Maa- ja metsätalousministeriö on runnomassa läpi susien metsästystä, jonka se haluaa aloittaa jo vuodenvaihteen jälkeen. Kyseessä on erittäin uhanalainen laji, jonka edustajia oli keväällä piskuiset 279−321 yksilöä. Tilanne onkin absurdi.

Ministeriön näkemys on hätiköity. Susikannan elinkelpoisuutta ja suojelutason viitearvoja koskeva, Luonnonvarakeskuksen valmistelema raportti valmistuu vasta syksyllä 2022. Miksi tehdä päätöksiä ennen kuin raportti on valmis ja tietoa kertynyt kylliksi?

Ministeriön näkemys on myös tiedon ja siten järjen vastainen. Luonnonvarakeskuksen alustavien arvioiden mukaan maamme susikannan geneettinen elinvoimaisuus on liian pieni. Susien perimän monimuotoisuus on jo lyhyellä aikajänteellä uhattuna. Mikäli kanta on alle 500 yksilöä, on vaarana sisäsiittoisuus. Suomen luonnonsuojeluliitto korostaakin, ettei Suomen susikanta yksinkertaisesti ole kyllin suuri kestääkseen metsästystä.

Yksi syy geneettisen monimuotoisuuden laskulle on aiempina vuosina toteutettu metsästys. Jos metsästys jälleen sallitaan, on vaarana uusi notkahdus monimuotoisuudessa. Toinen syy on se, ettei susikanta peitä koko maata, vaan populaatiot muodostavat toisistaan irrallisia saarekkeita. Esimerkiksi Keski-Suomeen tarvittaisiinkin lisää susia. Venäjältä saapuvat sudet eivät ole pelastaneet tilannetta. Metsästys – sekä laillinen että laiton – onkin uhka susikannan tulevaisuudelle.

Miksi Maa- ja metsätalousministeriö tekisi jotain näin hätiköityä ja järjenvastaista? Selitys löytyy populismista. Erityisesti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on nähdäkseni jo pitkään harjoittanut eläin- ja luontovastaista populismia. Susien tappamisen salliminen on yksi keino kalastella ääniä heidän keskuudestaan, jotka tahtovat päästä susijahtiin. Tällaisella populismilla on synkkiä seurauksia. Ennenaikainen metsästyksen salliminen on omiaan ylläpitämään näihin arkoihin eläimiin kohdistuvaa perusteetonta pelkoa, vihaa ja vainoa.

Sudet ovat Suomessa erittäin ahtaalla ja välttelevät kaikkialle levittäytynyttä ihmispopulaatiota parhaansa mukaan. Susien elämä on jatkuvaa varuillaanoloa, sillä maamme pahin peto – ihminen – on jatkuvasti heidän kintereillään. Muistutan jälleen: 5,5 miljoonaa ihmistä. Kolmisensataa sutta. Huomaatteko epäsuhdan?

En tahdo käyttää ilmaisua ”kannanhoidollinen metsästys”, sillä erittäin uhanalaisen eläimen ampuminen ei ”hoida kantaa”. Päinvastoin, se tuhoaa sitä. ”Kantaa tuhoava tappaminen” olisikin tässä kohtaa realistisempi termi.

Tiedättekö, mikä olisi todella ”kannanhoidollista”? Kunnioitus eläinyksilöitä, lajeja ja luontoa kohtaan.