut eivät vain näe arvoa mielen omaavissa olennoissa, on vastaukseni tämä: olen asiasta hyvin tietoinen, ja liitän sen ko. tahojen moraalipsykologiaan, joko siten, että myötäeläminen, empatian eri muodot, eivät ole heissä kovin kehittyneitä tai siten, että he seuraavat etäännytettyä, pinnalliseksi jäävää eläinkuvaa.

      ”Ihmiset ovat biologisesti samaa lajia ja todella ihmissubjektit voivat tehdä itsensä ymmärretyiksi toisilllensa kielellisesti, niin että mahdolliset eroavaisuudet eivät muodosta samankaltaista ongelmaa kuin eläinten kohdallla. Voimme sopia ihmisoikeuksista jne.”

      Toisin sanoen, uskot moraalisen arvon perustuvan samankaltaisuuteen sekä tuohon samankaltaisuuteen perustuvaan sopimukseen. Tällä sopimusteoreettisella näkemyksellä on historiassa pitkät juuret – ja nuo juuret ovat myös varsin ongelmalliset. Perusongelma syntyy siitä, että tällöin moraali jäsennetään puhtaan egoistiseksi: minulle on hyödyllistä ”sopia” itseeni nähden samankaltaisten ja tasavahvojen kanssa siitä, että me emme vahingoita toisiamme. Kriittisen näkemyksen mukaan tällöin sivuutetaan moraalin keskeisin sisältö – toissuuntauneisuus ja kyky nähdä arvoa myös muussa kuin itseni kaltaisessa, pyyteettömästi. Jos nyt seuraamme samankaltaisuuden logiikkaa johdonmukaisesti, on vääjäämättä edessä elitistinen, vahvan hierarkkinen yhteiskunta, jossa kyvykkäimmät tai muutoin vahvimmat ovat arvoltaan merkittävämpiä, solmivathan ne samankaltaisuuden nimissä sopimuksia keskenään. Juuri tästä kumpuaa rasismin, seksismin, yms. logiikka. Jos eläinten poissulkemista ”erilaisuuteen” vedoten sovellettaisiin ihmiskontekstiin, olisi edessä Lieksan xenofobisten näkemysten tai vaimonhakkaajien verkkopaitamoraalin hyväksyminen.

      Miksi ei valita moraalista jäsentämistapaa, joka ei vaadi samankaltaisuutta, tai perustu tasavahvojen välisiin sopimuksiin? Miksi ei arvottaa ja arvostaa erilaisuutta, silloinkin kun se vaatii pyyteettömyyttä?

      ”Halu tuoda eläinsubjektit osaksi ihmisten kokemusmaailmaan piiriä ja sen kulttuurisia tai vaikka juridisia käytänteitä kuvamallasi tavalla heijastelee myös tätä samaa ihmiskeskeistä käsitystä: määrittelemme eläinten kuvitteellista kokemuksellisuutta ylimielisesti omista lähtökohdistamme käsin, johon perustamme idean eläinten oikeuksista.”

      Sekoitat tässä ”ihmiskeskeisyyden” ja ”ihmislähtöisyyden”, antroposentrismin ja antropogeenisyyden. Se, että jokin asia on lähtöisin ihmisestä, ei vielä tee siitä ihmiskeskeistä – rinnalle vaaditaan, että tuon asian sisältö rinnastetaan ihmiseen. Toisin sanoen, vaikka arvot olisivat ihmisestä lähtöisin, ne ovat ihmiskeskeisiä vasta silloin, kun niiden katsotaan kohdistuvan vain ihmiseen.

      Se, onko maailman jäsentäminen omasta näkökulmasta ”ylimielistä”, on erikoinen kysymys. Yhtäältä juuri tätä näkökulmaa korostat, ja toisaalta nyt pidätkin sitä ylimielisyyden osoituksena. Itse näen asian näin: on ilmeistä, että jokainen on omaan näkökulmaansa sidottu. Ylimieliseksi tuo näkökulma muuttuu vasta, kun alamme näkemään merkitystä vain itsessämme (tai itsemme kanssa kyllin ”samankaltaisissa”). Juuri tästä ylimielisyydestä ihmiskeskeisyys kumpuaa.

      ”Arvotat eläimiä sen perusteella kuinka paljon kuvittelet niiden kokemusmaailman vastaavan omaasi.”

      Juuri päinvastoin: sinä arvotat eläimiä käyttäen samankaltaisuutta kriteerinä. Jos eläimet ovat erilaisia, heivaat ne moraalisen tutkan tuolle puolen. Eläinten arvon esilletuonti vaatii juurikin erilaisuuden tunnistamista ja kunnioittamista: eläimet eivät ole pieniä ihmisiä, vaan eläinkunta koostuu huikeasta kognition rikkaudesta, jota tiede on vasta alkanut kunnolla jäsentämään. Juuri tämä kognition rikkaus, johon sisältyy myös huima erilaisuuden kirjo, muodostaa perustan kunnioittavalle eläinsuhteelle.

