Eläinfilosofia

Emokarhun koettelemukset: ajatuksia luonnonvaraisten eläinten auttamisesta

~ Elisa Aaltola ~ 2 kommenttia

Itä-Suomen poliisi ja Luonnonvarakeskus aikovat sittenkin yrittää Joensuun emokarhun nukuttamista. Karhulla on pyyntiraudat jalassaan ja neljä pientä pentua, ja sen kohtalo on puhuttanut ihmisiä laajasti. Alunperin poliisi määräsi karhun tapettavaksi. Nyt suunnitelmissa on koettaa rautojen kirurgista poistoa maastossa, mikä on Suomen historiassa ainutlaatuista. Päätös on kerrassaan erinomainen! Suuret kiitokset siitä Itä-Suomen poliisille ja Luonnonvarakeskukselle! Emon … Jatka artikkeliin Emokarhun koettelemukset: ajatuksia luonnonvaraisten eläinten auttamisesta

Eläinteollisuus etiikan esteenä

~ Elisa Aaltola ~ 7 kommenttia

Tiesitkö, että ”lihaparadoksia” tuetaan eläinteollisuuden ja -tuottajien toimesta myös Suomessa, ja että se estää eettistä harkintaa? Lihaparadoksi on ristiriita, jonka raameissa ihminen sekä välittää eläinten hyvinvoinnista että ostaa elintarvikkeita, joiden tuottaminen on aiheuttanut eläimille kärsimystä. Paradoksia tutkineet psykologit ovat havainneet, että sitä ylläpidetään erottamalla ”liha” ”eläimestä”: lihan alkuperä siis pyyhitään pois mielistä. Juuri tällöin ihminen … Jatka artikkeliin Eläinteollisuus etiikan esteenä

Ajatuksia metsästyksestä

~ Elisa Aaltola ~ 1 kommentti

Mielellisten, tuntevien yksilöiden tappaminen ei ole tervehenkinen saatikka eettisesti hyväksyttävä "harrastus". Tappamisen nimeäminen harrastukseksi on kulttuurimme synkimpiä piirteitä ja este ihmisen kehitykselle sekä kunnioittavalle eläin- ja luontosuhteelle. Mielellisten olentojen tappaminen harrasteen, huvin ja mielihyvän vuoksi on huonointa ihmisessä (ja kuulostaisi syvästi häiriintyneeltä muihin ihmisiin sovellettaessa). Tappamisen tulisi perustua välttämättömyyteen (esim. oma hengissäselviytyminen), ei huviin. Silloinkin … Jatka artikkeliin Ajatuksia metsästyksestä

Miksei jeesata sutta tai karhua?

~ Elisa Aaltola ~ 12 kommenttia

Kärsämäellä tapettiin 16.4. loukkaantunut susi. Kävi ilmi, että sitä oli ammuttu laittomasti joitakin päiviä aiemmin. Kyseessä oli laumansa mukana kulkenut nuori susipoika, kenties viime kesän pentuja. Se kuoli synnyinsijoilleen. 20.4. tapettiin toinen kolmella jalalla liikkunut nuori susi Uudellamaalla. Sudet saivat osakseen tuplavääryyden, sillä ensin ne rampautuivat ihmisen toimesta ja sitten joutuivat rampautuneina ihmisen tappamiksi. 22.4. … Jatka artikkeliin Miksei jeesata sutta tai karhua?

Avain selviytymiseen? ”All you need is love”

~ Elisa Aaltola ~ 4 kommenttia

Koronavirusta ei olisi ihmisten keskuudessa, jos eläimiä ei syötäisi. Ei olisi ollut myöskään HIV:ta, sarsia tai ebolaa, jotka kaikki tarttuivat ihmiseen alunperin lihasta. Me saisimme tälläkin hetkellä ottaa rauhallisesti vailla hätää viruskuolemasta, maailmantalouden romahtamisesta tai vessapaperista. Tästä kuitenkin vasta blogin lopussa. Ensin jotain ahdistusta helpottavaa ja viruksia torjuvaa, nimittäin rakkautta.   Ihastuneet koirat Tiesittekö, että … Jatka artikkeliin Avain selviytymiseen? ”All you need is love”

