MTK ja eläintuottajien epätieteelliset tunnepurkaukset: mihin unohtui eläinten näkökulma?

Tällä viikolla MTK aloitti lehmäkampanjan, jonka tarkoituksena on ilmeisesti väittää, että jatkuvaan tiineyskierteeseen pakotettu parsilehmä, jolta vasikat viedään pian syntymän jälkeen, ovat varsin iloisia. Jossakin toisessa todellisuudessa kampanja olisi (huonoa) mustaa huumoria.

_DSC3971-3
Parressa makaava lehmä suomalaiselta tilalta.

Samaan aikaan eläinten asemasta edistyksellisellä tavalla puhunut Jenni Haukio sai eläintuottajilta julkisen kirjeen. Tuottajat kokivat joutuneensa kritiikin kohteeksi ja olivat tästä tuohtuneita. Kritiikin vastaanottaminen on taitolaji: jotkut kykenevät kuulemaan sitä ja pohtimaan, olisiko siitä jotakin opittavaa. Toiset sulkevat korvansa ja kiukustuvat. Jälkimmäistä tapahtuu erityisesti, kun ihmisellä on metaforinen tai  konkreettinen oma lehmä ojassa.

Kirje ei olekaan asiallisen keskustelun avaus, vaan vaikuttaa valitettavasti vähemmän harkitulta purkaukselta, johon sisältyy tieteen vastaisia tai vailla perusteita olevia oletuksia.

 

Eläin koneena

Kirje väittää suomalaisen eläintuotannon tarjoavan eläimille peräti maailman parhaat olosuhteet. Tälle eläintuottajien usein toistamalle mantralle ei kuitenkaan tarjota mitään todistusaineistoa ja sitä voikin pitää realistisen havainnon sijaan harhaanjohtavana mainoslauseena. Lähes jokaisen maan eläintuottajat pitävät juuri omaa maataan eläinsuojelun ideaalina, vaikka eläintuotanto on lopulta teollistuneissa maissa varsin samankaltaista. Jokaisessa maassa eläimet asuvat ahtaasti ja vailla mahdollisuuksia elää lajilleen tyypillistä elämää. Olisi upeaa, jos suomalainen eläintuotanto poikkeaisi tästä, mutta sen sijaan se toistaa raadollisen eläinsuhteen kaaviota, joka on tämä: ”Eläin on olemassa ihmisen hyväksi, ja siitä on otettava mahdollisimman kustannustehokkaasti ja paljon irti”.

Eläinten halua elää pidettiin kirjeessä ”inhimillistämisenä”. Tuottajat myös väittivät, etteivät eläimet osaa suunnitella asioita. Juuri tämä asenne on yksi eläintuotannon ammottavista virheistä. Aivan liian usein eläintuottajat maalailevat käsitystä, jonka mukaan eläin on lähes koneen kaltainen, kehittynyttä mieltä vailla oleva, tylsästi ja kenties tyystin tiedostamattomien vaistojensa varassa tallustava olento. Valitettavasti eläintuottajat eivät usein olekaan perillä eläinten mielen tutkimuksesta ja sen hätkähdyttävistäkin tuloksista. Erittäin todennäköisesti suuri osa eläimistä on tietoisia olentoja, jotka kykenevät oppimaan, muistamaan, muodostamaan tunteita, toimimaan tarkoitushakuisesti ja suunnittelemaan myös tulevaa – todistusaineistoa kaikista näistä mielen taidoista löytyy useiden eri lajien kohdalta ja tutkimuksen määrä kasvaa vauhdilla.

_DSC4508
Vasikoita kytkettynä. Nuorelle eläimelle on tärkeää voida leikkiä ja olla emon läheisyydessä. Se ei tässä toteudu.