      Mitä kasveihin tulee, on asia nähdäkseni selvä: kasvit nostetaan eläinkysymyksen kohdalla esille yleensä silloin, kun tuo kysymys halutaan asettaa naurunalaiseksi. Sama logiikka toimi naisten äänioikeuksien kohdalla, jolloin mm. Ison-Briannian parlamentissa mietittiin, pitäisikö aaseillekin antaa seuraavaksi oikeuksia. Reductio ad absurdum retorisena keinona paljastaa yleensä yliolkaisen asenteen, jonka puitteissa keskusteltua asiaa ei haluta tai pystytä jäsentämään vakavasti.

      Tykkää

  22. En tee naturalistista virhepäätelmää kuvaamallasi tavalla, kun rinnastat emansipaatiotulkintani vieraantumiseen. Ei se ole peruste, että näin on ollut historiassa. Rinnastuksesi on tavattoman ontuva, eikä siitä seuraa esittämääsi ”johdonmukaista loppuun vietyä historian tulkintaa” ja sen ongelmakohtien paljastumista. Emansiopaatiokehityksen tuottama pyrkimys tuottaa hyvää, vähentää kärsimystä ja muuttaa maailman yhteiskuntien rakenteita vähemmän väkivaltaisiksi on hyväksi havaittu, yhdessä sovittu ja konkreettisesti sovellettu asia, joka pohjaa loogiseen ymmärrykseen, kuten miltei universaalisti jaettu arvopohja, josta se kumpuaa. Toisin kuin eläintein oikeudet, jotka toimivat paraatiesimerkkinä vieraantumisesta, kun esittelet tätä pienen piirin jakamaa mahdottomia hypoteettisia pilvilinnoja maalailemaa ideologiaa.

    Myötäelämisen tunne muihin ihmisiin perustuu siihen, että olemme biologisesti samankaltaisia olentoja. Pystymme myös aidosti muodostamaan kokemuksellisen ymmärryksen toistemme välille kielen avulla. Näin ei ole eläimien suhteessa ihmiseen, koska olemme erilaisia. Tunnemme empatiaa myös eläimiä kohtaan, joskin se perustuu aina omien inhimillisten tuntemuksiemme heijastamiseen eläimiin ja on sikäli valheellisella perustalla,, mutta aito tunne siitä huolimatta. Ihminen havaitsee eron ihmisen ja eläimen välillä, mikä ei tietysti tarkoita etteikö eläimissä voisi nähdä myös yksilöllistä tai muuta arvoa, kunnioittaa niitä sellaisina olentoina, kun ne ovat ja silti esim. tappaa ja syödä niitä. Eivät nämä asiat ole ristiriidassa, ei asia heilahda moraalitutkan ulkopuolelle, vaan tulos johon päädytään on erilainen kuin omasi, kun ihmiskunnan keskinäisiä käsityksiä ja arvoja ei sellaisenaan sovelleta eläimiin. Hahmotetaan, ettei eläin ole subjektina näiden arvojen piirissä tai edes kykeneväinen ymmärtämään niitä, vaan aivan toisenlainen olento, joista osaa meistä nyt sattumoisin on tapana syödä, kuten eläinlajeista osa syöt muita eläimiä, silloin tällöin myös meitä. Mikä olisi luontevampaa, kun luonto on meidät tällaiseksi sekasyöjäksi luonut?
    Tapa pyrit suorastaan patologisoimaan tai pitämään vajavaisen ymmärryksen omaavina ihmisiä ja heidän ajatteluaan, kun eivät jaa ideologiaasi on paljonpuhuva ja kestämätön. Siinä paljastat jotain huomionarvoista psykologisista rakenteistasi ja omaksumasi ajattelutavan taustasta.

    Tapa rinnastat ihmisoikeuksista sopimisesta syntyvän ihmisarvon seksismiin ja rasismiin on samanlainen reductio ad absurdum kuin miltä kasvien oikeuksien rinnastaminen eläinoikeuksiin sinusta vaikuttaa. Itse uskon, että vieraantumisen edetessä kasvien oikeudet tosiaan nousevat esiin kysymyksenä samoin kuin eläinten oikeudet nykyisin. Jollain perusteella raja on vedettävä ja sinä ilmeisimmin vedät sen olennon kognitiokyvyn perusteella, kuten minä ihmisyyden.

    Tykkää

    1. ”Emansiopaatiokehityksen tuottama pyrkimys tuottaa hyvää, vähentää kärsimystä ja muuttaa maailman yhteiskuntien rakenteita vähemmän väkivaltaisiksi on hyväksi havaittu, yhdessä sovittu ja konkreettisesti sovellettu asia, joka pohjaa loogiseen ymmärrykseen, kuten miltei universaalisti jaettu arvopohja, josta se kumpuaa. Toisin kuin eläintein oikeudet, jotka toimivat paraatiesimerkkinä vieraantumisesta, kun esittelet tätä pienen piirin jakamaa mahdottomia hypoteettisia pilvilinnoja maalailemaa ideologiaa.”

