Itä-Suomen poliisi ja Luonnonvarakeskus aikovat sittenkin yrittää Joensuun emokarhun nukuttamista. Karhulla on pyyntiraudat jalassaan ja neljä pientä pentua, ja sen kohtalo on puhuttanut ihmisiä laajasti. Alunperin poliisi määräsi karhun tapettavaksi. Nyt suunnitelmissa on koettaa rautojen kirurgista poistoa maastossa, mikä on Suomen historiassa ainutlaatuista. Päätös on kerrassaan erinomainen! Suuret kiitokset siitä Itä-Suomen poliisille ja Luonnonvarakeskukselle!

Emon selviytyminen ei silti ole vielä varmaa, sillä on mahdollista, että se lopetetaan nukutuksessa. Eettisestä näkökulmasta on tärkeää, ettei päätöksessä pitäydytä vanhakantaisessa ”kipukeskeisyydessä”, vaan että karhuemon elämänmahdollisuuksia arvioidaan myös kokonaisuutena. 
Kipukeskeisyys tarkoittaa sitä, että eläimiä lopetetaan pelkästään kivun tai vammojen perusteella ottamatta eläimen elämänlaatua laajemmin lukuun. Jos sitä sovellettaisiin ihmisiin, olisi edessämme tahdonvastainen eutanasia. Onneksi yhteiskunta tunnistaa, että ihmisillä on myös muita tuntemuksia ja psyykkisiä sisältöjä kuin mahdollinen kipu, eivätkä vammat tee elämästä vähemmän mielekästä. Sama on tärkeä tunnistaa myös muiden eläinlajien kohdalla. 

Viime vuosina onkin alettu korostaa ”positiivisen hyvinvoinnin” merkitystä myös eläinten parissa. Vaikka eläimellä olisi kipuja tai vammoja, voi sillä olla elämässään runsaasti positiivisia kokemuksia ja tuntemuksia, jotka pitävät elämänlaadun kivuista huolimatta hyvänä. Tämä riippuu siitä, minkälaisissa olosuhteissa eläin elää ja kuinka voimakasta kipu on. Ihmisen on tietysti tehtävä kaikkensa kivun lievittämiseksi, mutta täydellinen kivuttomuus tai vammattomuus ei ole eettisesti kestävä ehto eläinten elämälle. 

Kipua arvioitaessa on eläimen oma käyttäytyminen tärkeintä. Emokarhu on jaksanut aktiivisesti huolehtia itsestään ja neljästä poikasesta. Sen elämässä onkin tällä hetkellä hyvin keskeisiä tuntemuksia, jotka liittyvät biologiseen tarpeeseen hoivata poikasia, ja tällaiset tuntemukset voivat tutkitusti hälventää kivun kokemusta. On todennäköistä, että luonnonvaraisten eläinten elämässä keskeiset tarpeet aina ruoanetsinnästä poikastenhoitoon ajavat usein kivun ja vammojen ohi. 

Myös poikasten hyvinvointi on huomioitava. Varsinkin monien sosiaalisten eläinten poikaset hyvin todennäköisesti tuntevat voimakasta kiintymystä emoonsa. Kiintymyksellä on luonnossa funktio, sillä se motivoi poikasia pysymään emonsa luona niin kauan, kuin ne tarvitsevat tämän hoivaa. Emon lopettaminen aiheuttaisi karhunpennuille siten hyvin luultavasti voimakasta stressiä. Myös niiden mahdollinen nääntymiskuolema on otettava lukuun. Siksi eettisesti arvioituna lopetuskynnyksen tulisi olla korkealla.

Luonnossa on paljon ruhjeita ja vammoja, joista osan kanssa eläimet selviävät hyvin. Emokarhun tilaa onkin arvioitava suhteessa luonnonvaraisten eläinten arkeen. Jos ruhje olisi syntynyt vaikkapa eläinten välisen kahinan seurauksena, olisiko emolla mahdollisuuksia selvitä? Kuten Lieksan emokarhun tapaus osoittaa, karhu voi selvitä hyvin jopa varpaiden menettämisen jälkeen. Siksi ulkomailla yleensä yritetäänkin ruskeakarhujen auttamista vastaavissa tilanteissa – vaikka tassuun voikin jäädä ruhjeita. 

Kiitokset vielä Itä-Suomen poliisille ja Luonnonvarakeskukselle siitä, että he antavat karhuperheelle mahdollisuuden! Toivokaamme emolle ja tämän pennuille nyt kaikkein parasta. 


Lähteitä:

Browning, H. and Veit, W. (2021). “Positive Wild Animal Welfare” (Preprint). http://philsci-archive.pitt.edu/19608/

Ginsburg, S. and Jablonka, E. (2019). The Evolution of the Sensitive Soul: Learning and the Origins of Consciousness. Cambridge: MIT Press

Landa, L. (2012). “Pain in domestic animals and how to assess it: A review.” Veterinarni Medicina 57. 10.17221/5915-VETMED.

(Kuva: Anna Tremewan)