Tähän kaikkeen ei kuitenkaan vaadita tutkimusta. Jo terve järki ja kokemus eläimistä riittää sen todentamiseen, että eläin on mielellisesti kyvykäs otus. Kenen tahansa eläinten parissa työskentelevän soisi ymmärtävän, että kun sika tai kana koettaa rakentaa pesää, kun ne odottavat ruokaa tai kun ne piilottavat ruokaa muilta, on kyseessä tulevaan valmistautuminen. Terve järki ja kokemus vaativat tuekseen kuitenkin avointa mieltä – sitä, että ihminen on valmis ottamaan vastaan myös sellaista tietoa, mikä voi tehdä eläintuotannosta moraalisesti epämukavaa. Kenties tämän avoimuuden puute tekee monista eläintuottajista kehnoimpia eläintuntijoita.

Eläinten mieltä vähättelevät eläintuottajat nojaavatkin auttamatta virheelliseen ja vanhentuneeseen eläinkäsitykseen. Tämä ei ole ihme. Tutkimus on osoittanut, että monet pyrkivät oikeuttamaan eläinten käyttöä aliarvioimalla eläinten mielen kykyjä. On helpompaa kasvattaa, tappaa ja syödä otuksia, jotka ovat pelkkää biologiaa vailla kehittynyttä mieltä. Kun tuottaja vähättelee eläinten kykyjä, voi taustamotiivina olla paitsi omantunnon puhdistusoperaatio, myös markkinointi: tuottaja kertoo kuluttajalle, että ”ei se mitään, syö vain, eläin on lihaa, ei yksilö”.

Eläinten mielen vähättelyn seuraukset ovat romahduttavia. Niin kauan, kun eläintuottaja aliarvioi eläimiä, ei hänellä ole toivoakaan siitä, että hän pystyisi huolehtimaan eläinten monitahoisista tarpeista. Juuri tästä syystä tulisi hälytyskellojen soida, kun tuottaja puhuu ”inhimillistämisestä”, sillä tuo sana saattaa paljastaa jotain synkkää – sen, että eläimet kenties kasvavat sellaisten ihmisten armoilla, jotka eivät tiedä niistä kylliksi.

 

Lemmikit ja muut eläimet

Kirjeessään tuottajat myös väittivät, ettei ”eläinten ystävän sädekehän” alla kiinnitetä huomiota lemmikkieläinten kohteluun. Tässä kohden tuottajien tietämys eläinten hyvinvointia ja oikeuksia koskevasta keskustelusta on valitettavasti rajallista. Lemmikkien pidon etiikka on herättänyt keskustelua jo pitkään. Jotkut eläinoikeusajattelijat ovat kyseenalaistaneet kaiken lemmikkien pidon, osa taas on keskittynyt häkkieläinten pidon kritiikkiin. Aihe ei suinkaan ole jäänyt vaille huomiota.

Päinvastoin, eläinsuojelutoimet ovat usein kohdistuneet nimenomaan lemmikkeinä pidettäviin eläimiin tuotannossa käytettyjen sikojen, kanojen ja lehmien jäädessä sivuun. Kaltoin kohdeltu koira herättää voimakkaampia reaktioita kuin kaltoin kohdeltu sika, eikä jälkimmäisen kohtaloa usein muisteta lainkaan. Siksi on aika viimein kääntää valokeila tuotannon rattaissa kärsiviin ja kuoleviin olentoihin.

Jo lain tasolla lemmikkieläinten pidolle asetetaan huomattavasti kovemmat vaatimukset kuin tuotantoeläinten kasvattamiselle. Jos pistäisin koiran kääntymisen estävään häkkiin, tuottaisin sillä pentueita vuodesta toiseen, eristäisin pennut häkin toiselle puolelle niin, ettei emo pääse hoivaamaan niitä lainkaan, ja kasvattaisin ne sen jälkeen ahtaassa karsinassa ruoaksi, olisin joutunut oikeuden eteen ja yleisen, kauhusta parahtelevan tuomion kohteeksi alta aikayksikön. Tuotannossa tätä kaikkea tehdään miljoonille ja taas miljoonille sioille, vuodesta toiseen, arkipäiväisesti ja lain siunauksella, eikä juuri kukaan puutu asiaan. Tästä perspektiivistä onkin absurdia väittää, että eläintuotanto olisi kohtuuttoman tarkastelun kohteena – tilannehan on täysin päinvastainen.

