Nälkiintyneiden pentujen tarina: Tätä ei saisi tapahtua

Pentujen viimeinen kutsu

Metsätien laidassa oltiin nähty supikoiran aivan pieniä pentuja. Kuljin seuraavana päivänä samaa tietä ja kuulin hentoja vihellyksiä, supikoiran vingahduksia. Katselin heinikkoa ja viimein näin nyrkinkokoisen pennun, joka kutsui emoaan. Ehkä askeleideni ääni oli saanut sen toivomaan, että emo oli viimein tulossa. Tien toiselta puolen kuului toinen, hento kutsu.

Poikaset olivat nyrkinkokoisia ja surkean näköisiä, uupuneita. Kuljin nopeasti lähimaaston läpi etsien niiden mahdollisia sisaruksia ja miettien kuumeisesti, mitä tehdä. Löysin vain kuolleita pentuja ja tajusin, että jos yksikään pelastuisi, oli toimittava heti. Juoksin takaisin kutsuja huutaneen pennun luo. Tulin paikalle liian myöhään. Se makasi nyt kyljellään, minua juuri tuijottaneet pienet silmät olivat lasiset. Sekin oli nääntynyt, lähtenyt tästä todellisuudesta. Ehkä kutsuhuudot olivat kuluttaneet sen pienen kehon viimeiset voimat.

Supikoira 1.png

Taustalla näkyi heiveröinen pesä, jonka pennut olivat itse kyhänneet heinikkoon ojan reunalle. Katsoin sisälle ja sielläkin nukkui kuoleman unta yksi kerälle kääriytynyt poikanen. Metrin päässä oli kaksi poikasta – yksi kuollut ja toinen niin läkähtynyt, että se hengitti enää pinnallisesti joitakin kertoja ennen kuin katosi jo lähteneiden sisarustensa mukaan. Metsässä oli hiljaista.

 

Syitä ja seurauksia

Suomeen kyhättiin keväällä kaiken järjen ja etiikan vastainen asetus, joka sallii supikoirien ja joidenkin muiden lajien tappamisen pesintäaikaan. Olin ollut yksi tuon lain vastustajista, sillä vaikka miten asiaa kääntäisi, ei yhdestä yksinkertaisesta totuudesta pääse mihinkään: eläimiä ei tapeta pesintäaikaan. Niitä ei tapeta silloin siksi, että jäljelle jäävät pentueet nääntyvät nälkään ja janoon päiväkausien ajan, kunnes viimein kuolevat. Pesintäaikaan tappaminen tarkoittaa sitä, että metsät ovat täynnä hitaasti ja kituliaasti kuolevia poikasia. Kun tätä ei huomioda, ollaan kadotettu jotakin äärimmäisen tärkeää omasta ihmisyydestä, moraalin perussäikeistä.

Olin hiljaa toivonut, että metsästäjät eivät olisi niin typeriä, että todella ryhtyisivät loukuttamiseen pentueaikana. Nyt omassa lähimetsässäni katsoin kuolleita poikasia ja tajusin: tätä on väistämättä kaikkialla. On erittäin mahdollista, että uuden asetuksen vuoksi jopa sadat tuhannet poikaset nääntyvät hitaasti, päivien ajan. Tajusin, että silläkin hetkellä on ympäri Suomea kitumiskuolemaa läpikäyviä koiraeläinten pentuja.

c9a3b3a976aeb9019a48c23052e6ee72Kuvittelin edessäni olevien poikasten tarinan. Supikoirat ovat huolehtivaisia vanhempia ja molemmat hoitavat pentueita. Kun yksi käy etsimässä ruokaa, jää toinen pesälle. Oli varsin mahdollista, että ensimmäinen vanhemmista oli ravinnonhakumatkalla jäänyt loukkuun. Kun sitä ei kuulunut takaisin, oli toinen viimein jättänyt pesän ja lähtenyt etsimään ruokaa sekä kumppaniaan, kunnes se oli ehkä joutunut tuohon samaiseen tappovälineeseen. Pennut olivat jääneet yksin. Kutsuneet, vingahdelleet nälkäänsä, ihmetelleet, kaivanneet, ja viimein lähteneet pesästä ulos etsimään vanhempiaan. En löytänyt pesää lähimaastosta, joten ne olivat kulkeneet melko pitkään, yhtenä pienenä joukkona. Vikisseet kutsuhuutoja, etsineet emoa.

