Nälkiintyneiden pentujen tarina: Tätä ei saisi tapahtua

Pentujen viimeinen kutsu

Metsätien laidassa ja alueella, jolla liikkui aktiivinen loukuttaja, oltiin nähty supikoiran pentuja. Joku lähetti poikasista kuvan paikalliseen someryhmään ja katselin kuvaa huolestuneena, sillä poikaset olivat kovin pieniä. Seuraavana päivänä lähdin etsimään niitä ja viimein kuulin hentoja vihellyksiä, supikoiran kimeitä vingahduksia. Katselin heinikkoa ja näin nyrkinkokoisen pennun, joka kutsui emoaan. Tien toiselta puolen kuului myös hento kutsu, kauempaa kolmas. Pentuja löytyi lopulta monia.

Poikaset olivat surkean näköisiä, uupuneita. Kuljin nopeasti lähimaaston läpi etsien niiden mahdollisia sisaruksia ja miettien kuumeisesti, mitä tehdä. Jos yksikään pelastuisi, oli toimittava heti. Lähdin hakemaan puhelintani ja juoksin takaisin pentujen luo. Tulin paikalle liian myöhään. Ne makasivat nyt kyljellään, minua juuri tuijottaneet pienet silmät olivat kuolemasta sameat. Ehkä askeleitteni herättämät kutsuhuudot olivat kuluttaneet niiden heiveröisten kehojen viimeiset voimat.

Supikoira 1.png

Taustalla näkyi suojapaikka, jonka pennut olivat itse kyhänneet heinikkoon ojan reunalle. Katsoin sisälle ja sielläkin nukkui kuoleman unta kerälle kääriytynyt poikanen. Metrin päässä oli kaksi poikasta – yksi kuollut ja toinen niin läkähtynyt, että se hengitti enää pinnallisesti joitakin kertoja ennen kuin katosi jo lähteneiden sisarustensa mukaan. Metsässä oli hiljaista.

Syitä ja seurauksia

Suomeen kyhättiin keväällä 2019 järjen ja etiikan vastainen asetus, joka sallii supikoirien ja joidenkin muiden lajien tappamisen pesintäaikaan. Olin ollut yksi tuon lain vastustajista, sillä vaikka miten asiaa kääntäisi, ei yhdestä yksinkertaisesta velvollisuudesta pääse mihinkään: eläimiä ei tapeta pesintäaikaan. Niitä ei tapeta silloin siksi, että jäljelle jäävät pentueet nääntyvät nälkään ja janoon päiväkausien ajan, kunnes viimein kuolevat. Luonnossa on runsaasti kärsimystä, mutta ihmisellä on taito moraaliseen harkintaan ja siihen, että hän omissa toimissaan pyrkii välttämään kärsimyksen aiheuttamista. Kun tätä ei muisteta, ollaan kadotettu jotakin äärimmäisen tärkeää omasta ihmisyydestä, moraalin perussäikeistä.

Olin hiljaa toivonut, että metsästäjät eivät olisi niin välinpitämättömiä, että todella ryhtyisivät loukuttamiseen pentueaikana. Nyt omassa lähimetsässäni katsoin kuolleita poikasia ja tajusin: tätä on väistämättä muuallakin.

Kuvittelin edessäni olevien poikasten tarinan. Supikoirat ovat huolehtivaisia vanhempia ja molemmat hoitavat pentueita. Kun yksi käy etsimässä ruokaa, jää toinen pesälle. Oli varsin mahdollista, että ensimmäinen vanhemmista oli ravinnonhakumatkalla jäänyt loukkuun. Kun sitä ei kuulunut takaisin, oli toinen viimein jättänyt pesän ja lähtenyt etsimään ruokaa sekä kumppaniaan, kunnes se oli ehkä joutunut tuohon samaiseen tappovälineeseen. Pennut olivat jääneet yksin. Kutsuneet, vingahdelleet nälkäänsä, kaivanneet hoivaa ja biologian johdattamina viimein lähteneet pesästä ulos etsimään vanhempiaan.