38390209554_615c878f4e_k

Myös kirjeen piruilevat sanakäänteet herättävät huomiota. Tarkoittaako eläinten aseman pohdinta tosiaan sitä, että henkilö pitää yllään ”sädekehää”? Eikö jokaista tulisi kiinnostaa, miten ja miksi eläimiä suomalaisilla tiloilla kohdellaan? Eikö tämän pitäisi olla kysymys, josta erityisesti eläintuottaja on kiinnostunut, jos hän välittää eläimistä rahtuakaan? Eikö eettisesti valveutuneen eläintuottajan tulisi ottaa avosylin vastaan kaikki keskustelu siitä, miten eläimiä tulisi kohdella? Miksi hän tämän sijaan hyökkää keskustelijoita vastaan, ja mitä niin tekeminen paljastaa?

 

Homo sapiens ja mihin ne eläimet nyt sitten laitetaan?

Kirjeessä jopa ihmisten aivojen kehitys liitetään lihansyöntiin ”kiistattomana tosiasiana”, ja liha nimetään asiaksi, mitä ihminen on syönyt ”miljoonien vuosien ajan”. Tässä kohden tietämys ihmiseläimestä on vähemmän valistunutta. Homo sapiens erkaantui Homo erectuksesta 350 000 vuotta sitten, eli hänellä ei ole ollut aikaa mässäillä lihalla ”miljoonia vuosia”.

Varhaisten ihmisapinoiden ruokailutottumuksista on verrattain vähän tietoa, ja variaatio on ollut luultavasti runsasta (myös nykyisten metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa on vaihtelua: jotkut ovat kasvispainoitteisia, toiset hyvin lihapainotteisia). Ruokavalio onkin luultavasti vaihdellut paikan, olosuhteiden ja populaation mukaan. Lihansyönnin ja aivojen koon suhdetta pohdittaessa kannattaa muistaa, että monet eläinlajit ovat lihansyöjiä ilman, että niiden aivorakenne olisi kokenut merkittäviä harppauksia. Toisaalta nykyihmisen sukulaislajeista (sekä jo kadonneista että nykyisistä) monet ovat pääasiallisia kasvissyöjiä, ja monet kasvissyöjälajit aina gorilloista norsuihin ovat varsin älykkäitä ja kantavat kompleksisia, suuria aivoja.

Ihmisaivojen koon kasvu onkin liitetty lihasyönnin sijaan tulen käyttöön: kun ihminen oppi kypsentämään ruokaa, ruoansulatuselimistö pieneni ja energiaa vapautui aivotyöskentelyyn. Ei olekaan millään tavoin ”kiistaton tosiasia”, että ihmisen aivot olisivat vaatineet nimenomaan lihaa kasvaakseen.

Lopulta tuottajat pohtivat, mihin tuotannossa käytetyt eläimet laitetaan, jollei niitä tapeta. Yksinkertaista: kun eläintuotteita ei enää kuluteta entisessä määrin, uusia eläimiä ei tuoteta samalla tahdilla. Eläimiä ei siis tarvitse ”laittaa” mihinkään, sillä niitä ei syntynyt. Ja kun eläintuotanto supistuu, vapautuu valtava määrä aiemmin rehunviljelyyn käytettyä maapinta-alaa, jolle luonto voi palata. Luonnonvaraiset kasvit ja eläimet voivat lisääntyä ja saada takaisin sitä tilaa, minkä tehomaatalouden monotonia on niiltä riistänyt. Tästä voisi alkaa uusi, moraalisesti eheämpi ja biologisesti huomattavasti monimuotoisempi aikakausi.

 

Miksi?

Eläintuotannon kritiikki ei tule tyhjästä. Sille on painava, konkreettinen, raadollinen, pohjattoman surullinen syy.

2015-01-28_03-28-33
Aivan nuori vasikka vailla emoa. Jossain emo kenties huutaa jälkikasvunsa perään.