Laskin päivien määrää. Pennut olivat olleet yksin vähintään pari, ehkä jopa kolme tai neljä päivää, kunnes ne viimein olivat uupuneet ojan reunalle ja painautuneet heinikon pesään odottamaan sitä ihmettä, joka ei koskaan tulisi. Öiden kylmyys, sitten päivien kuumuus ilman turvaa, hoivaa tai sitä maitoa, jota ne tarvitsivat. Mietin myös vanhempien kohtaloa. Miltä tuntuu jäädä loukkuun, kun veri vetää takaisin pesälle? Miltä tuntuu olla jumissa metallihäkissä ehkä vuorokauden tai kaksi, kun kauempaa kuulee poikastensa kutsun voimatta mennä niiden luo?

”Kuka tekee tällaista?”, kaikui mielessäni ja kaikuu edelleen.

 

Koiraeläinten realiteetit

Supikoirat ovat hyvin sosiaalisia ja oppivaisia eläimiä; ne pysyvät pariuskollisina, hoivaavat pentujaan huolella ja kulkevat yhdessä pentujensa kanssa jopa vuoden. Eläinten mielten tutkimus on kertonut jo pitkään, että eläimet ovat tuntevia, tunteita muodostavia, mielellisiä olentoja, jotka kokevat kiintymystä, kaipausta ja hätää siinä, missä ihminenkin. Supikoirakin toivoo, kiintyy, hoivaa, kaipaa, kärsii.

Supikoirat ovat myös koirien sukulaisia, koiraeläimiä. Jos joku jättäisi koiranpentuja nääntymään nälkään, kirjoitettaisiin asiasta iltapäivälehtien kansissa. Paikalle hälytteisiin poliisi, tekijät tuomittaisiin julkisesti. Uusi asetus, joka mahdollistaa jopa satojen tuhansien toisen koiralajin pentujen hitaan nälkäkuoleman, on tästä näkökulmasta groteski, moraalinen kauhistus, irvokasta.

”Vieraslaji”, toteavat monet. Se, että ihminen on tuonut supikoiran tänne, ei kuitenkaan ole itse eläimen syy. Jotkut vihaavat näitä olentoja ja ympärille kehitetään fiktionaalista tarinaa siitä, että supikoirat olisivat tehokkaita saalistajia. Tuo tarina ei pidä paikkaansa. Joka ei halua tätä uskoa, voi vain vilkasta Wikipediaan: supikoira on hyvin kömpelö metsästäjä, joka ei saa juuri mitään kiinni. Se syö pääasiassa hiiriä, myyriä, matoja, etanoita, viljaa, marjoja, ja muita kasvikunnan antimia. Se on siten jopa hyödyllinen eläin niille, jotka eivät tahdo hiiriä, rottia tai etanoita tontilleen.

 

Moraalin alkeita

Oli supikoiran asemasta ja metsästyksestä muutoin mitä mieltä hyvänsä, yhden asian pitäisi olla selvä. Eläimiä ei rääkätä. Pesintäaikaan ei tapeta eläimiä, sillä se johtaa poikasten kituliaaseen, päiväkausia kestävään nääntymiseen. Pesintäaikaan tappaminen on lyhyesti ja yksinkertaisesti eläinrääkkäystä.

Supikoira 2.png
Löytämäni poikaset kuolleina.

Aiemmassa metsästysasetuksessa todettiin, että pesintäajan rauhoitus ”estää eläinten, erityisesti emästään riippuvaisten poikasten tarpeettoman kärsimyksen pesintäaikana”. Ilmeisesti vieraslajiasioista päättävä elin oli sitä mieltä, että tällainen inhimillisyys ei enää ole välttämätöntä. Uusi asetus onkin moraalisesti ruma. Eläin unohtui. On vaikea kuvitella, miten asetuksen säätäneet ihmiset nukkuvat kesäyönsä tietäen, että tuolla kaikkialla on asetuksen mahdollistamaa hiljaista kitumista, tuhansien ja taas tuhansien poikueiden nälkäkuolemaa. On vaikea ymmärtää, miten supikoirien loukuttajat nukkuvat yönsä.