      Teet jälleen mielivaltaisen tulkintaeron yhtäältä teollistumisen ja ihmisoikeuksien, ja toisaalta teollistumisen ja eläinoikeuksien välillä. Toinen on ”emansipaatiota” ja toinen ”vieraantumista”. Et siis vastaa kysymykseen siitä, miten tätä erottelua voidaan perustella. Miksi eläinkysymyksen esillenostaminen ei yhtä lailla juonnu halusta ”tuottaa hyvää, vähentää kärsimystä ja muuttaa maailman yhteiskuntien rakenteita vähemmän väkivaltaisiksi on hyväksi havaittu”? Nähdäkseni tulkintasi mielivaltaisuus kumpuaa omasta ideologisesta dogmastasi, jonka mukaan ”nyt vain on niin”, ikään kuin itsestäänselvällä, perustelemattomalla tavalla, että eläinoikeudet eivät päde. Asia menee jankkaamiseksi niin kauan, kun et tätä ideologista taustaoletustasi huomioi.

      ”Myötäelämisen tunne muihin ihmisiin perustuu siihen, että olemme biologisesti samankaltaisia olentoja. Pystymme myös aidosti muodostamaan kokemuksellisen ymmärryksen toistemme välille kielen avulla. Näin ei ole eläimien suhteessa ihmiseen, koska olemme erilaisia. Tunnemme empatiaa myös eläimiä kohtaan, joskin se perustuu aina omien inhimillisten tuntemuksiemme heijastamiseen eläimiin ja on sikäli valheellisella perustalla.”

      Sorrut jälleen atomistiseen, geneerisiä kategorioita viljelevään ajatteluun, jonka mukaan laji muodostaa jonkinlaisen ehdottoman kategorian: sen sisällä olennot ymmärtävät toisiaan täydellisesti, sen ulkopuolista taas ei voida ymmärtää. Tämä on biologisen, mielenfilosofisen ja etologisen ymmärryksen näkökulmasta hyvin vanhakantainen ja kestämätön väite, kuten jo toin esille. Kognitio muodostaa jatkumoita lajien välille, ja mahdollistaa lajirajat ylittävän ymmärryksen ilman, että se olisi puhdasta projisointia. Kannattaa myös muistaa, että epistemologisesti toisten yksilöiden mielen ymmärtäminen on jo ihmisyksilöiden välillä äärimmäisen haastavaa – jos siis sovellamme sitä skeptismin traditiota, jota sovellat eläimiin. Filosofian vanhimpia kysymyksiä on ”toisten mielten ongelma”, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että meillä ei ole mitään tapaa varmalla tavalla verifioida tietoamme muiden ihmisten mielenliikkeistä – esim. kieli voi olla petollista, harhaanjohtavaa, sokaisevaa. Puhdas evidenssi jää siis puuttumaan, ja vahvan skeptismin traditio tarkoittaa, että emme voi varmaksi tietää, onko muilla ihmisillä mieltä lainkaan. Tälläinen skeptismi on tietysti eletyn kokemusmaailman näkökulmasta absurdia, sillä varmuuden vaade on liiallinen. Erityisesti fenomenologinen koulukunta onkin esittänyt, että ruumiillisuus, biologia, kokemuksellisuus, kognitio muodostavat pohjan, jonka kautta voimme ymmärtää muita ilman, että koskaan esittäisimme kysymystä siitä, voimmeko tietää ”varmasti” mitä heidän mielenliikkeensä ovat. Ja juuri tätä perinnettä on sovellettu myös eläimiin: se muodostaa kognitiivisen eläintutkimuksen yhden kulmakiven. Ruumiillisuus, biologia, kokemuksellisuus ja kognitio ovat tapoja jäsentää myös muita eläimiä, jaammehan me niiden kanssa huomattavan paljon. Tällöin väitteenä onkin, että vahva skeptismi on hylättävä muiden eläinten kohdalla samalla tapaa, kuin hylkäämme sen muiden ihmisten kohdalla. Halusi asettaa laji ymmärtämisen ehdottomaksi rajaksi on vailla pohjaa.

      ”Tapa pyrit suorastaan patologisoimaan tai pitämään vajavaisen ymmärryksen omaavina ihmisiä ja heidän ajatteluaan, kun eivät jaa ideologiaasi on paljonpuhuva ja kestämätön. Siinä paljastat jotain huomionarvoista psykologisista rakenteistasi ja omaksumasi ajattelutavan taustasta.”