Laskin päivien määrää. Pennut olivat olleet yksin vähintään pari, ehkä jopa kolme tai neljä päivää, kunnes ne viimein olivat uupuneet ojan reunalle. Öiden kylmyys, sitten päivien kuumuus ilman turvaa, hoivaa tai sitä maitoa, jota ne tarvitsivat. Mietin myös vanhempien kohtaloa. Miltä tuntuu jäädä loukkuun, kun biologia vetää takaisin pesälle? Miltä tuntuu olla jumissa metallihäkissä ehkä vuorokauden tai kaksi, kun kauempaa kuulee poikastensa kutsun voimatta reagoida siihen?

”Kuka tekee tällaista?”, kaikui mielessäni ja kaikuu edelleen.

Koiraeläinten realiteetit

Supikoirat ovat hyvin sosiaalisia ja oppivaisia eläimiä; ne pysyvät pariuskollisina, hoivaavat pentujaan huolella ja kulkevat yhdessä pentujensa kanssa jopa vuoden. Eläinten mielten tutkimus on kertonut jo pitkään, että eläimet ovat tuntevia, tunteita muodostavia, mielellisiä olentoja, jotka kokevat kiintymystä, kaipausta ja hätää siinä, missä ihminenkin. Supikoirakin hyvin todennäköisesti toivoo, kiintyy, hoivaa, kaipaa, kärsii.

Supikoirat ovat myös koirien sukulaisia, koiraeläimiä. Jos joku jättäisi koiranpentuja nääntymään nälkään, kirjoitettaisiin asiasta iltapäivälehtien kansissa. Paikalle hälytettäisiin poliisi, tekijät tuomittaisiin julkisesti. Uusi asetus, joka mahdollistaa toisen koiralajin pentujen hitaan nälkäkuoleman, on tästä näkökulmasta absurdi.

”Vieraslaji”, toteavat monet. Se, että ihminen on tuonut supikoiran tänne, ei kuitenkaan ole itse eläimen syy. Jotkut vihaavat näitä olentoja ja ympärille kehitetään fiktionaalista tarinaa siitä, että supikoirat olisivat tehokkaita saalistajia. Tuo tarina ei pidä paikkaansa. Joka ei halua tätä uskoa, voi vain vilkaista virallista supikoiratietoa: supikoira on hyvin kömpelö metsästäjä, joka syö pääasiassa hiiriä, myyriä, matoja, etanoita, viljaa, marjoja, ja muita kasvikunnan antimia. Se on siten jopa hyödyllinen eläin niille, jotka eivät tahdo hiiriä, rottia tai etanoita tontilleen.

Moraalin alkeita

Oli supikoiran asemasta ja metsästyksestä muutoin mitä mieltä hyvänsä, yhden asian pitäisi olla selvä. Pesintäaikaan ei tapeta eläimiä, sillä se johtaa poikasten kivuliaaseen, päiväkausia kestävään nääntymiseen. Pesintäaikaan tappaminen on lyhyesti ja yksinkertaisesti ilmaistuna eläinrääkkäystä, eikä yksikään eläin ansaitse tulla rääkätyksi.

Supikoira 2.png
Löytämäni poikaset kuolleina.

Aiemmassa metsästysasetuksessa todettiin, että pesintäajan rauhoitus ”estää eläinten, erityisesti emästään riippuvaisten poikasten tarpeettoman kärsimyksen pesintäaikana”. Olisi tärkeää, että tämä lause muistettaisiin edelleen.

Toisaalta maa- ja metsätalousministeriön perusteissa myös huomioidaan, että tavoitteena on pyynnin keskittäminen kevääseen, ennen poikasaikaa. Miksi siis ylipäätään pyytää pesintäaikaan? Eivätkö loukuttajat ja muuten supikoiria metsästävät voisi lopettaa tappamisen edes pentueajaksi?

Jos loukutat, lopetathan edes täksi ajaksi. Jos tiedät jonkun, joka metsästää pesintäaikaan, pyydäthän häntä lopettamaan. Jokainen tunteva olento on myötätunnon arvoinen.

Supikoira 3.png
Löytämäni poikaset kuolleina; taustalla niiden rakentama heiveröinen suoja.