Uuden asetuksen perusteissa todetaan, että pyyntitilanteessa havaitut poikaset olisi syytä tappaa. Supien loukuttaminen tarkoittaa kuitenkin, ettei poikasia havaita – ja niin eläimet jäävät kitumaan. Toisaalta maa- ja metsätalousministeriön perusteissa myös huomioidaan, että tavoitteena on pyynnin keskittäminen kevääseen, ennen poikasaikaa. Miksi siis pyytää pesintäaikaan? Eivätkö loukuttajat ja muuten supikoiria metsästävät voisi lopettaa tappamisen edes pentueajaksi? Laittaa loukut ja aseet pois siksi aikaa, kun pesässä on pieniä, jotka tarvitsevat vanhempiaan?

Jos loukutat, lopeta edes täksi ajaksi. Jos tunnet jonkun, joka metsästää pesintäaikaan, pyydä häntä lopettamaan.

 

Viimeinen katse

Anteeksi pennut, että tulin paikalle liian myöhään. Te olitte syntyneet maailmaan, joka on yhtä lailla teidän kuin ihmisenkin. Ette te tienneet mitään ”vieraslajeista”. Ihminen oli joskus tuonut teidän esivanhempanne uudelle alueelle, ja niin teidän omat vanhempanne koettivat selvitä ja hoitaa teitä, kuten jokaisen lajin oikeutena on. Te ette ansainneet kitumiskuolemaa. Te ette ansainneet jäädä orvoiksi, jotka nälkä sisuksia satuttaen kaipaavat ja etsivät turhaan emoaan.

Te huusitte vielä kerran, kutsuitte emoanne vielä yhdesti. Yksi teistä katsoi minua silmiin kuin kysyen, enkä tule sitä koskaan unohtamaan. Siihen kutsuun te kuolitte, viimeiseen hoivan pyyntöön, kuin rukoukseen.

Anteeksi ihmisen typeryyden puolesta, pienet. Tulkoon vielä parempi maailma, joka on hyvä myös teille.

Supikoira 3.png
Löytämäni poikaset kuolleina; taustalla niiden rakentama heiveröinen pesä.

 

Mainokset

17 kommenttia artikkeliin ”Nälkiintyneiden pentujen tarina: Tätä ei saisi tapahtua

  1. Ihminen on julmaakin julmempi peto! Tämä on hyvin surullinen tarina, ja oltaisiin voitu estää.

    Tykkää

    1. Tuttu lause, joka piyää yhä paikkansa.Mitä enenmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiriani.

      Tykkää

  2. Tämä on niin sydäntäsärkevää, niin väärin. Siitä asti, kun laki tuli voimaan, metsälenkeillä on tullut koko ajan mieleen pelko ja suru siitä, että jossakin emo loukussa odottaa pääsyä poikasten luo tai poikaset emoaan pesässä. Yhteen tyhjään, viritettyyn loukkuun törmäsin lenkillä ja tein sen vaarattomaksi ja niin aion toimia jatkossakin.

    Tykkää

    1. Samoin kuin Johanna, niin olen pelännyt koko ajan tämän järjettömän lakiasetuksen jälkeen, milloin alkaa tulla esille juttuja, missä joutuu lukemaan eläinten julmista hitaista kuolemista. Ihan kuin tällä tavalla saataisiin ”vieraslajeja” oikeasti torjuttua. Kuten moni asiantuntija Elisan ohella on kirjottanut, niin virheellisiä käsityksiä levitetään supikoirista ja niiden oletetuista haitoista.
      Luonto muuttuu vääjäämättä, ja syynä siihen ovat ihmisten toimet. Emme voi estää maailman ja luonnon muuttumista.