      Mutta etkö sinä juuri syyllisty oletukseen siitä, että eläinoikeuksista puhuminen on patologista ja lähtöisin vajavaisesta ymmärryksestä? Käytät paljon termiä ”ideologia”, ja hyvin harhaanjohtavalla tavalla. Siitä muodostuu puhetavassasi leimaamisen väline, jolla sivuutetaan moraalisia näkökohtia: eläinoikeuksista puhuminen saa sokean, fundamentalistisen kaavun, ja samalla tuon ajattelun taustalla olevat argumentit ohitetaan. Väittisinkin edelleen, että et suostu jäsentämään eläinkysymystä vakavasti, vaan lähestyt sitä dogmien ja leimojen kautta.

      ”Jollain perusteella raja on vedettävä ja sinä ilmeisimmin vedät sen olennon kognitiokyvyn perusteella, kuten minä ihmisyyden.”

      Tässä on asian ydin: laji on biologisena tekijänä yhtä kestämätön arvon perusta kuin sukupuoli tai ihonväri. Yksilön arvon pohja löytyy kognitiosta, ei puhtaasta biologiasta.

      Tykkää

  23. ”Teet jälleen mielivaltaisen tulkintaeron yhtäältä teollistumisen ja ihmisoikeuksien, ja toisaalta teollistumisen ja eläinoikeuksien välillä. Toinen on ”emansipaatiota” ja toinen ”vieraantumista”.”

    Mielestäni näin on, sillä pidän edellä mainitsemistani syistä ideaa eläinten oikeuksien nostamisesta tasavertaisina ihmisoikeuksien rinnalle järjettömänä. Eläimet eivät ole ihmisiä, ne eivät voi toimia oikeus-subjekteina yhteiskunnan piirissä. Niiden kognitiokyky ei riitä itseilmaisuun, eikä edes alkeelliseen johdonmukaiseen moraalisen toimintaan. Tulkitset emansipaation ymmärtämässäni muodossa omista ideologisista lähtökohdistasi toisin.

    ”Sorrut jälleen atomistiseen, geneerisiä kategorioita viljelevään ajatteluun, jonka mukaan laji muodostaa jonkinlaisen ehdottoman kategorian: sen sisällä olennot ymmärtävät toisiaan täydellisesti, sen ulkopuolista taas ei voida ymmärtää. ”

    Miten asia sitten ei näin mielestäsi ole eläinten ja ihmisten välillä? Ihmiset voivat kielellisesti tehdä itsensä toisilleen täydellisesti ymmärretyiksi ja jakavat saman pohjimmmiltaan biologisperäisen ihmisenä olemisen kokemuksen, jota eläimet eivät jaa kanssamme. Emme pysty ymmärtämään totuudellisesti eläinten kokemusmaailmaa muuten kuin käsitteellisellä tasolla, koska emme muuksi lajeiksi voi muuttua. Sen verran taivun, että myönnän ihmisen voivan jollain alkeellisella tavalla omien tuntemuksiensa perusteella aavistella minkälainen joidenkin tiettyjen lajien kognitiivinen kokemusmaailma ehkä voisi olla. Silti on mielivaltaista luokitella olentoja samaan kategoriaan pelkän kognitiokyvyn perusteella, koska se on eri lajeilla niin eri tasoista. Yhtä hyvin perustein voisimme mielestäni luokitella olennot yhteen pelkästään sen mukaan, että ne ovat eläviä ja siksi sijoittuvat universaaliin lajien väliseen jatkumoon, koska ne jakavat jonkinlaisen olemassa olemisen tuntuman.Varmasti myös itsekin jaat eläimet arvoluokkiin kognitiokyvyn mukaan, sillä olisi mieletöntä väittää, että vaikkapa ahvenen ja simpanssin välillä voisi vallita tasa-arvo, vaikka ne kognitiokyvyn jakavatkin. Haluaisin kuulla miten perustelet näitä lajien välille tekemiäsi eroja.

    ”Mutta etkö sinä juuri syyllisty oletukseen siitä, että eläinoikeuksista puhuminen on patologista ja lähtöisin vajavaisesta ymmärryksestä? Käytät paljon termiä ”ideologia”, ja hyvin harhaanjohtavalla tavalla. Siitä muodostuu puhetavassasi leimaamisen väline, jolla sivuutetaan moraalisia näkökohtia: eläinoikeuksista puhuminen saa sokean, fundamentalistisen kaavun, ja samalla tuon ajattelun taustalla olevat argumentit ohitetaan. Väittisinkin edelleen, että et suostu jäsentämään eläinkysymystä vakavasti, vaan lähestyt sitä dogmien ja leimojen kautta.”

    En patologisoi todetessani näkökantasi mielestäni vääräksi ja pohtiessani tämän ajattelutavan mahdollistavia kulttuurisia syitä. Itse näin kylläkin teet, spekuloidessasi kanssasi eri mieltä olevien kärsivän empatiankyvyn tai älyllisen ymmärryksen kehittymättömyystä:
    ”olen asiasta hyvin tietoinen, ja liitän sen ko. tahojen moraalipsykologiaan, joko siten, että myötäeläminen, empatian eri muodot, eivät ole heissä kovin kehittyneitä tai siten, että he seuraavat etäännytettyä, pinnalliseksi jäävää eläinkuvaa.”
    Mitä ideologiaan tulee, meillä kummallakin on tietysti oma näkökantamme, mutta mielestäni luonnehdinta sopii paremmin eläinoikeusajatteluun, koska sen pohjalta on muodostunut myös poliittinen ja perin fundamentalistinen liike.

