Yleinen

Hyvän ja pahan ristivedossa: Primo Levi ja ihmisen moninaisuus

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

Kulttuuriteoreetikko Susan Sontag kirjoittaa teoksessaan On Photography hetkestä, jolloin ensimmäisen kerran näki kuvia keskitysleireiltä. Kokemus jakoi hänen elämänsä kahteen osaan: viattomuuden aikaan sekä aikaan, jota määritti haavoittuminen. Raja oli ylitetty, ”jotakin kuoli, ja jotakin vielä itkee”. Kuvat piirtyivät vasten kulttuurista tarinaa, joka uskoi edistykseen, teknologiaan ja tieteeseen. Siksi ne pystyivät hajottamaan: ne runnoivat rikki kirkkaat … Jatka artikkeliin Hyvän ja pahan ristivedossa: Primo Levi ja ihmisen moninaisuus

Empatia – sokeripintaa vai välttämättömyys?

~ Elisa Aaltola ~ 1 kommentti

Empatiasta puhutaan paljon. Sen oletusarvo on voimakkaasti positiivisen puolella: empatia on hyödyllistä, rakentavaa ja hyvää, sitä tulisi vaalia ja kehittää. Samalla empatiaa usein pidetään automaattisena lääkkeenä erilaisiin moraalisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. ”Ole empaattinen”, meille sanotaan. Vihatekojen ja –puheen aikakaudella tästä pyynnöstä on tullut jo vaatimus, ja yhä useampi kirjaa empatian välttämättömyyden politiikkaa koskeviin puheisiinsa. Empatia … Jatka artikkeliin Empatia – sokeripintaa vai välttämättömyys?

Kalastuksen etiikka?

~ Elisa Aaltola ~ 1 kommentti

Taitava kala Tiesitkö, että kalat ovat varsin taitavia oppimaan ja muistamaan asioita? Ne osaavat esimerkiksi tarkkailla toisten kalojen käyttäytymistä ja omaksua näiltä tehokkaita saalistusmenetelmiä. Oppimiaan asioita ne siirtävät seuraaville sukupolville, mikä ihmiskielellä tarkoittaa jo kulttuurista kyvykkyyttä. Kalat myös muistavat lajitoverinsa ja viettävät mieluusti aikaa tiettyjen yksilöiden kanssa, osoittaen siten sosiaalisia kiintymyssuhteita. Samoin kalat kokevat positiivisia … Jatka artikkeliin Kalastuksen etiikka?

Visioita eläimistä

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

Kesäkuun alussa kävi ilmi, että valmisteilla olevasta uudesta eläinsuojelulaista ei tulekaan eläinsuojelullinen. Monien muiden valtioiden kehittäessä eläinsuojeluaan, Suomi on päättänyt jättäytyä edistyksestä pois ja siten antaa ymmärtää, ettei eläinten hyvinvoinnilla ole väliä. Emakot joutuvat edelleen elämään kääntymisen estävissä porsitushäkeissä, vailla mitään mahdollisuutta hoitaa porsaitaan, ja lehmät pysyvät tulevaisuudessakin päästään parteen sidottuina. Räikeiden epäkohtien lista on … Jatka artikkeliin Visioita eläimistä

Aika, kirja ja kokemus

~ Elisa Aaltola ~ 1 kommentti

Luin juuri peräkkäin kaksi kirjaa, joissa keskeiseksi nousi aika. Ensin käsissäni oli Katarina Baerin teos He olivat natseja, jossa Baer taidokkaasti kuvaa isovanhempiensa innokasta, sileäliikkeistä mukautumista osaksi Natsi-Saksaa. Sitä seurasi Patty Smithin M Train, jossa punkrock-runouden suorakatseinen kuningatar etsii mennyttä aikaa itsestään.   Niiden eriävä käsitys yksilön ja ajan suhteesta palautti minut aikaan ympärilläni ja … Jatka artikkeliin Aika, kirja ja kokemus

Luonto, kieli ja kokemus

~ Elisa Aaltola ~ 2 kommenttia

Luonto voi havahduttaa, tempaista toiselle tasolle, jolta asiat vaikuttavat tuoreilta, erilaisilta ja helpottavilta. Se vetää arvioimaan omaa itseä – maailmaa liian suljetuin katsein ja haluavin käsin hamuavaa ihmiseläintä – luovin tavoin. Se pyöräyttää meidät ympäri ja pysäyttää sitten uuteen asentoon. Erityisesti se houkuttelee arvioimaan ihmiseläimen sijaintia luonnon kartastossa, jossa insinöörimielten suunnittelemien katulinjojen sijaan kohoilee juurina … Jatka artikkeliin Luonto, kieli ja kokemus

Frankenstein ja osattomat romantikot

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

  Nuoret, vihaiset, rakastavat miehet Kesällä keskityin hetkeksi 1800-luvun alun Britannian suuriin romantikkoihin. Luin teoksia täynnä tarinoita heidän heittelehtivistä valinnoistaan, impulsiivisesta tunnepauhusta, poliittisesta intensiteetistä, sekä ideaaleista koskien yksinäisyyttä ja rakkautta. Noissa tarinoissa välähtelevät itsemurhat tai muutoin ennenaikaiset kuolemat, hylkäämisten autioittamat lapsuudet, taistelu dominoivia poliittisia näkemyksiä vastaan ja jatkuva jonkin sellaisen hakeminen, jonka luonne jää kuvasta … Jatka artikkeliin Frankenstein ja osattomat romantikot