Suomessa elää tälläkin hetkellä miljoonittain eläimiä, jotka on pakotettu elämään niiden kaikkein perustavimpia tarpeita ja kykyjä rikkovassa todellisuudessa. Emakoita, jotka on työnnetty kääntymisen estäviin porsitushäkkeihin. Broilereita, jotka elävät valtavissa, stressitäyteisissä halleissa keskellä tuhansia muita lintuja, joista jokaiselle jää vain piskuisesti tilaa. Lehmiä, jotka on sidottu päästään parteen ja joiden mahdollisuus niinkin perustavanlaatuiseen asiaan kuin käyskentelyyn on pääosin estetty. Kanoja, jotka on ahdettu vieri viereen metallihäkin sisään keinovalojen alle. Taloudellisen tehokkuuden nimissä eläinten elintila on supistettu minimiin. Jalostuksella sekä ruokinnalla tähdätään siihen, että eläimet kasvaisivat teuras- tai tuotantokuntoon mahdollisimman nopeasti, mikä sysää niiden elimistöt jopa äärimmäiseen rasitukseen.

Näiltä eläimiltä on evätty elämän sisältö. Ne ovat elossa, mutta eivät elä. Ne eivät voi elää, sillä niitä kohdellaan biologisina koneistoina vailla omaa näkökulmaa.

IMG_3561-1

Eläinteollisuus on ilmiönä varsin tuore. Se on teollistuneen aikakauden karmaiseva keksintö. Tässä ei ole mitään luonnollista. Muinainen metsästäjä-keräilijä olisi kavahtanut sitä, että eläimiä kohdellaan kuin ne eivät olisi ajattelevia, kokevia, tuntevia, aistivia, tahtovia, tarvitsevia olentoja. Nykyihmisen rakentama eläinteollisuus aiheuttaa muille eläimille ennennäkemättömän mittakaavan haittaa ja kärsimystä.

Ajatelkaa tätä: miltä tuntuu olla pakotettu häkkiin, jossa ei voi kääntyä ympäri? Häkkiin, jossa ei voi liikkua? Miltä tuntuu viettää siellä kuukausia? Eikö tämä olisi helvetti? Entä miltä tuntuisi elää kuukaudesta toiseen pää seinään kiinni kytkettynä? Ajatelkaa tätäkin: miltä tuntuisi olla emo, jonka keho valmistautuu tulevaan syntymään ja jossa kohisee tarve rakentaa pesä tai vetäytyä rauhaan? Emo, jonka aivoissa välittäjäaineiden virrat herättävät valtavan kiintymyksen, hellyyden ja huolen tuntemuksia. Emo, joka kuumeisesti haluaa hoitaa poikastaan. Tuo kaikki on kaunista, biologista, tärkeää.

IMG_6926-1
Vasikan eristysvankeus.

Ja sitten tapahtuu jotakin pimeää ja mielivaltaista: noilta emoilta viedään niiden poikaset heti tai pian syntymän jälkeen. Ne eivät voi rakentaa pesiä, ne eivät voi hoivata, ne eivät voi tehdä muuta kuin jäädä häkin klaustrofobiseen helvettiin tai päästä paikoilleen sidottuna samalla, kun niiden poikaset varastetaan saman kolkon systeemin rattaisiin vaille emon läheisyyttä, ja myös niiden mahdollisuus elää (ei vain olla elossa) tuhotaan.

MTK:n lehmäkampanja koettaa sanoa, että tämä kaikki on ok. Eläintuottajien kirje Haukiolle pyrkii vakuuttamaan samaa. Itselle tulee halu kysyä: Todellako?  Aivanko todella te ajattelette näin? Todella?

2014-08-26_02-47-20-1
Tämän vasikan emonmaidon juo ihminen.