    ” Yksilön arvon pohja löytyy kognitiosta, ei puhtaasta biologiasta.”

    Olen samaa mieltä sillä erotuksella, että mielestäni puhtaasti kognitiokyvyn potentiaalin perusteella ei voi arvottaa eliöitä saman laatuisiksi ja arvoisiksi, koska niiden kognitiokyky on suhteessa toisiinsa niin tähtitieteellisen erilaista. Eikö kogniotiokyky muuten pohjaudu juuri biologiaan?

    Tykkää

    1. ”Mielestäni näin on, sillä pidän edellä mainitsemistani syistä ideaa eläinten oikeuksien nostamisesta tasavertaisina ihmisoikeuksien rinnalle järjettömänä. Eläimet eivät ole ihmisiä, ne eivät voi toimia oikeus-subjekteina yhteiskunnan piirissä. Niiden kognitiokyky ei riitä itseilmaisuun, eikä edes alkeelliseen johdonmukaiseen moraalisen toimintaan. Tulkitset emansipaation ymmärtämässäni muodossa omista ideologisista lähtökohdistasi toisin.”

      Eläinoikeudet eivät tarkoita sitä, että eläimille vaadittaisiin vaikkapa äänioikeutta, tai että niitä kohdeltaisiin samoin kuin ihmisiä. Ne tarkoittavat ainoastaan, että kunnioitamme myös eläinten kokemusmaailmaa, kognitiosta kumpuavia lajiominaisia tarpeita, sekä elämää. Jälkimmäisen kunnioittamiseen liittyy pieni ehto: sitä tulee kunnioittaa vain, kun se on mahdollista, ts. kun ihmisen perushyvinvointi tai itsepuolustus ei vaadi eläinten käyttöä. Nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa tuo käyttö ei ole välttämätöntä, jolloin eläintuotannosta muodostuu hedonismia ja taloudellista voittoa palveleva, moraalisesti jopa groteski instituutio. Me emme ole keräilijä-metsästäjiä, me voimme valita toisin.

      Ihmiskeskeisyys nykymuodossaan on ideologia: sillä on selkeät kulttuuriset juuret, joihin liittyy todellisuuden yksinkertaistaminen nojaten siihen oletukseen, että ehdoton samankaltaisuus on arvon perusta. On ”meitä” ja ”niitä”, joista jälkimmäiset jäävät kasvottomaksi, hyötykäytettäväksi massaksi vailla moraalista merkitystä. Tätä ihmiskeskeisyyden ideologiaa on ruodittu erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien ihmiskontekstissa, jossa sen on katsottu antaneen viitekehyksen ihmisten välisiin hierarkkioihin – johtaahan samankaltaisuuden vaade myös ihmiskontekstissa hierarkioihin (vrt. jälleen sukupuoli, uskonto, ihonväri, jne.). Tuota kritiikkiä on viimein esitetty myös eläinnäkökulmasta, eikä sen kritiikin sivuuttaminen ”ideologiana” ole tästä syystä uskottavaa. ”Ideologia” terminä viittaa perustelemattomien dogmien seuraamiseen, ja juurikin tähän tietynlainen lajiuskovaisuus pohjaa.

      ” Ihmiset voivat kielellisesti tehdä itsensä toisilleen täydellisesti ymmärretyiksi ja jakavat saman pohjimmmiltaan biologisperäisen ihmisenä olemisen kokemuksen, jota eläimet eivät jaa kanssamme. Emme pysty ymmärtämään totuudellisesti eläinten kokemusmaailmaa muuten kuin käsitteellisellä tasolla, koska emme muuksi lajeiksi voi muuttua.”

      Sinä sivuutat taas tällaiseen skeptismin logiikkaan sisältyvän ongelman: kuten sanoin, jos aivan tarkkoja olemme, myöskään toisten ihmisten ymmärtämiselle ei ole löydettävissä ehdotonta perustaa. Toistan taas itseäni: kieli on kaikkea muuta kuin ”täydellisen ymmärtämisen” mahdollistava metodi. Toisten yksilöiden ymmärtäminen perustuu propositionaalisen kielen lisäksi ymmärrykseen koskien heidän biologiaansa, aistimaailmaansa, historiaansa (mukaan lukien evoluutiohistoria), käyttäytymistään, kontekstiaan, jne. Mikään näistä ei poissulje eläinten mielenmaailman jäsentämistä.
      On myös erinomaisen tärkeää erottaa toisistaan sisältö ja olemassaolo: minä en voi tietää tarkalleen, miltä Mustin onnellisuus tuntuu sen enempää kuin voin tietää, miltä Marjatta Virtasen onnellisuus tuntuu. Tästä huolimatta voin käsittää, että niillä tuo kyky onnellisuuteen on. Juuri tässä on moraalisen arvottamisen perusta: kyvyssämme nähdä arvoa muiden kokemusmaailmassa vaikka emme tuota kokemusmaailman sisältöä niiden kanssa voikaan täsmällisesti jakaa.

