Shh Se on piilossa tapahtunut kuolema. Kehon ytimeen herää elämä, jonka sydän lyö, ja jonka sydän eräänä päivänä lakkaa lyömästä. Elämä, jota ei voi koskettaa ja kuolema, joka tapahtui salaa. Se on myös piilotettu kuolema, vaikenemisen syy, asia, jolle ei anneta sanoja. Ehkä siksi ihmiset pelkäävät kertoa raskaudestaan ennen 12 viikkoa – he eivät halua … Jatka artikkeliin Keskenmenon muistokirjoitus
Trumpien ja putineiden (sekä hieman sipilöidenkin) aikakausi on havahduttanut esille puhetta normalisaatiosta. Trumpin tapauksessa jo groteskeja mittasuhteita saanut lapsenomaisen itsekäs, valtaa hakeva, aggressioon nojaava sekä valheellinen toiminta on äkisti normalisoitumassa asiaksi, joka ”tulee vain hyväksyä”. Se, että sielunelämältään tunnekuohuisaa viisivuotiasta muistuttava taho pitää käsissään ydinohjuksia ja kansalaistensa hyvinvointia, ei nostata sitä ansaitsemaansa vastareaktiota, joka sanoisi … Jatka artikkeliin Kun egoismi normalisoituu
Sokoksen ilmoitettua, että se luopuu turkisten myynnistä, ovat jotkut keskustalaiset kansanedustajat jatkaneet jankuttavaa, lapsenomaista tilitystä. Sokos teki eettisesti valveutuneen päätöksen, joka on nykypäivää ja mukailee monien suurten eurooppalaisten vaateliikkeiden linjausta. Asiasta katkeroituneet kansanedustajat puolestaan pyrkivät miellyttämään turkisteollisuutta ja haluavat jäädä elämään siihen menneeseen aikakauteen, jolloin eläimen hyvinvoinnilla tai arvolla ei ollut merkitystä. Eläinten hyvinvoinnin ja … Jatka artikkeliin Hävettävä turkis (ja hieman kansanedustajista)
Vuosi sitten kirjoittamani susiblogi lähti muutama päivä sitten uudelleen kiertoon. Huomasin asian sähköpostini täyttyessä kymmenistä raivoviesteistä, jotka oli tarkoitettu kommenteiksi. Viesteissä tytöteltiin, haukuttiin ja udeltiin henkilötietoja. Niissä myös maalattiin tolkuttomia näkemyksiä Suomen susikannan koosta, alleviivattiin uhkia ja syitä suunnattomiin pelkoihin. Synkin osuus oli kuitenkin tämä: joissakin viesteissä vaadittiin susia kokonaan hävitettäväksi. ”Susi ei kuulu Suomeen”, … Jatka artikkeliin Sudet ja absurdi viha
90-luvulla oli tunne, että maailma oli vääjäämättä etenemässä kohti moraalista muutosta. Rasismi ja sukupuolten väliset syrjinnät loppuisivat, ympäristö otettaisiin vakavasti huomioon, ja eläinten oikeudet olisivat viimein osa yhteiskuntaa. Oli tapahtumassa murtuma pois vanhoista, tukahtuneista ja väkivaltaa ylläpitäneistä kaavioista, ja tulevaisuus oli avointa, sallivampaa ja näkevämpää kenttää. Vuonna 2016 tuo ajatus moraalikehityksestä on kuin raameihin laitettu … Jatka artikkeliin Huonontuva maailma ja oikeutettu kiukku
(Kiasman Filosofian yössä pidetty esitelmä) Syyllisyys / häpeä Moraalipsykologisessa kirjallisuudessa syyllisyyttä pidetään toissuuntautuneena tunteena. Se keskittyy siihen, miten tekomme vaikuttavat toisiin ja syntyy meidän huomattuamme aiheuttaneemme muille vahinkoa. Syyllisyys on myös sisäistä, sillä sen otteessa me arvioimme omaa sisäistä todellisuuttamme ja moraaliamme sen sijaan, että keskittyisimme siihen, miten muut yksilöt tai yhteiskunta arvioivat meitä. … Jatka artikkeliin Häpeä ja eläimellisyys
Vuonna 1984 Veera ja Delfi uivat vapaina Meksikonlahdella. Samana vuonna Särkänniemi halusi itselleen uuden viihdenumeron, jolla lisätä kävijämäärää. Vapaudessa jopa 150 kilometriä päivässä uivat Veera ja Delfi kumppaneineen pyydystettäisiin ja kuljetettaisiin Tampereelle, jossa ne joutuisivat elämään ahtaissa, neljä metriä syvissä altaissa ja suorittamaan sirkushuveja hattaroita syöville ihmisille. Yksi delfiineistä kuoli pian kiinnioton jälkeen, kaksi muuta … Jatka artikkeliin Mitä Särkänniemi ei oppinut delfiineiltä?