Tuottajien kirjeessä eläimet nimetään ”työkavereiksi”. Sanavalinta tuo mieleen hirtehishuumorin. Harva tunkee työkavereitaan pieneen karsinaan tai häkkiin, estää heiltä käyttäytymisen vapauden, riistää heiltä jälkikasvun ja lopuksi kiikuttaa teurastamolle. Me emme tee näin ihmiskavereille, sillä me ymmärrämme, että heillä on näkökulma, mieli ja arvoa, ja että he kärsivät, jos heitä kohdellaan huonosti. Miksi ei siis kohdistaa sama ymmärrys muihin lajeihin? Miksi ei kohdella sikoja, lehmiä ja kanoja hyväntahtoisesti ja tavalla, joka huomioi niiden näkökulman ja tarpeet? Miksi aiheuttaa kärsimystä, kun voi valita toisin? Jos eläin todella olisi ”työkaveri” muutoin kuin kolkon ironisesti tulkittuna, näihin kysymyksiin olisi vastattava tarkasti ja harkiten.

Maailma on muutoksessa. Ihmisen on mietittävä suhdettaan muuhun luontoon ja eläinkuntaan kokonaisvaltaisella tavalla uusiksi. On pystyttävä kehittymään, elämään toisin ja paremmin. Eläintuotteiden vaihtoehdot maistuvatkin yhä useammalle. Olen varma, että jonakin päivänä tulevat sukupolvet ihmettelevät, miten oli mahdollista, että joskus eläimiä kohdeltiin kuin koneita ja ahdettiin häkkeihin vain, jotta ne ja niiden jälkikasvu voitiin syödä. ”Miten näin saattoi tapahtua? Mitä ihminen oikein ajatteli?”, he luultavasti kysyvät. Tuon sukupolven näkökulmasta he, jotka kunnioittavat ihmisen lisäksi myös muita lajeja, ovat edelläkävijöitä – eivät kiukun kohteita.

74312609_730379850764043_7273014034687852544_n
Emostaan eristetty vastasyntynyt vasikka. Tämä ja kaikki muut artikkelin kuvat ovat suomalaisilta eläintiloilta.

9 kommenttia artikkeliin ”MTK ja eläintuottajien epätieteelliset tunnepurkaukset: mihin unohtui eläinten näkökulma?

  1. Kiitos hienosta kirjoituksesta. Nämä maito- ja lihatuottajien uhriutumiset lisäävät vain mun halua pysyä tällä linjalla jatkossakin eli ei muuten mitään eläinperäistä, paitsi ympäristö- ja terveyssyistä fiksusti valittua suomalaista kalaa laji ja pyyntipaikka huomioiden. Miksi ei ikinä puhuta niistä tuottajista, jotka ovat keksineet kauratuotteet ja kasvattavat härkäpapua? Monet niistä ovat täysin suomalaisia. Meidän ilmasto on vieläpä ihanteellinen noiden kasvattamiselle eli ei tartte edes ulkomailta rahdata, mikä on monesti tyypillisen sekasyöjän argumentti vegeruokaa vastaan. Minusta tuossa kirjeessä oli muutenkin kummallisia argumentteja eli juuri tuo ”eläin ei ehkä haluakaan elää” ja ”mut kun lemmikkieläimet” eli whataboutismilla viedään huomio pois itse asiasta. Kyllä jokaisella eläimellä on selviytymisvaisto ja ne pyrkivät aina pakenemaan luonnossakin, jos on vaarassa joutua saaliksi. On vähän outoa, että nämä huutavat kovasti, kuinka ”viherpiipertäjät ovat luonnosta vieraantunteita”, ”eivät ymmärrä mistä ruoka tulee” mutta sitten kyseenalaistavat luontoon olennaisesti kuuluvan selviytymisvaiston ja eivät huomioi, että moni vegepainotteinen tai vege on juuri päätynyt tähän ratkaisuun, koska tiedostavat liiankin hyvin ruoan alkuperän. Moni eläin myös kerää talvivarastoja eli osaavat nekin suunnitella tulevaa. En varsinaisesti vastusta aivan kaiken eläinperäisen käyttöä, varsinkin jos eläin on saanut elää lajityypillisen elämän, mutta sitä pitäisi muuttaa kestävämpään suuntaan ja vähentää nykyisestä paljon. Yksi isoimpia ongelmia on juuri tämä tehotuotanto, joka on todella kaukana luonnollisesta ja ympäristöystävällisyydestä. Miksi minun pitäisi kunnioittaa näitä liha- maidontuottajia erityisen paljon, kun eivät he edes tuota minun ruokiani? Mä pärjään ihan hyvin ilman punaista lihaa, kanaa, kananmunia ja lehmänmaitoa.