      ”Olen samaa mieltä sillä erotuksella, että mielestäni puhtaasti kognitiokyvyn potentiaalin perusteella ei voi arvottaa eliöitä saman laatuisiksi ja arvoisiksi, koska niiden kognitiokyky on suhteessa toisiinsa niin tähtitieteellisen erilaista.”

      Kognition erilaisuuden huomiointi ja kunnioittaminen ovat juurikin eläinoikeusajattelun perusta. Samankaltaisuuden homogenisoivaa vaadetta ei aseteta. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että voimme nähdä arvoa erilaisuudessa – samalla tapaa kuin teemme sitä ihmisten välisen erilaisuuden suhteen. ”Samanlaatuisuudesta” ei siis puhuta, eikä sitä millään tapaa aseteta kriteeriksi – arvon tunnistaminen toisessa ei vaadi sitä, että tämä toinen olisi samankaltainen itseni kanssa. Eläinoikeusajattelu ei myöskään vaadi, että kaikkia eläimiä kohdellaan samalla tavoin; päinvastoin, se vaatii niiden hyvin erityisten lajiominaisuuksien tunnistamista ja kunnioittamista. Arvon näkeminen sekä ahvenessa että simpanssissa ei siis vaadi sitä, että kohtelisin ahventa kuten simpanssia.

      Huomaan, että keskustelumme on muuttunut itseääntoistavaksi. Sinä toistat samankaltaisuuden määrettä, lajia ehdottomana muurina, sekä ajatusta siitä, että eläinoikeusajattelu on ”ideologiaa”. Olen koettanut osoittaa nyt kerta toisensa jälkeen, miksi näin ei olisi. Jankkaaminen ei johda mihinkään, joten omasta puolestani keskustelu jää nyt tähän. Tulen kuitenkin kirjoittamaan lisää blogeja keskittyen eläinten arvon/oikeuksien moraaliin sekä eläinten mielen ymmärtämiseen, eli juurikin näihin aiheisiin, missä vaiheessa olet tervetullut palaamaan kritiikkiisi. Todettakoon myös, että arvostan haluaisi miettiä tätä kysymystä ja jäsentää sitä, etkä ainoastaan ”huutele puskista” kuten usein tapahtuu. Ehkäpä juuri siinä, että näistä kysymyksistä voi keskustella rationaalisesti, ilman leimoja ja marginalisointia, on tie tulevaan.

      Tykkää

  24. mitä muuten olet ajatellut sanoa inuiiteille, jotka parikymmentä tuhatta vuotta ovat syöneet hylkeitä mursuja ja valaita, eikä mitään muuta.
    että ”te olette syöneet koko ajan väärin, teidän pitäisi syödä kasviksia”
    ihminen on viljellyt maata alle kymmenentuhatta vuotta ja tuhonnut luonnon sillä.
    kumpi on pahempi.

    Tykkää

    1. Inuiitit ovat kovin eri asemassa kuin me suomalaiset, jotka voimme helposti valita toisenlaisen ruokavalion 😉

      Se on totta, että viljelykulttuurin aloittaminen on johtanut moniin ongelmiin. Antropologi Jared Diamond on noita ongelmia avannut ja väittänyt, että sieltä on lähtöisin oletus, jonka mukaan muu luonto ja muut eläimet ovat silkkaa hyötykäytettävää massaa.

      Tykkää

  25. Olkoon keskustelu siis tässä, mutta vastaan itseni toistamisen uhallakin vielä tämän verran.

    ”Ne tarkoittavat ainoastaan, että kunnioitamme myös eläinten kokemusmaailmaa, kognitiosta kumpuavia lajiominaisia tarpeita, sekä elämää. Jälkimmäisen kunnioittamiseen liittyy pieni ehto: sitä tulee kunnioittaa vain, kun se on mahdollista, ts. kun ihmisen perushyvinvointi tai itsepuolustus ei vaadi eläinten käyttöä.”

    Mielestäni tämän eri eläinten kognition ja se eron lajien välillä havaitsemiseen perustuvaan arvon määrittämiseen luontevasti voi sisältyä myös se, että eläimiä hyötykäytetään, vaikkei olisi pakottava tarve. Et ole pystynyt perustelemaan miksei voisi, paitsi vetoamalla siihen, että sinusta intuitiivisesti tuntuu, että eläimet ja ihmiset ovat kyllin samanlaisia olentoja, attei näin saa tehdä. Näkökulmastani tässä mielessä tahdot venyttää nykyisen kaltaisten ihmisoikeuksien soveltamista myös eläinmaailman piirin.