      Ainoa mitä nämä ihmisten aikaansaannokset ja puuttumiset luonnon muuttumiseen ja eläinkantojen leviämiseen ovat tuska ja kärsimys niin eläimille, kuin myös meille, jotka välitämme. Lisäksi tällainen laillistettu lainsuojattomuus altistaa eläimiä kaltoinkohtelevia ihmisiä entistäkin helpommin toimimaan väärin . Laki antaa näin myös kyseenalaisen ja vaarallisen sanattoman hyväksynnän sille, että eläimiä saa tappaa. Viis luvista tai ajankohdista. Ei taatusti edistä eläinvihamielisessä yhteiskunnassamme eläinten parempaa kohtelua ja asenteita.

      Vastaavia kärsimysnäytelmiä tulee esiin lisää. Ke 26.6 Lapin kansassa uutisoitiin kuvien kera ”urheasta rautakarhusta”, millä viitataan nuoreen karhuun, joka on jo vuoden ajan kulkenut näädänrauta jalassaan. Samoin Viranomaiset pallottelevat vastuuta, minkä vuoksi mitään ei tehdä. Karhu joutuu kärsimään tuskallinen rauta jaloissaan. Jos kyseessä olisi susi taajama-alueella viranomaiset eivät olisi pallotelleet vastuutaan. Nyt kun karhu joutuu kärsimään ihmisten toimien vuoksi,ja olisi kipeästi avun tarpeessa, mitä sille lainkin mukaan pitäisi antaa, viranomaiset ovat ”aseettomia”.

      Vieraslajien haitoista ja niiden lainsuojattomuudesta, näätäraudoista ja vastaavista pitää saada asiantuntijakeskustelu A-studioon tai vastaavaan. Ilman mitään provosoivia vastakkainasetteluja. Mukaan vain niitä, jotka tietävät, käsittävät ja ymmärtävät faktojen tasolla oikeasti mistä on kyse.

      Elisa on loistava esiintyjä ja asiantuntija, joka poikkeuksellisen hyvin osaa ottaa tilaa asiantuntijapuheenvuoroilleen, eikä anna provosoivien etujärjestöjen mainosmiesten, joihin yleensä valikoituu joku kansanedustaja, vallata vähäistä keskusteluaikaa.

      Jos tästäkin laista olisi päätetty tiukasti faktojen varassa, se tuskin olisi tullut lainvoimaiseksi.

      Tykkää

  3. Lähetäthän tekstin julkaistavaksi muuallekin ja erityisesti vastaavalle ministerille, pyydän! Liian harva lukee sen täältä. On ehkä tahoja, joiden tavoitteisiin poikasten/pentujen nääntyminen sopii mainiosti mutta enemmistön oikeustajun on tultava julki. Metsien hakkuu pesimisaikaan (lintujen, ja onhan siellä muukin eläimistö lisääntymisvaiheessa) on saanut huomiota, tämänkin täytyy.

    Tykkää

  4. Ruotsissa supikoiran metsästys on edelleen sallittu ympäri vuoden. Suomessa niitä on metsästetty vuosittain lähes 200000 kappaletta ja Ruotsissa vain muutamia kymmeniä. Ongelma ei siellä siis ole sama kuin meillä, mutta siellä on tehty jo varotoimia. Luin nämä e.m. asiat ruotsinkielisiltä sivustoilta.

    Vuoteen 2010 mennessä Ruotsissa oli metsästetty kaikkiaan noin 60 yksilöä, suurin osa Norbottenista, mihin ne olivat levinneet Torniojen yli. Vuonna 2010 Ruotsissa arvioitiin olevan muutama sata yksilöä, ja Norjassa oli havaittu vain neljä. Suomessa oli jo lähes puoli miljoonaa yksilöä tuolloin.