Eläinten tappokisat vs. elämän kunnioitus

~ Elisa Aaltola ~ 51 kommenttia

  Talviunilta herätetyt mäyrät Nokialla ja Häijäässä järjestettiin viime viikonloppuna eläinten tappamisen joukkuekilpailu. Kyllä. Kuulit oikein. Kyseessä oli paikallisen metsästäjän innovoima tapahtuma, jossa tapettujen eläinten määrällä kilpailtiin. Pisteitä sai mäyrästä, ketusta, minkistä, supikoirasta, variksesta, naakasta, harmaalokista, harakasta ja näädästä. Metsään lähti kolmesataa intomielistä eläinten tappajaa koirineen. He liikkuivat varsin mittavalla alueella ja koettivat halki viikonlopun … Jatka artikkeliin Eläinten tappokisat vs. elämän kunnioitus

Äärituholaisen uni

~ Elisa Aaltola ~ 2 kommenttia

  Virus moraalissa Uusi koronavirus on läimäissyt eteemme tiedon siitä, että jossain myydään luonnonvaraisia eläimiä toreilla ruoaksi sillä seurauksella, että ihmisen vereen siirtyy mikroskooppisia muukalaisia. Näkymä noille toreille on vaikeaa katsottavaa. Myytävänä on mitä eksoottisimpia lajeja, aina sudenpennuista lepakoihin ja koalakarhuihin. Joukossa on myös tutumpia eläimiä: loukkaantuneita peuroja, joiden sieraimet lepattavat pelosta; koiria, jotka tärisevät … Jatka artikkeliin Äärituholaisen uni

Kun politiikka unohti etiikan: Lainsuojattomuus, kärsimys ja väärinsyytetyt supikoirat

~ Elisa Aaltola ~ 2 kommenttia

Maa- ja metsätalousministeriö on purkamassa supikoiraa, piisamia, rämemajavaa ja pesukarhua koskevaa rauhoitusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös henkilöt ilman metsästystutkintoa tai minkäänlaista taitoa tappaa eläin kivuttomasti voivat ottaa esimerkiksi supikoiran hengiltä. Myös käytettyjen tappomenetelmien määrä kasvaa huolestuttavaan, kärsimystä lisäävään suuntaan. Erityisen ongelmallista on, että näitä eläimiä voi tappaa myös lisääntymisaikana. Emon voi tappaa pentuineen, tai … Jatka artikkeliin Kun politiikka unohti etiikan: Lainsuojattomuus, kärsimys ja väärinsyytetyt supikoirat

Lihaparadoksi: Kun eläin katosi lihasta

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

Länsimaissa huoli eläinten hyvinvoinnista on kasvanut voimakkaasti. Samalla lihaa kulutetaan yhä enemmän. Tutkijat puhuvatkin ”lihaparadoksista”, jonka pyörteessä sama henkilö sekä paheksuu tehotuotantoa että tukee sitä ostopäätöksillään. Dissonanssi ja eläimen unohtaminen Empiirisissä tutkimuksissa on havaittu, että lihaparadoksia ylläpitää kognitiivinen dissonanssi, jolloin moraalinen arvo (eläinten hyvinvointi) ja tekojen seuraukset (lihansyönti) pidetään toisistaan irrallaan. Lihan kulutus siten ikään … Jatka artikkeliin Lihaparadoksi: Kun eläin katosi lihasta

Tunne, identiteetti ja eläin

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

Rationaalinen, tunteellinen apina Länsimaisessa ajattelussa moraali oli pitkään periaatekysymys. Tärkeintä oli nimetä yleisiä, rationaalisia sääntöjä sille, miten toimia, löytyivät ne sitten vanhan testamentin käskyistä tai brittifilosofin kynttilänvalossa laadituista arvo-algoritmeista. Taustalla oleva ihmiskuva oli rationalistinen ja ylpeili sillä, että me olemme puhtaan järjellisiä otuksia, joiden tulee hallita ja typistää tunteiden vaikutusta. Varsinkaan ”tärkeissä asioissa”, vakavuutta vaativissa … Jatka artikkeliin Tunne, identiteetti ja eläin