    Sivuutan skeptisyyden logiikan ongelman toteamalla, että ihmiset ovat biologisesti niin samankaltaisia, että lajimme jakama ymmärryksen kokemus syntyy luonnostaan ja me voimme vielä tehdä itsemme toisillemme niin hyvin ymmärrettäviksi, että tämä ymmärrys on objektiivisesti vahvaa, että sen kiistäminen voi perustua vain todellisuudesta irrallaan olevaan hypoteettiseen ajatusleikkiin, kun sitä verrataan laadullisesti eläimen ja ihmisen väliseen ymmärryksen mahdollisuuksiin.

    ”Kognition erilaisuuden huomiointi ja kunnioittaminen ovat juurikin eläinoikeusajattelun perusta. Samankaltaisuuden homogenisoivaa vaadetta ei aseteta. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että voimme nähdä arvoa erilaisuudessa – samalla tapaa kuin teemme sitä ihmisten välisen erilaisuuden suhteen. ”Samanlaatuisuudesta” ei siis puhuta, eikä sitä millään tapaa aseteta kriteeriksi – arvon tunnistaminen toisessa ei vaadi sitä, että tämä toinen olisi samankaltainen itseni kanssa. Eläinoikeusajattelu ei myöskään vaadi, että kaikkia eläimiä kohdellaan samalla tavoin; päinvastoin, se vaatii niiden hyvin erityisten lajiominaisuuksien tunnistamista ja kunnioittamista. Arvon näkeminen sekä ahvenessa että simpanssissa ei siis vaadi sitä, että kohtelisin ahventa kuten simpanssia..”

    Loogisesti ristiriitaisesti vaadit käytännössä eläimille ja ihmisille samaa kohtelua ja erilaisuudesta kumpuavaa samaa arvoa, eli että ei esim. tapettaisi. Kuitenkin toteat, että eläimiä silti voidaan kohdella eri tavoin, joka tarkoittaa, että asetat ne sittenkin arvojärjestykseen ja ihmisen ja eläimen eriarvoisiksi. Et huomioi ja kunnioita toisia samalla tavoin, koska ne ovat erilaisia. Näinkö ajattelet ihmisistäkin, että meitä voitaisiin kohdella eri tavoin ominaisuuksistamme riippuen? Aikaisemin väärinajattelijoista harjoittamasi patologisointi kielii jotain tämänkaltaista.

    Minä taas asetan loogisesti ihmiset ja eläimet keskenään eriarvoiseen asemaan ja olen valmis kohtelemaan eläimiä (tappamaan ja syömään, pääasiassa syömään 🙂 myös sen mukaan, niiden yksilöllisen arvon silti tunnustaen ja sitä kunnioittaen. Minähän taidan olla eläinten oikeuksien puolusta

    Tykkää

    1. Mitä tulee arvon perusteluun: kaikki ihmisajattelu, kaikki arvottaminen, rakentuu intuitioiden varaan. Näitä intuitioita sitten jäsennetään rationaalisuuden, kokemusmaailman ja tunnemaailman kautta; osa jätetään, osaa viilataan, osa hylätään. Eläimiä koskevassa keskustelussa usein juuri tuo jäsentäminen jää puuttumaan. Otetaan ”itsestäänselvällä tavalla” annettuna se, että laji on arvon perusta. Perusteellisempi jäsentäminen kuitenkin osoittaa, että tälle väitteelle on äärimmäisen vaikeaa löytää kestävää tukea, jollei sitten käänny uskonnon suuntaan, teologisten olettamusten pariin. Huomattavasti kestävämmän pohjan arvolle tarjoaa kognitio. Se tekee meistä olentoja, joilla on kyky kokea todellisuus jonakin, ja siinä mielessä ”yksilöitä” sanan varsinaisessa merkityksessä. Se muodostaa perustan sille, että meillä on intressejä, että meidän hyvinvoinnistamme voidaan puhua, että me olemme oman elämämme toimijoita. Lopulta se muodostaa myös loogisesti kestävimmän tavan hahmottaa yksilöarvoa – sellaisen, joka kattaa sisäänsä koko ihmiskunnan ja suuren osan eläinkuntaa. Jos tätä intuiota haluat kaivaa, voit esittää tämän kysymyksen: Onko naapurin Einon tappaminen moraaliton teko siksi, että hän on kanssani biologisesti samankaltainen? Tai siksi, että hän osaa käyttää propositionaalista kieltä? Vai kenties siksi, että hän on ”joku”, oman kokemusmaailmansa omaava yksilö?

