Metsästys, kivääri ja identiteetti

Vuosia sitten kävelin ystävieni kanssa englantilaisella maaseudulla, kun läheltä alkoi kuulua pauketta ja huutoa. Laskeuduimme kukkulan takana olevalle lammelle, jossa vastaan iski riipova näky. Kourallinen miehiä ampui suurta sorsaparvea, jonka oli yllättänyt. Haulien tuoksu täytti ilman, korvamme lukkiutuivat paukkeesta, ja lintuja putosi maahan edessämme, takanamme, sivullamme. Viimein, meidät nähtyään, yksi miehistä komensi hiljaisuuden. Pauke lakkasi … Jatka artikkeliin Metsästys, kivääri ja identiteetti

Koiranlihaa, anyone?

Mitä, jos myös Suomen laki sallisi koiranlihantuotannon? Miksi ”eläinsuojelu” tarkoittaa koirien kohdalla myös elämän arvostamista, kun taas sikaa voi grillata huoletta? Nämä ovat kysymyksiä, jotka esitin eläinsuojeluun keskittyneellä nettipalstalla. En siksi, että haluaisin kenenkään täyttävän vatsansa Fidon lihasmassalla (toim. huom: perheeni koostuu koirista), vaan siksi, että halusin nähdä, miten eläinsuojelijana itseään pitävä perustelee eronteon koiran … Jatka artikkeliin Koiranlihaa, anyone?

Taru onnellisista lehmistä: mainonta ja empatia

Median ja katujen mainostilat ovat viime aikoina täyttyneet varsin onnellisista ja vapaista lehmistä, joiden elämä on Valion lupausten mukaan autuuden täyttämää.  Niitä katsellessa voisi lähes toivoa olevansa lehmä – jollei muistaisi, että suurin osa elämästä tulisi kenties vietettyä pää parteen sidottuna, jatkuvassa raskauskierteessä, erotettuna omista jälkeläisistä, kunnes tuotannon laskiessa noin neljän vuoden iässä edessä olisi … Jatka artikkeliin Taru onnellisista lehmistä: mainonta ja empatia

Projektiivinen empatia, ego ja erilaisuus

Empatia. Sana, joka herättää jotkut ärtyneeseen oletukseen siirapista, ja toiset taas tietoisuuteen vajeesta – yhteiskunnallisesti luotuun tilanteeseen, jossa empatia katoaa laskelmoinnin ja markkinahintojen alle. Yksi syy tälle ristiriidalle on se, että empatia on epäselvä, usein määrittelemättömäksi jäävä termi ja se, että lopulta empatian muotoja on monia. Tulen blogi-palstallani käymään läpi neljä empatian variaatiota, joista ensimmäisenä … Jatka artikkeliin Projektiivinen empatia, ego ja erilaisuus

Susiviha ja (suomalainen) ihmisyys

5,5 miljoonaa ihmistä. 220 sutta. Susiviha on silkkaa tunnetta. Se ei kuuntele järjellisiä selityksiä siitä kuinka susi ei ole vaaraksi ihmiselle. Kuinka susi kuuluu Suomen luontoon. Kuinka hirvet eivät ole vain ihmisen saalista, kuinka metsästyskoirien menettäminen on osa sitä riskiä, mikä metsästykseen kuuluu. Viha kieltäytyy kuuntelemasta. Se on sokeaa ja vyöryllään iskee lisää sokeutta ympärilleen. … Jatka artikkeliin Susiviha ja (suomalainen) ihmisyys

Inhimillistäminen, Disney ja eläinteollisuus

Walt Disneyä on syyttäminen kaikesta. Hän toi maailmaan Bambin, ja pian mikään ei ollut ennallaan. Itkettyään metsästäjälle emonsa menettäneen peuran surua, alkoi länsimainen ihminen itkemään kaikkien eläinten puolesta. Koirista tuli pieniä ihmisiä ja norsuista dumboja, joita kuului rakastaa. Karvaisista, höyhenikkäistä ja suomuisista otuksista, aiemmin ”elukoiksi” tiedetyistä, tuli söpöjä, ihania, rakastettavia. Muutamassa vuosikymmenessä liikutuksen liikehdintä kasvoi … Jatka artikkeliin Inhimillistäminen, Disney ja eläinteollisuus

Pako kakofoniasta: John Muir ja metsä

John Muir, 1800-luvulla elänyt amerikkalainen naturalisti, joka oli yksi tärkeimmistä hahmoista yhdysvaltalaisen luonnonsuojeluliikkeen taustalla, eli luonnosta ja luonnossa. Hän vietti suurimman osan elämästään kulkien erämaissa, joita hän kutsui kodikseen. Vaikka Muir myös avioitui keski-ikäisenä, luikerteli erämaiden veto hänen suonissaan ja perhekoti vaihtui usein erämaakotiin miehen astellessa pois sivilisaation parista, kohti vuoria. Muirin aikakausi näki kovin … Jatka artikkeliin Pako kakofoniasta: John Muir ja metsä

Vieraantumisen politiikka: maskuliininen mies ja makkara

Miehet syövät lihaa. Totta kai miehet syövät lihaa? Miehet eivät arastele, tunteile. He osaavat ajatella järjellisesti, ymmärtää asiat kuten asiat ovat. Luonnon kiertokulun. Miehet eivät hempeile ja sorru sääliin. He eivät silittele pupuja, vaan syövät niitä, karjaisten leuat rouskuen ”liha on hyvää!”. He ovat kyllin kykeneväisiä tiedostaakseen, että tunteellisuuden sijaan maailma on armottomuuden paikka. Sellainen, … Jatka artikkeliin Vieraantumisen politiikka: maskuliininen mies ja makkara

Akrasia, eli miksi ihmiset syövät lihaa?

Hän tietää kaikki argumentit. Hän on kuullut eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista, nähnyt videoita siitä, mitä eläimille tapahtuu, kun "kuluttaja" ei ole katsomassa. Hän on kuullut ympäristökysymyksistä ja siitä kuinka lihansyönti nopeuttaa ilmastonmuutosta. Hän on kuullut kolmansien maiden nälänhädästä ja vilkaissut raportteja tavasta, jolla eläintuotteiden kulutus nakertaa leipää pois maailman köyhimmiltä. Ja silti: hänen ostoskassiinsa ja … Jatka artikkeliin Akrasia, eli miksi ihmiset syövät lihaa?