25 kommenttia artikkeliin ”Nälkiintyneiden pentujen tarina: Tätä ei saisi tapahtua

    1. Voi raukkoja.
      Ihan itku tulee kun äsken juuri löydin supinpesän ja pienet poikaset ryntäsi esiin luullen ilmeisesti emon tulevan.
      Ensin en tunnistanut,luulin villikissan poikasiksi.
      Heinikossa lymyilivät ja osa pakeni vanhan talon alle.
      Täytyy huomenna käydä tarkistamassa mikä tilanne.

      Tykkää

      1. Kannattaa olla kertomatta löydöstä kenellekään ja tosiaan käydä tarkistamassa tilanne uudestaan. Jos ovat voipuneita ja emoja ei näy, voit kysyä neuvoa hädässä oleviin luonnonvaraisiin eläimiin erikoistuneelta ja eettisesti valveutuneelta taholta, esim. p. 040 7354470 (vain puhelut, ei viestejä). Helteiden takia myös vettä kannattaa jättää, jos ovat vähän isompia. Hädässä olevia supikoiria saa ihan laillisesti edelleen auttaa. Toivotaan parasta!

        Tykkää

  1. Tämä on niin sydäntäsärkevää, niin väärin. Siitä asti, kun laki tuli voimaan, metsälenkeillä on tullut koko ajan mieleen pelko ja suru siitä, että jossakin emo loukussa odottaa pääsyä poikasten luo tai poikaset emoaan pesässä. Yhteen tyhjään, viritettyyn loukkuun törmäsin lenkillä ja tein sen vaarattomaksi ja niin aion toimia jatkossakin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Samoin kuin Johanna, niin olen pelännyt koko ajan tämän järjettömän lakiasetuksen jälkeen, milloin alkaa tulla esille juttuja, missä joutuu lukemaan eläinten julmista hitaista kuolemista. Ihan kuin tällä tavalla saataisiin ”vieraslajeja” oikeasti torjuttua. Kuten moni asiantuntija Elisan ohella on kirjottanut, niin virheellisiä käsityksiä levitetään supikoirista ja niiden oletetuista haitoista.
      Luonto muuttuu vääjäämättä, ja syynä siihen ovat ihmisten toimet. Emme voi estää maailman ja luonnon muuttumista.

      Ainoa mitä nämä ihmisten aikaansaannokset ja puuttumiset luonnon muuttumiseen ja eläinkantojen leviämiseen ovat tuska ja kärsimys niin eläimille, kuin myös meille, jotka välitämme. Lisäksi tällainen laillistettu lainsuojattomuus altistaa eläimiä kaltoinkohtelevia ihmisiä entistäkin helpommin toimimaan väärin . Laki antaa näin myös kyseenalaisen ja vaarallisen sanattoman hyväksynnän sille, että eläimiä saa tappaa. Viis luvista tai ajankohdista. Ei taatusti edistä eläinvihamielisessä yhteiskunnassamme eläinten parempaa kohtelua ja asenteita.

      Vastaavia kärsimysnäytelmiä tulee esiin lisää. Ke 26.6 Lapin kansassa uutisoitiin kuvien kera ”urheasta rautakarhusta”, millä viitataan nuoreen karhuun, joka on jo vuoden ajan kulkenut näädänrauta jalassaan. Samoin Viranomaiset pallottelevat vastuuta, minkä vuoksi mitään ei tehdä. Karhu joutuu kärsimään tuskallinen rauta jaloissaan. Jos kyseessä olisi susi taajama-alueella viranomaiset eivät olisi pallotelleet vastuutaan. Nyt kun karhu joutuu kärsimään ihmisten toimien vuoksi,ja olisi kipeästi avun tarpeessa, mitä sille lainkin mukaan pitäisi antaa, viranomaiset ovat ”aseettomia”.

      Vieraslajien haitoista ja niiden lainsuojattomuudesta, näätäraudoista ja vastaavista pitää saada asiantuntijakeskustelu A-studioon tai vastaavaan. Ilman mitään provosoivia vastakkainasetteluja. Mukaan vain niitä, jotka tietävät, käsittävät ja ymmärtävät faktojen tasolla oikeasti mistä on kyse.

      Elisa on loistava esiintyjä ja asiantuntija, joka poikkeuksellisen hyvin osaa ottaa tilaa asiantuntijapuheenvuoroilleen, eikä anna provosoivien etujärjestöjen mainosmiesten, joihin yleensä valikoituu joku kansanedustaja, vallata vähäistä keskusteluaikaa.

