Emokarhu pentuineen ansaitsee apua

Muistatteko viime vuoden rautakarhun, jolla oli neljä pientä pentua? Hiljattain hänestä saatiin tuore kuva. Karhu on kuva-aineiston perusteella hyväkuntoinen ja tottunut rautoihin. Karhu pentuineen siis selvisi, huraa! Tämä karhuemo on todellinen sankari: hän on hoitanut poikasiaan raudoista huolimatta ja säilynyt hyväkuntoisena. Melkoinen selviytyjä, siis!

Tarinaan kuitenkin liittyy synkkä puoli, sillä jälleen kerran Itä-Suomen poliisi haluaa tappaa karhun. Päätös on nähdäkseni selvästi epäeettinen.

Kun eläin on hyväkuntoinen, pystyy etsimään ruokansa, liikkuu ketterästi, tutkii uteliaana ympäristöään ja on vieläpä vammastaan huolimatta kyennyt hoitamaan neljää pentua, ei ole pienintäkään syytä kiirehtiä lopettamaan sitä. Hyväkuntoisen ja vitaalisen eläimen ampuminen ”eläinsuojelullisin syin” on jälkimmäisen termin räikeää väärinkäyttöä ja ajatuksena absurdi – tämä ei ole eläimen suojelua, vaan eläimen turhaa tappamista. Päinvastoin, ihmisellä on eettinen vastuu koettaa auttaa karhua.

Itä-Suomen poliisi on kertonut, että auttamista ei yritetä, sillä rautojen poistotoimenpide olisi kivulias ja siihen liittyy tulehdusriski. Nukutuksessa oleva eläin ei kuitenkaan tunne kipua, ja toki karhu olisi nukutettuna koko toimenpiteen ajan. Poistoa seuraava kipu tuskin olisi suurempaa kuin rautojen aiheuttama kipu – ja jos karhu on tullut jälkimmäisen kanssa toimeen, miksipä se ei kestäisi tätä vähäisempää ja ohimenevää kirpaisua? On epätodennäköistä, että karhulla olisi tulehdus tassussaan, sillä kuvamateriaalissa siitä ei ole merkkejä, eikä esimerkiksi Lieksassa viime vuonna ammutun toisen rautakarhun käpälässä tulehdusta ollut. Tulehdusta voi myös ennakoivasti estää annostelemalla rautojen poiston yhteydessä karhulle antibioottia.

Olen kysynyt amerikkalaisilta huippuasiantuntijoilta, mitä he ajattelevat Joensuun rautakarhun tilanteesta. Huokaisin hämmästyksestä, kun alan guru lähetti minulle tänään viestiä. Hän on tehnyt pitkän uran Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Karhutoimikunnan puheenjohtajana. Tällä miehellä on huikean pitkä kokemus luonnonvaraisten karhujen auttamisesta!

Tässä hänen näkemyksensä: ”Työskenneltyäni 40 vuotta luonnonvaraisten karhujen kanssa, olen nähnyt ja hoitanut useita loukkaantuneita karhuja, mukaan lukien kuusi yksilöä, joilla oli raudat tassussa (ja paljon pahempaa). Osa näkemistäni vammoista on ollut varsin vakavia (kuten kuolioon joutuneita jalkoja, irti ammuttu leuka, irronneita neniä ja korvia). Jokaisessa tapauksessa autoimme karhua lääketieteellisesti, pannoitimme sen ja valvoimme sen hyvinvointia. Jokainen karhuista selvisi hengissä. (…) Pointtini on, että karhuilla on uskomaton taito selvitä vammoista ja jatkaa elämäänsä normaalisti. Mielestäni eettinen ratkaisu olisi poistaa raudat ja antaa karhun elää. Dave Garshelis, co-chair, IUCN Bear Specialist Group.”

Kun puhuin aiheesta alaskalaisen karhuasiantuntijan kanssa (työpaikkanaan Alaska Wildlife Conservation Centre), jolla on pitkä kokemus luonnonvaraisten ruskeakarhujen auttamisesta, hän totesi, että karhut ovat erittäin sinnikkäitä selviytyjiä, jotka pystyvät suoriutumaan vammoista ja tulehduksista hämmästyttävän hyvin. Hänen mukaansa rautakarhun kohdalla kannattaisi kokeilla nukutusta, jonka yhteydessä raudat poistetaan ja karhulle annetaan kipulääkettä sekä antibiootteja. Asiantuntija arveli, että ”karhu paranisi mainiosti ja jatkaisi elämäänsä”.