Visioita eläimistä

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

Kesäkuun alussa kävi ilmi, että valmisteilla olevasta uudesta eläinsuojelulaista ei tulekaan eläinsuojelullinen. Monien muiden valtioiden kehittäessä eläinsuojeluaan, Suomi on päättänyt jättäytyä edistyksestä pois ja siten antaa ymmärtää, ettei eläinten hyvinvoinnilla ole väliä. Emakot joutuvat edelleen elämään kääntymisen estävissä porsitushäkeissä, vailla mitään mahdollisuutta hoitaa porsaitaan, ja lehmät pysyvät tulevaisuudessakin päästään parteen sidottuina. Räikeiden epäkohtien lista on … Jatka artikkeliin Visioita eläimistä

Niin, että miksi niillä eläimillä olisi arvoa?

~ Elisa Aaltola ~ 7 kommenttia

Ihmisillä on erikoinen tapa otaksua olevansa järjellisen ajattelun ruumiillistumia samalla, kun he itse asiassa seuraavat kulttuurista opittuja dogmeja, eli kyseenalaistamattomia uskomuksia, joita he eivät ole kenties kertaakaan rationaalisesti koettaneet perustella. Tunnetun sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin tutkimusten mukaan ihminen uskoo seuraavansa järkeä silloinkin, kun hän mukailee omaksuttuja, usein järjen jättömailla liikkuvia käsityksiä, joita hän itse ei ole … Jatka artikkeliin Niin, että miksi niillä eläimillä olisi arvoa?

Empatiaväsymys eli ”onko millään mitään väliä?”

~ Elisa Aaltola ~ 4 kommenttia

Maailmaa riivaa empatiaväsymys. Ihmispolitiikassa trumpit lähellä ja kaukana karjuvat kovaeleisesti, ettei ”niiden” hyvinvoinnista tai kärsimyksestä tule välittää, ja suhteessa eläimiin monet toteuttavat trumpmaista ideologiaa osoitellen tyytyväisenä lihanpalaa haarukkansa päässä ja ilmoittaen, että ne ovat ”vain eläimiä”. Jotkut empatiaväsyneet ovat empatiahaluttomia ja istuvat nihilismin kaikuvissa arvotyhjiöissä väittäen, että moraali on mielipidekysymys, eikä millään oikeastaan ole mitään … Jatka artikkeliin Empatiaväsymys eli ”onko millään mitään väliä?”

Metsästys, kivääri ja identiteetti

~ Elisa Aaltola ~ 11 kommenttia

Vuosia sitten kävelin ystävieni kanssa englantilaisella maaseudulla, kun läheltä alkoi kuulua pauketta ja huutoa. Laskeuduimme kukkulan takana olevalle lammelle, jossa vastaan iski riipova näky. Kourallinen miehiä ampui suurta sorsaparvea, jonka oli yllättänyt. Haulien tuoksu täytti ilman, korvamme lukkiutuivat paukkeesta, ja lintuja putosi maahan edessämme, takanamme, sivullamme. Viimein, meidät nähtyään, yksi miehistä komensi hiljaisuuden. Pauke lakkasi … Jatka artikkeliin Metsästys, kivääri ja identiteetti

Koiranlihaa, anyone?

~ Elisa Aaltola ~ 18 kommenttia

Mitä, jos myös Suomen laki sallisi koiranlihantuotannon? Miksi ”eläinsuojelu” tarkoittaa koirien kohdalla myös elämän arvostamista, kun taas sikaa voi grillata huoletta? Nämä ovat kysymyksiä, jotka esitin eläinsuojeluun keskittyneellä nettipalstalla. En siksi, että haluaisin kenenkään täyttävän vatsansa Fidon lihasmassalla (toim. huom: perheeni koostuu koirista), vaan siksi, että halusin nähdä, miten eläinsuojelijana itseään pitävä perustelee eronteon koiran … Jatka artikkeliin Koiranlihaa, anyone?