      Jos tästäkin laista olisi päätetty tiukasti faktojen varassa, se tuskin olisi tullut lainvoimaiseksi.

      Liked by 1 henkilö

  2. Lähetäthän tekstin julkaistavaksi muuallekin ja erityisesti vastaavalle ministerille, pyydän! Liian harva lukee sen täältä. On ehkä tahoja, joiden tavoitteisiin poikasten/pentujen nääntyminen sopii mainiosti mutta enemmistön oikeustajun on tultava julki. Metsien hakkuu pesimisaikaan (lintujen, ja onhan siellä muukin eläimistö lisääntymisvaiheessa) on saanut huomiota, tämänkin täytyy.

    Liked by 1 henkilö

  3. Ruotsissa supikoiran metsästys on edelleen sallittu ympäri vuoden. Suomessa niitä on metsästetty vuosittain lähes 200000 kappaletta ja Ruotsissa vain muutamia kymmeniä. Ongelma ei siellä siis ole sama kuin meillä, mutta siellä on tehty jo varotoimia. Luin nämä e.m. asiat ruotsinkielisiltä sivustoilta.

    Vuoteen 2010 mennessä Ruotsissa oli metsästetty kaikkiaan noin 60 yksilöä, suurin osa Norbottenista, mihin ne olivat levinneet Torniojen yli. Vuonna 2010 Ruotsissa arvioitiin olevan muutama sata yksilöä, ja Norjassa oli havaittu vain neljä. Suomessa oli jo lähes puoli miljoonaa yksilöä tuolloin.

    ”Syksyllä 2010 Pohjoismaat aloittivat yhteistyönä kolme vuotta kestävän ja 5,3 miljoonaa euroa maksavan projektin, jonka tavoitteena on estää supikoiran levinneisyyden laajeneminen Pohjoismaissa. EU:n ja Ruotsin ympäristöhallinnon kustantaman hankkeen pääkeinoina ovat lajin metsästyksen tehostaminen maiden rajaseuduilla, kuten Suomen Länsi-Lapissa, ja eläinten vaellusten tutkimus radiopantojen avulla.” ~Wikipedia~

    Liked by 1 henkilö

  4. Törkeää eläinrääkkäystä! Vastuuton päätös tehdä supikoirasta lainsuojaton rääkkäystä nauttiville! Oen tavannut yhden supikoiran, tutustunut siihen ja nähnyt sen luonteen hienot piirteet.

    Liked by 1 henkilö

  5. Ihminen-luomakunnan kruunu- on pedoista pahin ja se, joka tämän maapallon lopulta tuhoaa. Ei siihen supikoira, eivätkä muutkaan eläimet pysty.

    Liked by 1 henkilö

  6. Suurin osa metsästäjistä kantaa vastuunsa ja ei metsästä ja loukuta poikasten aikaan.Paljon supeja kuolee myös liikenteessä,joten ei kaikki emottomat pennut ole metsästäjien syy.

    Liked by 1 henkilö

  7. Meillä on mukamas olemassa ns eläinsuojelulaki, missä sanotaan kaikkea eläinten oikeuksista ja kuinka eläimiä tulee kohdella. Tämä on siis laki. Kuitenkin maamme johto laatii lain, joka on toista lakia vastaan ja kumoaa sen, tekemällä lakien rikkomisesta sallittua viihdettä joillkkin. Ottamatta kantaa tuohon ”vieraslajipykälään”, niin kaikesta huolimatta eläinten oikeuksi pitää kunnioittaa ja huolehtia siitä, etteivät eläimet, niin aikuiset, kuin pennutkaan joudu suotta kärsimään.
    Mielestäni tämä juttu on syytä laittaa asiasta vastaaville ministereille ja nostaa julkisemmaksi, jotta tajuaisivat, mitä ovat sallineet, mikäli heillä kyky siihen riittää.

    Liked by 1 henkilö

  8. Suomalaiset ovat tunnetusti tappajakansaa! Jopa metsästyslainsäädännöstä päättävien poliitikkojenkin enemmistä näyttää olevan julmia raakalaisia!

