Karhujen metsästyskiintiö oli tänä vuonna ennätyssuuri. Yksi Riistakeskuksen nimeämä syy: karhut metsästävät hirviä ja hirvisaaliit taas halutaan ihmisille. Myös trofee-metsästys motivoi tappoinnokkuutta. Karhuja oli ennen metsästyskautta noin 2600 yksilöä. Ihmisiä on 5,5 miljoonaa. Silti karhuja oli ”liikaa”.

Ilveksiä tapetaan tällä kaudella ennätysmäärä, vaikka ne verottaisivat tehokkaasti valkohäntäkauriita. Riistakeskus ei tarjoa tälle absurdille päätökselle ainuttakaan järkevää perustetta. Todelliseksi syyksi on ehdotettu trofee-metsästystä ja sitä, että valkohäntäkauriit halutaan nekin saada metsästäjille. Ilveksiä on maassamme noin 2200 yksilöä. Ihmisiä on 5,5 miljoonaa. Silti ilveksiä on ”liikaa”.

Susia, eli erittäin uhanalaista lajia, halutaan alkaa metsästää, vaikka Luonnonvarakeskus on todennut populaation koon liian pieneksi. Syynä on trofee-metsästys ja susivihaa sekä pelkoja hyödyntävä populistinen politikointi. Susia on maassamme noin 300 yksilöä. Ihmisiä on 5,5 miljoonaa. Silti susia on ”liikaa”.

Sekä ilveksiä, karhuja, ahmoja että susia tapetaan jatkuvasti myös porotalouden nimissä, joka taas tuhoaa luontoa.

Suurpedot ovat siis maassamme erittäin ahtaalla ja vainottuja. Pienpedoilla ei mene sen paremmin. Eläimille pahimmillaan äärimmäistä tuskaa aiheuttavia pyyntirautoja jätetään metsiin, jotta pienpedot saataisiin hengiltä ja riistalinnut jäisivät metsästäjille. Jotkut jopa kilpailevat siitä, miten monta pienpetoa he saavat tapettua. Minkin pyynnissä kuolee myös harvinaisia tai uhanalaisia kotoisia lajeja, kuten saukkoja ja hillereitä – ja monet suurpedot vammautuvat rautoihin.

Into eläinten tappamiseen on ajanut myös saaliseläinten määrät alas. Monilla lintukannoilla menee ihmisen vuoksi erittäin huonosti. Hirviä on tänä syksynä tapettu niin innokkaasti, ettei niitä enää paikoittain löydy ammuttavaksi, vaikka metsästyskausi on vielä kesken.

Jotkut ihmiset vain ottavat itselleen – ottavat, ottavat ja ottavat. He tappavat lampaat, lehmät, siat, porot, hirvet ja linnut, sekä tämän lisäksi ne luonnonvaraiset pedot, jotka tahtoisivat oman piskuisen osuutensa. He nimeävät luonnon omakseen ja etsiessään itselleen rajatonta hyötyä, käyttävät kohtuutonta väkivaltaa sen asukkaita kohtaan.

He sivuuttavat eläinten näkökulman, mielen, kärsimyksen, yksilöyden ja arvon. He unohtavat kunnioittaa luontoa metsineen ja soineen sekä tärvelevät sen moninaisuuden monotoniaksi. He ovat lajikatoa ja kärsimystä aiheuttavia öykkäreitä, tuhon vimmaisia lähettiläitä, joita esivanhempamme olisivat hävenneet.

Oletteko kuulleet itsekkyydestä?