Valoja-podcastin uudessa jaksossa käsitellään luontokokemuksia psykologian ja filosofian näkökulmasta. Mukana ei tällä kertaa ole haastateltavaa, vaan pohdin itsekseni metsään menemisen (kirjaimellista) mieltä romantiikan, luontokirjallisuuden, syväekologian ja psykologisen tutkimuksen kautta. Voivatko luontokokemukset olla yksi pelastus ilmastokatastrofiin ja lajien sukupuuttoon? Entä millä ehdoilla?
hermitandhounds 
Tein Linkolat ja muutin maalle suht yksinkertaiseen vegaaniseen omavaraiseen olomuotoon kauas keskelle luontoa ja totta on että jokapäiväiset kokemukseni luonnosta, eläimistä ja luonnonilmiöistä olivat huikeita, jopa transendentaalisen ekstaattisia. Olin ihmetystä, huutoa ja huokauksia täynnä.
Pitkään asioita syvemmin tarkkailtuani totuus kuitenkin tuli julki. Tämä planeettamme perustuu toistemme hyödyntämiselle, tappamiselle ja syömiselle, selviytymiselle aivan kaikilla tasoilla. Se on perustaltaan usein aika julmaa, niin kasvi- kuin eläinmaailmassa. Siinä ole sinällään mitään kaunista.
Syö tai tule syödyksi on tosiasia, vaikka asiaa ei liikaa yksinkertaistaisikaan. Tällä pallolla resurssit kiertää ja aika suljetusti tosiaan. Ei luonto mikään paratiisi ole. Se on vain luonto.
Tällä en tarkoita sitä että ihmisellä olisi oikeus tuhota ja ryöstää mielensä mukaan, järjettömästi rikkoa tätä tasapainoa kuten tähän asti on tehty. Ihminen on kuitenkin jo muuttanut tätä palloa niin, että entiseen emme voi palata ja vain tulevaisuus näyttää millaisen maailman olemme lopulta itsellemme ja pallon muille asukkaille luoneet. Ehkä siitä vielä sikiää kokonaan uudenlainen maailmanjärjestys. Hyvä vaiko huono, jäänee aikanaan nähtäväksi.
TykkääTykkää
Näinhän se on, ja tuossa podcastissakin totean, että luonto koostuu myös muun elämän hyödyntämisestä. On kuitenkin eri asia ottaa tarpeeseen kuin ottaa reilusti yli tarpeen. Juuri siksi ihminen on ensimmäinen laji, joka on ajanut ilmaston voimakkaaseen lämpenemiseen ja aiheuttanut massasukupuuton. Uskon, että kokemukset luonnosta (etsimättä aina sitä huikeaa ja muistaen myös ekologiset suhteet eli luonnon erilaiset kiertokulut) ovat tärkeä osa eheämpää luontosuhdetta. (Olen muuten itse asunut elämästäni noin 30 vuotta maalla, eikä luonnon ihmeellisyys siitä ole kadonnut, vaikkei se ”huokauksista” koostukaan 🙂 ).
TykkääTykkää