    Ja juuri tuo kritiikin sietokyky tuntuu olevan todella huono näillä tuottajilla, vaan kaikki otetaan suurin piirtein henkilökohtaisena loukkauksena ja maalaillaan jotain kuvia Suomesta, missä kaikki näkevät nälkää ja asuvat risumajoissa. Sen sijaan voisi vaikka todeta ”kiitos, kun huolehdit eläinten hyvinvoinnista, pyrimme jatkuvasti parantamaan eläinten hyvinvointia ja takamaan niille lajityypilliset elinolosuhteet” kuin tämmöistä kiukkuista, populistista tekstiä.

    Tykkää

  2. Mä voin aloittaa tuolla Kiitos kun huolehdit eläinten hyvinvoinnista ♥️ Olen nelikymppinen lampuri, jolle eläinten hyvinvointi ja elinolot ovat tärkeitä. Päädyin asumaan sukutilaani työskenneltyäni vuosia sosiaali- ja terveysalalla ja tilan tuotantosuuntaa miettiessämme päädyimme luomuun ja alkuperäisrotuisten suomenlampaiden kasvatukseen. Valinnassa vaikutti mahdollisuus antaa eläimille lajityypillistä toimintaa ja mahdollisuus hoitaa eläinten kanssa arvokkaita luontokohteita. Meidän lampaidemme työtä on syödä merenrantaa puhtaaksi vesakoista. Tässä työssä autamme parhaamme mukaan raivaamalla, siivoamalla raivausjätteen, aitaamalla alueen ja kuljettamalla lampaat sinne kesäksi. Ja tietenkin käymme lampaita siellä katsomassa ja tarkistamassa laidunkauden ajan. Laidunkausi kestää suunnilleen toukokuusta lokakuun alkuun, riippuen siitä, miten ruoka laitumella riittää. Talvella lampaat asuvat pihatossa, jossa niillä on vapaa pääsy sisälle ja ulos oman mielen mukaan. Sisällä niillä on oljilla kuivitettu tila, jossa ne voivat makoilla ja märehtiä halutessaan. Tarjolla on hyvää, lehtevää heinää koko ajan ja tietenkin vettä ja kivennäisiä vapaasti. Uuhet karitsoivat kerran vuodessa tai kahdessa. Astutus tapahtuu ”vanhanaikaisesti” pässin kanssa, eli isäpässi astuu noin 25 uuhen lauman joka sille on tarkoin valittu. Karitsoita syntyy noin 1-5 uuhta kohden, sillä suomenlammas on maailman sikeävin rotu. Kahdella vetimellä uuhi ei aina saa ruokittua kunnolla kaikkia karitsoita, jolloin näille karitsoille annetaan pullosta lisämaitoa tarpeen mukaan. Karitsointia valvotaan aina, käymme karitsointiaikaan vähintään kahden tunnin välein lampolassa tarkistamassa tilanteen ja jos joku karitsoi, olemme paikalla koko ajan. Jokaisen karitsan ternimaidon saaminen varmistetaan ja autetaan tarvittaessa emää kuivaamaan jälkeläisensä. Emä viettää karitsoidensa kanssa suunnilleen kolmepäivää omassa boksissaan, jotta emä ja karitsat saavat rauhassa leimaantua toisiinsa. Tämän jälkeen ne pääsevät ryhmään, jossa on muita jo karitsoineita emiä omien jälkeläistensä kanssa. Tällaisessa ryhmässä ne elävät vieroitukseen saakka. Pässikaritsat on pakko vieroittaa noin 10 viikon ikäisinä, jolloin ne tulevat sukukypsiksi. Tällöin ne eivät saata tiineeksi uuhia tai uuhikaritsoita. Se maailman hedelmällisin rotu 