Ihmisillä on erikoinen tapa otaksua olevansa järjellisen ajattelun ruumiillistumia samalla, kun he itse asiassa seuraavat kulttuurista opittuja dogmeja, eli kyseenalaistamattomia uskomuksia, joita he eivät ole kenties kertaakaan rationaalisesti koettaneet perustella. Tunnetun sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin tutkimusten mukaan ihminen uskoo seuraavansa järkeä silloinkin, kun hän mukailee omaksuttuja, usein järjen jättömailla liikkuvia käsityksiä, joita hän itse ei ole … Jatka artikkeliin Niin, että miksi niillä eläimillä olisi arvoa?
Maailmaa riivaa empatiaväsymys. Ihmispolitiikassa trumpit lähellä ja kaukana karjuvat kovaeleisesti, ettei ”niiden” hyvinvoinnista tai kärsimyksestä tule välittää, ja suhteessa eläimiin monet toteuttavat trumpmaista ideologiaa osoitellen tyytyväisenä lihanpalaa haarukkansa päässä ja ilmoittaen, että ne ovat ”vain eläimiä”. Jotkut empatiaväsyneet ovat empatiahaluttomia ja istuvat nihilismin kaikuvissa arvotyhjiöissä väittäen, että moraali on mielipidekysymys, eikä millään oikeastaan ole mitään … Jatka artikkeliin Empatiaväsymys eli ”onko millään mitään väliä?”
Kaipaus on tunne, joka määrittää kulttuuria ja siihen limittyviä yksittäisiä mieliä. Se kutoo melankoliaansa kertosäkeissä, joissa kutsutaan rakkautta takaisin tai katsotaan sitä ylittämättömien kuilujen etäisyyksistä, ja se muistuttaa olemassaolostaan kirjallisuuden klassikoissa, joissa ihminen pyrkii aina kohti jotakin, tuulimyllyjen ja kuolemaa sinkoilevien sotakenttien yli. Nykykontekstissa se on jopa markkinoinnin muoto, sillä kaipaus uuteen, parempaan olemassaoloon herättää … Jatka artikkeliin Kaipuu, kipu ja vapahdukset
Tarinan alku: Kuolleita jäniksiä ja kaksi pakomatkaa Kaikki hienot tarinat alkavat synkkänä, sateisena yönä. Niin myös Rosien ja minun tarina. Rosie oli kasvanut Pohjois-Englannin vanhassa teollisuuskaupungissa, harmaakivisten talojen, löyhkäävien kujien, kärsimättömien ihmisten ja nujertavan sateen keskellä. Se oli englannin vinttikoiran ja salukin sekoitus – sellainen, joita risteytettiin toiveena täydellinen metsästyskoira, jolla olisi salukin rähisevä nopeus … Jatka artikkeliin Rosie was here 2001-2016
Koirat ovat länsimaiselle ihmiselle lähes pyhä eläin. Ne ovat varanneet erityisen aseman verrattuna muiden lajien edustajiin: niitä ei ole soveliasta kasvattaa häkeissä lihaksi tai roikottaa teurashihnalla, eikä niitä ole sallittua jahdata sammalmättäiden läpi kivääri olalla. Koiraa tulee kohdella yksilönä, ei lajin kasvottomana edustajana. Koira on perheenjäsen. Koira on ihmisen paras ystävä. Koiraa tulee rakastaa. Koirien … Jatka artikkeliin Koiria ja ongelmaihmisiä
Susi on helmikuussa metsästäjien maalitauluna, kun Suomen 220:sta sudesta tapetaan 46. Erittäin uhanalaiseksi luokitellusta lajista on päätetty siis vähentää reilu viidesosa. Tapahtumaa voikin lähestyä ainoastaan syvässä hämmennyksen tilassa – onko Suomi astunut (tässäkin suhteessa) mielipuolisuuden tilaan? Päätöksen poliittisuus on räikeää. Suden ympärille kutoutunut ja aivan liian monien metsästäjien kiihkomielisesti ylläpitämä mediakuvasto on yksipuolista: sen … Jatka artikkeliin Susijahti, fanaattisuus ja näkökulmattomiksi jätetyt eläimet
Sosiologi Stanley Cohen on väittänyt, että länsimaista nykyihmistä vaivaa yhä useammin moraalinen apatia ja flegmaattisuus. Tuo viihteen, kulutuksen ja työn välissä eteenpäin pusertava otus suhtautuu moraalisiin kysymyksiin yhä useammin penseästi, eri toten jos ne kysymykset vaativat häneltä itseltään muutosta. Myös psykiatrinen tutkimus on osoittanut apatian yhdeksi merkittävimmäksi syyksi sille, miksi me usein toimimme moraalia vastaan … Jatka artikkeliin Apatia, zombieland ja tarkkaavaisuus
Rasismi on nielaissut osan Suomea. Ihmiset pukeutuvat makaabereihin valkohuppuihin ja heittelevät kieroutunutta isänmaallisuutta jylisten kivillä kanssaihmisiään. Rasismista on tullut ylpeys, ja kansallisuudesta identiteetin lähde. ”Me” on syntynyt, ja ”me” voimauttaa herkkäuskoisia. Jos koet elämäsi muutoin autioksi, ainakin olet suomalainen – suomalainen, joka huutaa sodan runtelemille ihmisille polttopullo kädessään ”go home”. Ei-rasistit katsovat pelottavaa, eteensä köhisten … Jatka artikkeliin Rasismista ja ”niistä eläimistä”
hermitandhounds 