Olin yhteydessä kolmannenkin ulkomaisen, luonnonvaraisiin karhuihin erikoistuneen eläinlääkärin (Shaun Thompson, Senior Veterinary Surgeon, Animals Asia) kanssa. Hänenkin mukaansa Joensuun karhu on kuvien perusteella pelastettavissa – varsinkin, koska karhu on sopeutunut rautojen aiheuttamaan vammaan ja pärjää luonnossa hyvin. Hänen mukaansa karhun lopettamiselle ei ole eläinsuojelullisia perusteita ja päinvastoin lopettaminen olisi epäeettistä; sen sijaan karhua tulisi auttaa. Hänestä on jopa eettisesti kyseenalaista, että eläinlääkäri on suosittanut karhun lopettamista ilman tassun fyysistä tarkistamista.

Kyseessä on yksi luonnonvaraisiin karhuihin erikoistuneiden eläinlääkäreiden maailmanhuippuja, eli asiantuntijoista mitä erinomaisin. Tässä hänen viestinsä:

”My immediate thoughts are that if she has managed to survive for this long with that deformed left fore paw (assuming the photos haven’t been mirrored) then she is an excellent candidate to receive treatment. It is difficult to know the amount of surgery that would be required from the photo, but the fact that the limb still has skin covering it makes me believe there is still some healthy blood supply and while it does not appear to be a useful limb currently, to my mind it would be unethical for any vet to recommend the end of her life without hands-on assessment and an attempt to treat. A surgery as radical as amputation may not be required, it may just need the trap to be removed and let her live her life. The end of life is so final and we know that bears can and do heal.

This bear deserves to be treated, it is not about giving her a chance as she has proven that this injury is not affecting her ability to live in the wild. It is about making sure that all options have been reasonably considered and ending her life is an unreasonable solution without a hands-on assessment.”

Alaska Wildlife Conservation Centre jopa tarjoutui harkitsemaan eläinlääkärin lähettämistä Suomeen rautojen poistoa varten. Itä-Suomen poliisi kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.

Miksi ihmeessä Itä-Suomen poliisi ei halua kokeilla auttamista? Suomessa on hyvin vähän kokemusta luonnonvaraisten karhujen auttamisesta, sillä lähes aina loukkaantuneet karhut yksinkertaisesti ammutaan. Siksi olisi järkevää kuunnella ulkomaisten asiantuntijoiden neuvoja – ja auttaa ihmisen vuoksi ahdinkoon joutunutta sankarikarhuamme. Se, jos mikä, olisi ”eläinsuojelua”!

Viranomaiset ovat vedonneet siihen, että rautojen poisto aiheuttaisi karhulle väliaikaista kipua. Ulkomaiset asiantuntijat kuitenkin korostavat, että karhuilla on korkea kiputoleranssi ja että ne usein selviävät hyvin pahoistakin vammoista. Jos Enon karhu on selvinnyt yli vuoden raudat jalassaan, se kestäisi myös rautojen poistosta seuraavan väliaikaisen kivun.

Hyväkuntoisen, elämänhaluisen eläimen tappamiselle ei ole perusteita. Auttamiselle sen sijaan on.

3 kommenttia artikkeliin ”Emokarhu pentuineen ansaitsee apua

  1. Hei.
    Ovatkohan nuo Luken eläinlääkärit tietoisia esim. mainitsemistasi usalaisista karhun auttamisspesialisteista ja heidän näkemyksistään? Olisi oikein, että karhua edes yritettäisiin auttaa. Jos karhu kuolee auttamisen jälkeen, niin olisi ainakin yritetty auttaa. On käsittämätöntä, että tuo karhu halutaan tappaa, kun sillä kuitenkin on todennäköiset mahdollisuudet selvitä auttamisen jälkeen.

    Tämä blogi on hyvä ja useimmat postaukset ravistelevat ajattelemaan, ainakin minua, oikein kunnolla. Toiveena on, että kirjoittaisit useammin.

    Tykkää

  2. Karhua pitää auttaa!!! Ja lasku sille julmurille, kuka on pienpetoraudat virittänyt. Ajatelkaa nyt. On ihan hirveää, että rautoja saa käyttää tämän päivän sivistysvaltiossa. Loukutus ainoa oikea tapa.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Katariina Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s