Pienpetometsästyksen vino eläinkuva

~ Elisa Aaltola ~ 30 kommenttia

Jahdatut koiraeläimet Suomessa on koiraeläimiä, jotka hakeutuvat lajitovereidensa joukkoon etsimään kumppania. Suomessa on kuitenkin myös metsästäjiä, jotka pannoittavat osan noista koiraeläimistä siten, että aina niiden löytäessä kumppanin, tämä tapetaan. Riistakameroita hyödyntämällä tehdään selvää myös mahdollisesti syntyneistä pentueista rauhoitusajan loputtua. Tämän tarinan voi ilmaista kliinisesti, kuten tehtiin Ylen sivuilla 6.2. julkaistussa jutussa, jossa näiden koiraeläinten tappamisen … Jatka artikkeliin Pienpetometsästyksen vino eläinkuva

Kun egoismi normalisoituu

~ Elisa Aaltola ~ 1 kommentti

Trumpien ja putineiden (sekä hieman sipilöidenkin) aikakausi on havahduttanut esille puhetta normalisaatiosta. Trumpin tapauksessa jo groteskeja mittasuhteita saanut lapsenomaisen itsekäs, valtaa hakeva, aggressioon nojaava sekä valheellinen toiminta on äkisti normalisoitumassa asiaksi, joka ”tulee vain hyväksyä”. Se, että sielunelämältään tunnekuohuisaa viisivuotiasta muistuttava taho pitää käsissään ydinohjuksia ja kansalaistensa hyvinvointia, ei nostata sitä ansaitsemaansa vastareaktiota, joka sanoisi … Jatka artikkeliin Kun egoismi normalisoituu

Hävettävä turkis (ja hieman kansanedustajista)

~ Elisa Aaltola ~ 2 kommenttia

Sokoksen ilmoitettua, että se luopuu turkisten myynnistä, ovat jotkut keskustalaiset kansanedustajat jatkaneet jankuttavaa, lapsenomaista tilitystä. Sokos teki eettisesti valveutuneen päätöksen, joka on nykypäivää ja mukailee monien suurten eurooppalaisten vaateliikkeiden linjausta. Asiasta katkeroituneet kansanedustajat puolestaan pyrkivät miellyttämään turkisteollisuutta ja haluavat jäädä elämään siihen menneeseen aikakauteen, jolloin eläimen hyvinvoinnilla tai arvolla ei ollut merkitystä. Eläinten hyvinvoinnin ja … Jatka artikkeliin Hävettävä turkis (ja hieman kansanedustajista)

Huonontuva maailma ja oikeutettu kiukku

~ Elisa Aaltola ~ 2 kommenttia

90-luvulla oli tunne, että maailma oli vääjäämättä etenemässä kohti moraalista muutosta. Rasismi ja sukupuolten väliset syrjinnät loppuisivat, ympäristö otettaisiin vakavasti huomioon, ja eläinten oikeudet olisivat viimein osa yhteiskuntaa. Oli tapahtumassa murtuma pois vanhoista, tukahtuneista ja väkivaltaa ylläpitäneistä kaavioista, ja tulevaisuus oli avointa, sallivampaa ja näkevämpää kenttää. Vuonna 2016 tuo ajatus moraalikehityksestä on kuin raameihin laitettu … Jatka artikkeliin Huonontuva maailma ja oikeutettu kiukku

Häpeä ja eläimellisyys

~ Elisa Aaltola ~ Jätä kommentti

(Kiasman Filosofian yössä pidetty esitelmä)   Syyllisyys / häpeä Moraalipsykologisessa kirjallisuudessa syyllisyyttä pidetään toissuuntautuneena tunteena. Se keskittyy siihen, miten tekomme vaikuttavat toisiin ja syntyy meidän huomattuamme aiheuttaneemme muille vahinkoa. Syyllisyys on myös sisäistä, sillä sen otteessa me arvioimme omaa sisäistä todellisuuttamme ja moraaliamme sen sijaan, että keskittyisimme siihen, miten muut yksilöt tai yhteiskunta arvioivat meitä. … Jatka artikkeliin Häpeä ja eläimellisyys

Mitä Särkänniemi ei oppinut delfiineiltä?

~ Elisa Aaltola ~ 11 kommenttia

Vuonna 1984 Veera ja Delfi uivat vapaina Meksikonlahdella. Samana vuonna Särkänniemi halusi itselleen uuden viihdenumeron, jolla lisätä kävijämäärää. Vapaudessa jopa 150 kilometriä päivässä uivat Veera ja Delfi kumppaneineen pyydystettäisiin ja kuljetettaisiin Tampereelle, jossa ne joutuisivat elämään ahtaissa, neljä metriä syvissä altaissa ja suorittamaan sirkushuveja hattaroita syöville ihmisille. Yksi delfiineistä kuoli pian kiinnioton jälkeen, kaksi muuta … Jatka artikkeliin Mitä Särkänniemi ei oppinut delfiineiltä?