Ympäristökriisi herättää vaikeita tunteita. Miten näihin tunteisiin tulisi suhtautua? Voiko tunteita hyödyntää ilmastokriisin, lajikadon ja muiden ympäristökriisin osatekijöiden ratkaisussa? Mitä tehdä ympäristöahdistukselle, surulle ja epätoivolle, ja onko niiden kanavointi toimintaan ylipäätään tärkeää? Jakson haastateltavana on ansioitunut ympäristötutkija ja ympäristöteologian dosentti Panu Pihkala.
mielenkiintoista, mutta viha ja misantropia jäivät käsittelemättä eli jäi vähän laimeaksi – moni aktivisti nimittäin ei varsinkaan eläinoikeuspuolella ole voinut kyseisiltä tunteilta kokonaan välttyä, koska tosiaan mittakaavat eläinten tuhoamisessa ovat niin valtavat että niitä ei meinaa millään tajuta, saatikka psyykkisesti ilman hirvittävää raivoa ja vihaa kestää – monilla jo pelkästään Earthlings-elokuvan katsominen riittää
TykkääTykkää
Kiitos kommentista! Panu sivuaa myös kiukkua ja vihaa, mutta kaikkia tunteita ei valitettavasti pysty yhdessä jaksossa käsittelemään. Täytyy käsitellä vihaa siis tuonnempana!
TykkääTykkää
kiva – siis viha ja raivo, suoranainen ihmisviha – ne lisääntyy koko ajan – kiitos 🙂
TykkääTykkää