🤷🏼‍♀️ Teuraitakin tulee vuodessa jonkin verran. Nämä pässikaritsat ja osa uuhista. Karitsat saavat kasvaa laitumella laumassa kesän ja syksyllä ne siirretään jatkamaan kasvua pihattoon omiin ryhmiinsä kuten muutkin tilamme lampaat. Myös aikuisia uuhia joutuu välillä laittamaan teuraaksi. Viime viikolla jouduin laittamaan autoon esimerkiksi Helyn ja Laimin. Ja kyllä, tuntui tosi pahalta 😭 Helylle tuli utraetulehdus joka ei hoidosta huolimatta parantunut. Seuraavaksi sen utare olisi mennyt kuolioon. Tulehdus tuli maaperästä kesän aikana. Ehkä jokin risu oli raapaissut utaretta laitumella ja näin bakteeri pääsi sisään 😔 Laimilla taas tuli hengitystieongelmia. Joka kerta syötyään Laimin oli vaikea hengittää. Sen kurkkuun jäi heinät kiinni ja hengitys oli erittäin tukkoista ja kuului pihan ylikin kuinka sen oli vaikea hengittaa ja yski kauan syönnin jälkeen. En ole varma mistä se johtui, sillä lampaiden hoidosta ei ymmärrä moni eläinlääkärikään eli diagnooseja on todella vaikea saada. Luulen että Laimin keväällä sairastama hengitystieinfektio aiheutti mahdollisesti muutoksia kurkun rakenteeseen ja näin ollen ruoka tarttui siihen kiinni aina nielemisen yhteydessä. Suretti ja harmitti todella paljon 😭 Laimilla olisi juuri eläkepäivät alkaneet. Meillä on myös uuhia, jotka eivät ole tulleet tiineiksi ikinä. Niitä ei ole laitettu siitä huolimatta teuraaksi, vaan ne ovat osa laumaa kuten muutkin. Yksi tällainen suuri persoona on Viiru-Irmeli. Irkku on syntynyt 2014 ja on yksi ensimmäisistä tilallemme tulleista lampaista. Irkku tekee niin kuin itse haluaa, se on omapäinen ja hyvin päättäväinen 🤭 Kesän Irkku opetti taas nuoria uuhia laiduntamaan ja syksyllä se johdatti porukan kotiin. Siis käveli edellä nuorison kotiin johdattaen. Meillä ei ole paimenkoiraa. Pyrimme olemaan lampaittemme kanssa niin paljon, että ne luottavat meihin ja haluavat vapaaehtoisesti seurata meitä siirtotilanteissa. Mennään sitten kuljetuskärryyn tai siirrytään laitumelta toiselle kävellen. Minä koen että koiralla paimentaminen on lampaille ehkä jopa stressaava tilanne, vaikka moni koiraa pitääkin ensiarvoisena apulaisena. Joskus meidän tapamme siirtää eläimiä vie vähän enemmän aikaa ja vaatii valmisteluita, mutta meille on tärkeää lampaiden stressaamattomuus ja hyvä olo. Tästä tuli pitkä kertomus tavastamme toimia, mutta halusin kertoa että meitä eläintä arvostavia ja eettisyyteen pyrkiviä maatalousalan ammattilaisiakin on. En itsekkään pidä järkevänä mielensäpahoittamista ja uhriutuvan aseman ottamista. Eläinten asemaa pitää monin tavoin parantaa, oli sitten kyse nk. tuotantoeläimestä tai lemmikistä. Avoimuudella, keskustelulla, toisten mielipiteiden arvostamisella ja positiivisella hengellä me voimme jatkossakin saavuttaa eläimille paremmat elinolosuhteet. On hyvä että asioista puhutaan!