    Liked by 1 henkilö

  9. Kauniisti kuvasit pienokaisten sydäntäsärkevää kohtaloa. ”Vieraslaji”-hössötys on vain tekosyy tappamiselle. Kotisivu-kohdassa blogikirjoitukseni siitä miten poliisi suhtautui supien elävänä raatelemiseen koirilla.

    Liked by 1 henkilö

  10. Luin kirjoituksesi ja totesin taas tosiasian,etta ihminen on pahin kaikista petoelaimista. Tehdaan elainsuojeulakeja ja sitten ne kumotaan alyttomilla vieraslajikomentteilla ja annetaan vapaat kadet nk.metsastajlle tappaa mielensa mukaan. Jumala antaa anteeksi,ihminen joskus,mutta luonto ei koskaan.

    Tykkää

  11. Tuo artikkeli pistää todella vihaksi🤬Kuinka joku voi sallia lain,jonka takia tuhansia eläimiä kuolee hirvittävällä tavalla.Kyllä aina ennen vaaleja luvataan vaikka mitä,mutta kun tulee valituksi lupaukset unohtuu.Itse en äänestä yhtään suurta puoluetta,vaan puoluetta,joka todella yritää tehdä jotain eläinten puolesta.Paskanpuhujia nämä kaikki valitut🤬

    Liked by 1 henkilö

  12. Tulin tähän blogiin erimielisyyttä puhkuen jonkun iltalehden kommentin perusteella. Hain suoraan sanottuna ”irritainmenttia”, hippihörhön sataa kertaa kuultuja argumentteja odottaen.

    Poistun takki tyhjänä, nöyrtyneenä. Jos haluaisin edes väittää vastaan, se olisi kuin väittelisin Yrjö Kallisen kanssa ihmisarvosta.

    Yritän olla parempi ihminen. Saatan silti joskus vielä ostaa käytetyn karvalakin. Se ansaitseekin sen kun kerran on tullut tehdyksi.

    Liked by 1 henkilö

  13. Nyt kiellän metsieni ilmaisen ”vuokrauksen” metsätysseuroille. Sinne ei ole metsästäjillä asiaa.

    Tykkää

  14. Olen pyytänyt supia kymmenet vuodet, noudattaen lakeja. Tämähän on hyvin tunteita herättävä kirjoitus, jolla ei kuitenkaan ole varmaa näyttöä, että naaras olisi pyydetty. Supin elämässä on hyvin paljon muitakin riskejä ja tämänkin emon on voinut tappaa luonto.

    Kun on pesimäaika, niin naaraat ovat äärimmäisen arkoja, enkä ole muuttuneen lain aikaan saanut naaraita kuin sattumalta. Elävänä pyytävä loukku tarkastetaan päivittäin. Enkä ole koskaan ampunut isoa naarasta. Se on helppo katsoa kumpi on. En ole koskaan ao. tapaista metsästyksestä johtuvaa löytöä tehnyt. Vuosia metsässä kuitenkin jo 30.

    Yleensä pennut on uteliaita ja niitä tulee, niiden kuolleisuus on muutenkin suuri.

    Toki on ihmisiä, muitakin kun metsästäjiä, jotka mm Supeja tappaa, huomimatta laeista. Valtaosa metsästäjistä kunnioittaa riistaa, eikä tee näin. Jos joku näin tekee, niin tekisi on laki mikä vaan.

    Tykkää

    1. Molemmat vanhemmat huoltavat poikasia. Jos molemmat olisivat kuolleet yhtä aikaa, olisi sattuma melkoinen.

      Supikoirat ovat koirien lähisukulaisia. Ne ovat hyvin älykkäitä, oppivaisia, toisiinsa vahvasti kiintyviä olentoja, jotka osaavat kokea hätää, pelkoa, kärsimystä, kaipuuta. Supikoirat ovat tietoisia yksilöitä, aivan kuten sinä itse.

      On erittäin surullista ja nähdäkseni väärin, että haluat tappaa tällaisia olentoja. Voisitko oppia ulottamaan myötätuntoa ja moraalista harkintaa myös näitä vainottuja eläimiä kohtaan? Koskaan ei ole liian myöhäistä.

      Kannattaa muistaa, että ihminen itse on luonnolle ehdottomasti haitallisin olento.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Ath Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s