      Samaa kohtelua vaikkapa ihmiselle ja sorsalle ei vaadi kukaan eläinoikeusajattelija, vaikka osa kohtelusta toki jakaa tiettyjä yhtäläisyyksiä. Sorsan tappaminen vaatii merkittävämmän oikeutuksen kuin kulinarismi tai halu harrastaa haulikkoammuntaa – tässä mielessä sorsan elämällä on merkitystä siinä missä ihmisenkin. Kukaan ei kuitenkaan vaadi sorsalle uskonnonvapautta tai äänioikeutta. Yhtälailla ihmisten väliset moraalimerkitykset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, minkälaisesta yksilöstä on kysymys (vrt. lasten oikeudet, vammaisten oikeudet, jne.). Juuri erilaisuuden ymmärtäminen on kaiken lähtökohta. Ei tässä mitään loogisesti omituista ole; sen enempää ihmisten kuin eläintenkään kohdalla erilaisuuden ymmärtäminen ei ole syrjimisen tai toisarvoistamisen perusta (kuten ihmiskeskeisyys ja siihen rinnastettavissa oleva rasismi, seksismi yms. olettavat), vaan juurikin kunnioittavan kohtelun pohja.

      Arvon tunnistaminen yksilössä ja tuon yksilön tappaminen toissijaisten seikkojen vuoksi ei ole toimiva yhtälö; tappaminen kun on hieman ontuva kunnioituksen muoto 😉

      Tykkää

  26. Ensimmäisen viestini lähettämisessä tapahtui näemmä virhe, mutta tässä vielä kerran loppukaneettini tähän keskusteluun näin jälkijunassa.

    Voinemme olla yhtä mieltä siitä, että akrasiaväitteesi tuli tässä keskustelussa kumotuksi, sillä olen mielestäni osoittanut, miten muunlainen ajattelu eläinten oikeuksista ei perustu epäloogisille ajatusvirheille, vaan kumpuaa aidosti omanlaisestaan loogisesti jäsentyneestä arvopohjasta. Pyrit problematisoimaan tätä arvomuodostusta omasta näkökulmastasi, mutta aivan samoin on myös oma kantasi problematisoitavissa, ellei vielä heppoisemmin eväin, sillä perustat sen loppujen lopuksi vain omaan subjektiiviseen intiutioosi.

    Keskustelussamme ehkä huomionarvoisin esiinnoussut seikka on mielestäni se, että todella ajattelet toisenlaisen kantojen eläinten oikeuksista perustuvan omaasi heikompaan älylliseen kyvykkyyteen ja empaattiseen kehittymättömyyteen, eli viimekädessä toisin ajattelevien ihmisten sisäsyntyisiin fyysisiin ominaisuuksiin. Tämä jos mikä, ei edes lähentele tai ole sukua, vaan on täsmälleen samanlaista ajattelua kuin mihin rasismi ja seksismi perustuu. Kertovaa on, että olet itse sokea tälle yhtäläisyydelle, vaikka jatkuvasti pyrit mustamaalaamaan kanssasi eri tavalla eläimiä arvottavia kantoja rasismin ja seksismin kaltaisiksi ajattelumalleiksi. Sikäli kuin vastaava ajattelu on vallallaan eläinten oikeuksia ajavien liikkeeiden piirissä, niiden kantojen oikeutus ja tarkoitusperät asettuvat vähintäänkin kyseenalaiseen valoon.

    Tykkää

    1. Ehkä et ymmärtänyt akrasian ajatusta. Siihen liittyy se, että ihminen tietää asian x olevan väärin, mutta silti tekee tuota asiaa. Ne, jotka eivät ajattele asian x olevan väärin ja pystyvät tarjoamaan perusteluita väitteelleen, eivät syyllisty akrasiaan. Jos siis koet voivasi tarjota perusteluita lihanssyönnille, et sorru akrasiaan. Et nyt ehkä tavoittanut blogin ajatusta, tai luit sen huolimattomasti.

      Parahin elsa, voinet myös ymmärtää, että rationaalisten argumenttien tarjoaminen tai empatian korostaminen eivät tarkoita, että ”mustamaalaisin” niitä, jotka toisin ajattelevat, tyhmiksi tai epäempaattisiksi. Se tarkoittaa pyhässä yksinkertaisuudessaan sitä, että katson tietynlaisen eläinsuhteen perustuvan usein rationaalisesti jäsentämättömiin, empatiaa soveltamattomiin ajatusmalleihin – oli tuota suhdetta kannattava yksilö sitten muutoin kuinka rationaalinen tai empaattinen hyvänsä.

      Kuten sanoin, kaikki ihmisajattelu palautuu intuitioon. Tuota intuitiota sitten jäsennetään ja analysoidaan suhteessa muihin intuitiohin ja niiden synnyttämiin uskomuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan. Juuri tuo jäsentäminen jää usein puuttumaan ihmiskeskeisestä ideologiasta, joka perustuu omanlaisiinsa kulttuurisesti tuotettuihin intuitiohin.

      Kuten sanoin, tämä on mennyt jankkaamiseksi jo monta viestiä sitten, joten jankkaaminen olkoon tässä – ellet sitten tuo jotakin aidosti uutta pöydälle.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s