    Tykkää

  3. Kun ja jos tuotantoeläimistä luovutaan niin samalla tuotantoeläimien kanta romahtaa jopa 100000-kertaisesti pienemmäksi. Ei ole enää syytä uusille elämille, joten eksistentiaalisesti on parempi olla täysin syntymättä tähän maailmaan kuin kärsiä vankeudesta, päivittäisestä ruokinnasta ja lämmöstä suojassa pedoilta, nälältä ja kylmyydeltä.

    Tykkää

    1. Ruoka on laiha lohtu siitä, että vietät elämäsi paikoilleen pakotettuna, olet alati raskaana ja jälkikasvusi riistetään sinulta. Tuo ei ole muuta kuin epäluonnollinen helvetti. On vaikeaa ymmärtää, miten kukaan haluaa tehdä eläimelle tätä.

      Jos tuotantoeläimista luovuttaisiin, luonnonvaraisten lajien määrä kasvaisi eksponentiaalisesti. Viimein ihminen olisi tehnyt jotain kaunista muuta eläinkuntaa kohtaan.

      Tykkää

  4. Jos nyt laitetaan tuottajien uhriutuminen ja eläintensuojelijoiden ideologia sivuun, fakta on, että valtaosa ihmisistä ei tule lopettamaan lihansyöntiä vaikka niin haluaisimme. Lihansyönnin ja tuotantoeläimien olojen ongelma tiivistyy siihen, että nykyään ruoka ei saisi maksaa mitään. Kuluttaja haluaa halpaa ruokaa ja on näin täysin vastuussa siitä ahdingosta joka tuottajilla ja eläimillä on. Ei ainakaan valtaosa tuottajista halua pitää eläimiään vain säädökset täyttävissä tiloissa, mutta taloudellinen paine on musertava.
    Tähän kun eläintensuojelijat ehdottavat eläintuotannon lopettamista, mitä siitä seuraisi? Tuotanto siirtyy entistä enemmän maihin, jotka pysyvät tuottamaan sitä kuluttajan toivomaa halpaa ruokaa ja eläinten olojen valvominen on suomalaisille mahdotonta.
    Ainoa vaihtoehto on toimia yhdessä, muuttaakseen kuluttajien asenteita. On opittava, että ruoka maksaa, liha on luksustuote, eikä mikään päivittäinen bulkki. Tässä on myös kaupan alalla valtava vastuu, he toki vastaavat kysyntään, mutta heillä on valta ohjata kulutustottumuksia.
    Kaikenkaikkiaan olisi kaikin keinoin tuettava kotimaista ruokatuotantoa, sekä kasvis- että lihatuotantoa. Mutta mitä teemme sille asialle, että Perus-Pera haluaa halpaa sianlihaa? Se on eläintensuojelijoiden tärkeimpiä ratkaistavia kysymyksiä. Ja myös sen toivon mukaan ymmärtää jokainen, että Peraan ei pure eläinten tunteisiin vetoaminen. Se on nähty niin monta kertaa millaisen vastareaktion väärä lähestyminen aiheuttaa. Ideologia on hyvä olla, mutta tavoitteiden toteuttamisessa realismi on se mikä toimii.

    Tykkää

    1. Ideologia viittaa maailmankuvaan. Moraali on eri kysymys, ja juuri moraalin kautta on lähestyttävä sekä ihmisten että muiden eläinten kohtelua. Pera ei ehkä välitä, mutta moni muu välittää. Juuri siksi kasvispainotteinen ruokailu on lisääntynyt nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei lihantuotanto siirry muualle vaan vähenee kaikkialla. Isoja merkkejä globaalista muutoksesta on jo nähtävissä, ja maailmanlaajuisesti jopa suuret lihayritykset ovat lähteneet markkinoimaan ja kehittämään myös vegebrändejä. Maailma muuttuu ja siinä ei Perankaan auta kuin koettaa pysyä kelkassa ja kehittyä.

      Tykkää

  5. Kiitos tästä ❤ On turhauttavaa, miten hitaasti uusi eläintieto läpäisee toiminnan, kai pitää vain yrittää uskoa, että se joskus ehtii tehdä niin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s