    ”Syksyllä 2010 Pohjoismaat aloittivat yhteistyönä kolme vuotta kestävän ja 5,3 miljoonaa euroa maksavan projektin, jonka tavoitteena on estää supikoiran levinneisyyden laajeneminen Pohjoismaissa. EU:n ja Ruotsin ympäristöhallinnon kustantaman hankkeen pääkeinoina ovat lajin metsästyksen tehostaminen maiden rajaseuduilla, kuten Suomen Länsi-Lapissa, ja eläinten vaellusten tutkimus radiopantojen avulla.” ~Wikipedia~

    Tykkää

  5. Törkeää eläinrääkkäystä! Vastuuton päätös tehdä supikoirasta lainsuojaton rääkkäystä nauttiville! Oen tavannut yhden supikoiran, tutustunut siihen ja nähnyt sen luonteen hienot piirteet.

    Tykkää

  6. Ihminen-luomakunnan kruunu- on pedoista pahin ja se, joka tämän maapallon lopulta tuhoaa. Ei siihen supikoira, eivätkä muutkaan eläimet pysty.

    Tykkää

  7. Suurin osa metsästäjistä kantaa vastuunsa ja ei metsästä ja loukuta poikasten aikaan.Paljon supeja kuolee myös liikenteessä,joten ei kaikki emottomat pennut ole metsästäjien syy.

    Tykkää

  8. Meillä on mukamas olemassa ns eläinsuojelulaki, missä sanotaan kaikkea eläinten oikeuksista ja kuinka eläimiä tulee kohdella. Tämä on siis laki. Kuitenkin maamme johto laatii lain, joka on toista lakia vastaan ja kumoaa sen, tekemällä lakien rikkomisesta sallittua viihdettä joillkkin. Ottamatta kantaa tuohon ”vieraslajipykälään”, niin kaikesta huolimatta eläinten oikeuksi pitää kunnioittaa ja huolehtia siitä, etteivät eläimet, niin aikuiset, kuin pennutkaan joudu suotta kärsimään.
    Mielestäni tämä juttu on syytä laittaa asiasta vastaaville ministereille ja nostaa julkisemmaksi, jotta tajuaisivat, mitä ovat sallineet, mikäli heillä kyky siihen riittää.

    Tykkää

  9. Suomalaiset ovat tunnetusti tappajakansaa! Jopa metsästyslainsäädännöstä päättävien poliitikkojenkin enemmistä näyttää olevan julmia raakalaisia!

    Tykkää

  10. Kauniisti kuvasit pienokaisten sydäntäsärkevää kohtaloa. ”Vieraslaji”-hössötys on vain tekosyy tappamiselle. Kotisivu-kohdassa blogikirjoitukseni siitä miten poliisi suhtautui supien elävänä raatelemiseen koirilla.

    Tykkää

  11. Luin kirjoituksesi ja totesin taas tosiasian,etta ihminen on pahin kaikista petoelaimista. Tehdaan elainsuojeulakeja ja sitten ne kumotaan alyttomilla vieraslajikomentteilla ja annetaan vapaat kadet nk.metsastajlle tappaa mielensa mukaan. Jumala antaa anteeksi,ihminen joskus,mutta luonto ei koskaan.

    Tykkää

  12. Tuo artikkeli pistää todella vihaksi🤬Kuinka joku voi sallia lain,jonka takia tuhansia eläimiä kuolee hirvittävällä tavalla.Kyllä aina ennen vaaleja luvataan vaikka mitä,mutta kun tulee valituksi lupaukset unohtuu.Itse en äänestä yhtään suurta puoluetta,vaan puoluetta,joka todella yritää tehdä jotain eläinten puolesta.Paskanpuhujia nämä kaikki valitut🤬

    Tykkää

  13. Tulin tähän blogiin erimielisyyttä puhkuen jonkun iltalehden kommentin perusteella. Hain suoraan sanottuna ”irritainmenttia”, hippihörhön sataa kertaa kuultuja argumentteja odottaen.

    Poistun takki tyhjänä, nöyrtyneenä. Jos haluaisin edes väittää vastaan, se olisi kuin väittelisin Yrjö Kallisen kanssa ihmisarvosta.

    Yritän olla parempi ihminen. Saatan silti joskus vielä ostaa käytetyn karvalakin. Se ansaitseekin sen kun kerran on tullut tehdyksi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s